KHO:lta "joululahja" köyhille ? (25.12.1999)

Korkein hallinto-oikeus teki juuri joulun edellä, eli tarkemmin 15.12.1999 T 4117 kiinnostavan päätöksen. KHO päätti, että toimeentuloukea saavan henkilön, joka on joutunut rikoksen uhriksi ja saanut korvausta pysyvästä viasta ja haitasta, kivusta ja särystä sekä vaatteiden menetyksestä on käytettävä saamansa korvaus itsensä ja perheensä elatukseen.

KHO:n mukaan siis rikosvahingosta em. tavalla korvauksena saatu summa on rikoksen uhrin toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimeentulotukea myönnettäessä huomioon otettavaa käytettävissä olevaa tuloa.

Kannattaako siis toimeentulotukea saavan lähteä hakemaan rikosvahingosta korvausta kivusta ja särystä, pysyvästä viasta ja haitasta tms. ? Ainakaan hän itse ei saa siitä mitään hyötyä, koska hänen on käytettävä rahat elinkustannuksiinsa.

Onko tämä oikein ? Mielestäni ei ole. Tämähän tarkoittaa käytännössä että toimeentulotukea saavalla ei ole oikeutta saada rikosvahingosta rahallista korvausta. Toki toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, joka on tarkoitettu sellaisen henkilön tueksi ja turvaksi, joka ei muuten kykene elättämään itseään ja perhettään, mutta toteutuuko tässä suomalaisten oikeuskäsitykset ja tasapuolisuus ?

Eikö tällainen rikosvahingosta saatu korvaus ole tarkoitettu henkilön omaan käyttöön, korvaukseksi tapahtuneesta vahingosta, eikä suinkaan valtiolle/kunnille käytettäväksi toimeentulotukimenoihin ? Vai voitaisiinko ajatella, että toimeentulotukea saavien korvaukset maksettaisiin tulevaisuudessa suoraan valtion ja kuntien "kirstuihin" ?

Jos tätä linjaa jatketaan ja viedään pidemmälle, niin ollaanko ennen pitkää tilanteessa, jossa toimeentulotukea saavan on myytävä kaikki rahaksi muutettavissa oleva omaisuutensa, ennen kuin hän on oikeutettu saamaan toimeentulotukea ? Ollaanko oikeusvaltio Suomea, jota ei ole koskaan ollutkaan, romuttamassa lopullisesti ?

petri.nurminen@nic.fi http://nurminen.2000c.net Harjavalta

Keskussairaalassa lapsille vain ruuan haju ? (1.1.2000)

Satakunnan keskussairaalassa on kyllä tilaa, sullotaanhan sinne nykyisten toimintojen lisäksi mys Satalinnan sairaalan monet toiminnot.

Oma pian puolitoistavuotias poikani, Ville, on sairastellut paljon korvatulehduksia. Korvatulehduskierteen katkaisemiseksi häneltä päädyttii leikkaamaan kitarisat ja putkittamaan korvat.

Sinä päivänä, jona sairaalaan toimenpiteeseen mennään, on lasta pidettävä syömättä aamuneljästä aina toimenpiteeseen saakka. Toki sairaalassa tarjotaan näille lapsille herkullisen ruoan hajua. Tämä tapahtuu siten, että osa potilaista laitetaan tilanpuutteen vuoksi syömään huoneeseen, jossa ovat lasten leikkivälineet.

Ehkäpä sairaalan päättäjien pitäsi joskus kokeilla mennä todella nälkäisenä ruokapöytään ja siinä sitten vain katsella, kun muut syövät. Heillä toki olisi se etu, että he lasta paremmin ymmärtäisivät, miksi eivät ruokaa saa, vaikka muut syövät.

On sekin vaan merkillistä, että keskussairaalassa, korva,- nenä,- ja kurkkutautien osastolla, jossa paljon pieniä lapsia leikataan (kitarisat, putkitukset), ei ole varaa (?) hankkia lasten hoitopöytää - tilaahan sille kaiketi olisi, sillä kyllä keskussairaalaan mahtuu !

Merkillistä on sekin, että meidänkin poikamme korvat oli jo ensimmäisellä kerralla tarkoitus putkittaa, mutta lääkäripä päätti, kenties ajan säästämiseksi, että eipäs putkitetakaan, puhkaistiin vaan. Parin viikon kuluttua oli taas lapsella korvatulehdus ja saimme uuden lähetteen keskussairaalaan, jossa sitten aikanaan "ruuanhaju kidutuksen" jälkeen Ville sai muoviset putket.

