Kateus - etusivu

Kateus kohdituu voimakkaimmin astetta parempiosoaisiin

Auttaako järkeily Rytsölöiden kadehtimiseen?

Joseph H. Berken käsitykset kateudesta pahuuden lähteenä

Kateuden pelko

Kateuden välttämättömyys

Tuhoava ja kilvoittelemaan ajava kateus

Yhteenveto

Imuroi koko teksti tekstitiedostona




Politiikan psykoanalyysi 1. - Vihreät

Keskiarvopsykologiaa

Populuksen etusivu

Lähetä postia_m.ahola@nic.fi

Kateus - etusivu










Kateus kohdituu voimakkaimmin astetta parempiosoaisiin

Auttaako järkeily Rytsölöiden kadehtimiseen?

Joseph H. Berken käsitykset kateudesta pahuuden lähteenä

Kateuden pelko

Kateuden välttämättömyys

Tuhoava ja kilvoittelemaan ajava kateus

Yhteenveto

Imuroi koko teksti tekstitiedostona




Politiikan psykoanalyysi 1. - Vihreät

Keskiarvopsykologiaa

Populuksen etusivu

Lähetä postia_m.ahola@nic.fi

Kateuden välttämättömyys

Koska kateus näyttää olevan tuhoisa ja tuskallinen tunne, niin miksi emme pyrkisi siitä kokonaan eroon? Ensinnäkin kateus on yksi perustunteistamme, emmekä voi päästä tunteistamme eroon. Vaikka moni yrittää työntää kateelliset ajatukset pois mielestään heti ne huomatessaan, ei tämä kateuteen auta. Sigmund Freudin ensimmäisiä havaintoja oli, että vaikka tunne työnnetään pois tietoisuudesta, se jää edelleen elämään purkautuen vain uudella tavalla.

Toiseksi kateus liittyy yksilön etujen puolustamiseen, eikä yksilö voi yksinkertaisesti tulla toisten ihmisten parissa toimeen, ilman että hän puolustaa aktiivisesti omia etujaan. Kateus ja aggressiot ovat välttämätön osa ihmistä, ja ilman niiden esiintuomista elämä ei onnistu ilman ongelmallista eristäytyvää vetäytymistä omaan yksityiseen sisäiseen maailmaan. Vaikka rasittunut ihminen haaveileekin ikuisesti kestävästä rauhan ja sopusoinnun tilasta, niin todellisuudessa elämä on riitelyä syntymästä viimeisiin hengenvetoihin asti. Elämä on riitojen ja riitelyyn kyllästymisen ja hetkittäisen sopimisen ja yhteenkuuluvuuden tunteen aaltoliikettä.

Lapsuudessa sisarusten välinen kateus on useimmiten herkkä paikka. Mutta ajatellaan, jos joku vanhempi haluaisi kasvattaa lapsensa kateudesta vapaaksi. Tällöin hänen pitäisi aina näkyvästi suosia toista lasta, ostaa hänelle jäätelö ja jättää toinen ilman, tai antaa toiselle enemmän huomiota ja rakkautta niin, että toinen sen selvästi huomaa. Oppisiko kaltoin kohdeltu lapsi sietämään paremmin eriarvoista kohtelua ja oppisiko hän unohtamaan kadehtimisen aikuisiässä. Samanlainen kasvatusmenetelmä voitaisiin ottaa käyttöön myös koululaitoksessa. Koulu-uran alkaessa lapset jaettaisiin kahteen ryhmään, josta toinen ryhmä saisi parempaa kouluruokaa ja muita herkkuja toisen ryhmän joutuessa tyytymään puuroon ja muihin perinneruokiin. Paremmalle ryhmälle järjestettäisiin hienommat tietokoneet, valoisammat luokat uusine sisustuksineen ja desing-pulpetteineen. Lapset tietenkin kärsisivät huonommasta asemastaan koulun aikana, mutta myöhemmässä elämässä heille olisi hyötyä siitä, ettei heidän tarvitsisi kadehtia toisia.

Tästä olisi hyötyä työelämässä, sillä esimiesten ajasta ja energiasta menee huomattava aika työn järjestelemiseksi siten, että kaikki alaiset tekevät tarkalleen tai ainakin suunnilleen yhtä paljon työtä ja saavat samanlaisia etuja. Nykyisin varma keino herättää vakavia ristiriitoja työpaikalla on kuormittaa muutamia työntekijöitä hiostavalla määrällä työtä, toisten saadessa jutella keskenään ja viettää työaikaa leppoisasti. Esimiehen tärkeimpiin ominaisuuksiin katsotaan kuuluvan tasapuolisuuden ja sen, ettei hän valikoi itselleen ketään suosikkeja.

