Eräs pitkään toimeentulotukiasiakkaana
oleva henkilö kirjoittaa tehneensä lukuisia valituksia, koska
on tullut päätöksissä väärinkohdelluksi. Tätä ennen
hän on tehnyt valituksensa itse, mutta tästä lähtien
hän aikoo antaa oikaisuvaatimuksen ja mahdollisen jatkovalituksen
tekemisen oikeusaputoimiston hoidettavaksi. Vaikka valitus ei menestyisikään,
niin toimeentulotuensaaja ei saa hallinto-oikeudessa markkaakaan
korvausta hänelle aiheutuneista kustannuksista ja ajanhukasta.
On siis helpompaa laittaa asialle kallispalkkaiset ilmaiset oikeusavustajat
ja viettää itse lomaa.
Oikeudenkäyntikulujen korvaamatta jättämistä hallinto-oikeus
on perustellut mm. sillä, että kyseinen henkilö on
voittanut valitusasiat vain osittain ja osittain valitukset on hylätty.
Pitäisikö siis käytännössä toimia
niin, että valittaa vain niistä seikoista, joiden
kohdalla on 100 %:n varmuus siitä, että kunta
toimi väärin, jotta voisi saada kulujaan korvatuiksi?
Kyseisen henkilön osalta suurin ongelma on se, että menojen
epäsäännöllisyydestä johtuen (tulot
ovat suhteellisen säännölliset) hän
joutuu hakemaan toimeentulotukea joka kuukausi. Ei siis voida tehdä ns.
pitkää päätöstä esim.
3 kuukauden tai puolen vuoden ajalle.
Käytännössä henkilö joutuu
tekemään valituksen joka kuukausi samasta asiasta
uutena valituksena, kunnes asia on hallinto-oikeudessa ja ehkä KHO:ssakin
ratkaistu. Tämä tietää jopa
18 valituksen tekemistä hallinto-oikeuteen samasta asiasta,
ennen kuin on saatu KHO:n päätös.
Henkilö on esimerkiksi vaatinut, että vaimon opiskelumatkakuluihin
pitää saada toimeentulotukea. Tästä ei
vielä ole hallinto-oikeuden eikä KHO:aan päätöstä,
vaikka asiaa on ensimmäisen kerran vaadittu jo yli vuosi
sitten. Niinpä joka kuukausi yhä edelleen henkilö tekee
valituksen samasta asiasta.
Jos hallinto-oikeus hylkää opiskelumatkakuluvaatimuksen,
niin edelleen pitää hakea valituslupaa KHO:lta
ja sinäkin aikana, kun asia on KHO:ssa vireillä (arviolta
puoli vuotta), pitää joka kuukausi tehdä sama
valitus koska, jos ei valitusta tee, niin menettää oikeutensa
saada päätökseen muutosta.
Varsin kohtuullista olisi ja säästäisi
myös hallinto-oikeuksien työtä, jos tällaisissa
tapauksissa riittäisi, että valituksen tekee kerran,
ja jos se valitus tulisi hyväksytyksi joko hallinto-oikeudessa
tai KHO:ssa, niin ko. ratkaisua pitäisi soveltaa kaikkiin
ko. valituksen jälkeen tehtyihin päätöksiin.
Virheellisiä päätöksiä pitäisi
siis takautuvasti korjata valittajan kohdalta, jos valitus katsottaisiin
ensimmäisen tapauksen kohdalla olleen aiheellinen.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen
jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus tiedostanut sen epäkohdan, ettei toimeentulotukiasiakkaalla ole
oikeutta saada valituskustannuksistaan korvausta, jos hän
sattuu olemaan osittain oikeassa valituksessaan,
eikö näissä tapauksissa pidä korvata kohtuulliset
valituskulut, ettei järjestelmä ruokkisi menettelyä,
jossa valitusten teko viedään oikeusavustajan
tehtäväksi ja
eikö valituksen johtaessa päätöksen muuttamiseen
sitä muuttunutta päätöstä tule
noudattaa, vaikka käsittelyn välillä samasta
asiasta tehdyistä riidanalaisista päätöksistä ei
olisikaan valitettu?
Helsingissä 8 päivänä marraskuuta
2001
Esa Lahtela /sd
Mari Kiviniemi /kesk
faktayllapito@eduskunta.fi