Muoviputket eivät kuitenkaan pysyneet, vaan jo parin viikon päästä toinen irtosi, se on kuulemma varsin yleistä. Tiedän minäkin noita tapauksia muutamia. Niimpä sitten jälleen sairaalaan, ensiksi nälkäiselle lapselle "ruuanhaju kidutus" ja sitten putkitukseen. Nyt pistettiinkin jo titaaniputket. Kysynpä vaan, kuinka paljon halvemmaksi tulisi, jos kaikille lapsille laitettaisiin heti ensimmäisellä kerralla titaaniputket ? Miksi ahdas sairaala tuhlaa aikaa ja tilaa ?

petri.nurminen@nic.fi

KHO:n "millenniumlahja" lapsiperheille... (8.1.2000)

Suomenkin hyväksymän YK:n lapsioikeussopimuksen mukaisesti jokaisessa julkisen sosiaalitoimen päätöksessä, joka koskee lasta, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Kun lapsi omistaa pörssiosakkeita esim. 5000 mk:n arvosta ja asuu perheessä, joka tulojen vähäisyydestä johtuen saa toimeentulotukea, niin mikä on lapsen etu ?

KHO:n päätöksestä 30.12.1999/4287 voidaan todeta korkeimman hallinto-oikeuden kantana, että lapsen pörssiosakkeet jotka lapselle on aikoinaan lahjoittanut mummo, käytettäväksi opiskelukustannuksiin, pitää käyttää lapsen omaan elatukseen. Perheelle ei tarvitse myöntää toimeentulotukea tältä osin ennenkuin mummon lapselle lahjoittamat osakkeet on käytetty lapsen toimeentulotukeen oikeuttaviin menoihin.

KHO totesi mm." puheena olevat pörssiosakkeet olivat sellaisia varoja, joilla oli voitu kattaa lapsen elantomenoja. Näin ollen lapsen toimeentulotuen perusosa oli voitu jättää pois perheen toimeentulotukilaskelmasta."

Mitä tästä opimme ?

Jos sinä mummo, kummi tai muu tuttava, isä tai äiti, aiot lahjoittaa lapselle osakkeita tai muuta omaisuutta tulevaisuutta varten niin tee, mielellään lakimiehen avustuksella, lahjakirja jossa tarkasti yksilöidään mihin tarkoitukseen saatu lahjoitus voidaan käyttää, koska se voidaan käyttää, sekä miten omaisuutta tuohon asti pitää hallita ja kuka hallitsee.

Kaikkein varminta lienee olla lahjoittamatta mitään lapselle joka, tai jonka perhe, saattaa joutua toimeentulotuen tarpeeseen, ennenkuin lapsi on ehtinyt lahjansa käyttää.

Näinhän me sen toki haluammekin olevan ?

petri.nurminen@nic.fi
http://nurminen.2000c.net
Harjavalta

Toimeentulotuen miljoonahuijaus (31.1.2000)

Viime vuonna keskusteltiin julkisuudessa paljon erilaisten sosiaalitukien väärinkäyttämisestä ja siitä että vuosittain maksetaan kymmeniä miljoonia markkoja erilaisia sosiaalitukia henkilöille, jotka pyrkivät tietoisesti käyttämään tukijärjestelmää hyväkseen antamalla viranomaisille vääriä tietoja omista tuloistaan ym.

Nämä huijaukset ovat kuitenkin vain pisara meressä. Kun tarkastellaan sitä kuinka paljon toimeentulotukea huijataan joka kuukausi. Nämä toimeentulotuen huijaukset ovat kuitenkin jääneet lähes täysin huomiotta, koska tukia huijaavat kuntien toimeksiannosta sosiaalityöntekijät ja viranomaiset.

Korkein hallinto-oikeus teki jo vuonna 1996 päätöksen siitä että esim. opiskelijalle ei voida laskea tuloksi opintolainaa jota tämä ei voi esim. maksuhäiriöidensä vuoksi saada. Kuntien sosiaaliviranomaiset eivät ole pahemmin tuosta päätöksestä piitanneet, vaan opiskelijoiden tuloksi on opintolainat laskettu tuon ennakkopäätöksen jälkeenkin, täysin siitä riippumatta onko tuenhakijalla ollut mahdollisuus lainaa saada.

Toinen ryhmä joilta kuntien sosiaaliviranomaiset huijaavat miljoonia, ovat sairastavat toimeentulotuen saajat. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kaikki lääkärin määräämät lääkkeet ja mm. terveyskeskusmaksut ovat sellaisia kuluja jotka pitää kattaa toimeentulotuen lisäosalla. Monet kunnat kuitenkin valehtelevat toimeentulotukiasiakkaille että heidän kuuluu itse kattaa kuukausittainen omavastuu n. 50-60 mk/hlö/kk.