Usein ryhmä pitää kateuden kautta huolen siitä, ettei kukaan sen jäsenistä ala polkemaan muita. Jos jalkapallojoukkueessa on tosi hyvä pelaaja, hänelle suodaan erivapauksia ja oikeuksia, ja pelitilanteessa hänen tulee terveellä tavalla osoittaa itsekkyyttä, jotta hänen pelitaitonsa koituisivat parhaalla tavalla koko joukkueen eduksi. Mutta jos huippupelaaja alkaa kukkoilla liikaa ja nostaa itsensä liian korkealle jalustalle ja hän luulee olevansa joku Elvis, niin yleensä porukka pudottaa hänet alas hyvin nopeasti. Tällainen ryhmän kurissapito on tarpeellista, sillä omanarvontunnon nousulle ei yksilöllä ole automaattista rajoitinta, vaan oma arvo opitaan arvioimaan elämän pudotusten ja kolhujen kautta.

Kateudesta sanotaan sen usein kietoutuvan moralismin kaapuun. Tämä on kuitenkin kaksipiippuinen kysymys, sillä eroa kateuteen perustuvan moralismin ja todellisen oikeutetun etujen puolustamisen välillä on vaikea ellei mahdoton tehdä. Jos naiset vaativat samaa palkkaa kuin miehet, onko kyseessä kateuden ilmaus vai oikeutettu vaatimus. Entä alue-politiikka. Jos omassa kunnassa työttömyys hipoo 20 prosenttia, niin eikö vaatimukset tukitoimista omalle alueelle ole vain kateutta pääkaupunkiseutua kohtaan, jolla näyttää menevän paremmin vaikka työttömien absoluuttinen lukumäärä siellä onkin suurempi. Kun eläkeläiset vaativat samaa veronpidätysprosenttia kuin työssäkäyvät, onko kyse oikeutetusta vaatimuksesta vai silkasta kateudesta.

Kateus ja agressiivisuus liittyvät kiinteästi omien etujen puolustamiseen, ja jokaisen meistä tulee puolustaa omia etujaan. Omaa aggressiivisuutta on turha koettaa kieltää tai tukahduttaa, sillä terve psyykkinen toiminta edellyttää ihmiseltä tervettä ärhäkkyyttä. Omia oikeuksia on aina oltava valmis puolustamaan ja varpaille tallojat on asetettava omalle paikalleen. Aina tämä ei ole helppoa, ja joustava ja sujuva aggression käyttö onkin taitolaji.

Kateutta kritisoinut Terho Pursianen kertoo esimerkin lapsuudestaan, joka mielestäni hyvin kuvaa omien etujen puolustamisen vaikeuksia. Viisilapsisen perheen lapsena sain tottua elämään ilman ylellisyyksiä. Monet lapset söivät paljon enemmän herkkuja (mm Riks-Raks -keksejä, jotka olisivat minulle maistuneet) kuin minä. Kasvatuksen juurruttama kunnia-asiani oli kuitenkin , etten koskaan mankunut toisilta mitään.

Kerran karkasin kotoa. Minulla oli viisikymmentä markkaa rahaa. Sämpylät maksoivat silloin neljä markkaa kappaleelta. Ajattelin tulevani yli kymmenellä sämpylällä vaikka kuinka kauan toimeen. Paras kaverini kuuli, että minulla oli viisikymmentä markkaa rahaa. Hänen teki kovasti mieli possumunkkia. Siihen aikaan se maksoi kaksikymmentä markkaa. Kaverin pyyntö oli julma, mutta vaikeahan minun oli katsoa sitä, kuinka paljon hänen teki mieli possumunkkia. kun hän oli kärttänyt aikansa, ostin hänelle possumunkin, vaikka hänellä oli lämmin koti, johon mennä syömään. Vaikka ostinkin munkin, en voinut olla kokematta loukkausta sydänjuurissani. Ajattelin, ettei koskaan pitäisi näyttää toiselle, mitä itsellä on. Kell' onni on , se onnen kätkeköön.

Seuraava