Dooris oli mahtava koira ja aina valmiina kaikkeen. Elämänsä viimeiseen aamuun asti se oli leikkisä ja riehakas. Ikää ei huomannut mistään muusta kuin pään harmaantumisesta.

Dooris rakasti jäljestystä, agilitya ja syömistä. Dooriksen kanssa pyöräiltiin pitkiä lenkkejä ja se sai juosta paljon vapaana. Talvisin se tykkäsi vetää pulkkaa.

Dooriksella on tulos viralliselta hikijäljeltä avoimesta luokasta (= 6 tuntia vanha ja n. 1 kilometrin pitkä jälki) ja epävirallisista kisoista kaksi kokonaisvoittoa. Agilitya Dooris alkoi harrastaa 6 vuotiaana (harmi kun en hoksannut lajia aiemmin) Helsingin Agility Urheilijoissa. Se meni yllättävän ketterästi ollakseen raskasrakenteinen koira. Agilityn lopetimme varmuuden vuoksi Dooriksen ollessa 8-vuotias (Dooriksen lonkat olivat C ja kyynärpäät 2).

Dooris oli todella terve koira ja huolimatta huonoista kyynärpäistään se ei koskaan edes ontunut. Vielä 8½ vuotiaana Dooris meni reippaasti 15 kilometrin pyörälenkin edes väsymättä. Dooris eli vihikoiraksi melko pitkään eli kuukausi vajaa 9-vuotiaaksi.

Dooris sai nimensä J.Karjalaisen hitin mukaan. Kappale kuvastaa hyvin tuntojamme edesmennyttä ystäväämme kohtaan.