Miksi kunnat sitten voivat huijata ? Tämä johtuu siitä että asiakkaat eivät yleensä osaa/uskalla/ymmärrä/halua valittaa päätöksistä. Viranomaisten uskotaan olevan oikeassa ja kun vielä sosiaalityöntekijät kirkkain silmin valehtelevat asiakkaille että varmasti on oikein laskettu, niin kukapa sitä epäilisi.

Oikeus toimeentulotukeen on yksi perusoikeuksista. Perusoikeuksia ja niiden toteutumista valvovat mm. valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Miksi he eivät ole puuttuneet vuosia jatkuneeseen toimeentulotukilakien virheelliseen soveltamiseen ? Miksi he eivät vieläkään puutu siihen että lakeja yhä edelleen sovelletaan väärin ? Tähän tietävät vastauksen vain harvat ja valitut. Minä osaan vastauksen arvata. Osaatko sinä ?

petri.nurminen@nic.fi

Lasten päivähoito kannattaa aina (5.2.2000)

Lapsen vanhemmille on aina taloudellisesti kannattavaa laitta lapsensa kunnalliseen päivähoitoon. Lasten hoitaminen kotona on yhteiskunnan taholta tehty mahdollisimman epäkannattavaksi.

Kunnalliseen päivähoitoon yhteiskunta uhraa mielihyvin 3000-4000 mk/kk lasta kohden, jopa enemmänkin. Lasta kotona hoitavalle tarjotaan alle 2000 mk/kk. Lasten kotona hoitaminen olisi varmasti helppoa tehdä taloudellisesti kannattavaksi siten, että yhteiskuntakin säästäisi runsaasti veromarkkoja. Näin ei kuitenkaan haluta toimia, koska se mm.vähentäisi työttömyyttä.

Nykykäytännön mukaan suurin päivähoitomaksu on 1100 mk/kk. Helposti laskemalla voi todeta, että suurituloisessa perheessä molempien vanhempien kannattaa rahataloudelliselta kannalta tarkasteltuna käydä töissä, mikäli pienempituloinen puoliso saa käteensä työmatkakulujen lisäksi n. 1100 mk/kk.

Myös kotona työttöminä olevien kannattaa yleensä rahatalouden kannalta ajateltaessa laittaa lapset päivähoitoon. He eivät yleensä tulojen vähäisyydestä johtuen joudu maksamaan päivähoitomaksua. Lasten ollessä päivähoidossa säästyy myös perheen ruokalaskussa.

Jos nelihenkisen perheen ruokalasku on n. 2500 mk/kk, niin tästä lienee kahden lapsen osuus n. 1000 mk. Kun lapset ovat päivähoidossa 8-9 h/pvä, jossa saavat kaksi välipalaa ja aterian, niin perhe säästää ruokalaskussaan n. 500 mk/kk. Tämä raha on perheellä sitten käytettävissä tärkeämpiin menoihin, kuten isän harrastuksiin yms.

Olivatpa lapset sitten päivät päivähoidossa - tai kotihoidossa, niin yksi asia on varma; lasten hoitaminen, myös päivällä, kannattaa aina.

petri.nurminen@nic.fi
http://suomi.web.com

Työntekijöitä syrjimällä yrittäjiä suositaan ? (18.2.2000)

Työttymyysturvalakiin on tehty muutos jolla suositaan yrittäjiä. Alle 18 kk kestänyt yritystoiminta ja yritystoiminnan lopettamiseen liittyvät pienet alle 60.000 mk:n myyntivoitot eivät vaikuta työttömyysturvaan. Mielestäni tämä on palkkatyöntekijöiden syrjintää.

Toki monessa asiassa yrittäjät ovat palkkatyöntekijöitä huonommassa asemassa, kuten on tilanne esim. eläkevakuutusmaksujen suhteen. Mielestäni on kuitenkin väärin, että tilannetta yrittäjien ja työntekijöiden välillä on tasapainotettu säätämällä työntekijöitä syrjivä laki. Pyrkimyksenä pitäisi olla kaikkien eri henkilöryhmien yhdenvertainen, sosiaalisesta tms. asemasta riippumaton kohtelu.

Syrjintä tapahtuu työsuhteen tai yritystoiminnan päättyesssä saatujen rahallisten korvausten huomioimisessa. Lainmuutoksen myötä esim. yrittäjänä toimineen henkilön pieniä, eli alle 60.000 mk:n myyntivoittoja ei huomioida päivärahaoikeutta määritettäessä mikäli yritystoiminta on kestänyt alle 18 kk..

Kuten tiedämme, niin työntekijöiden kohdalla työsuhteen päättyessä saadut pienetkin, jopa alle 200 mk:n korvaukset huomioidaan ja jaksotetaan pääsääntöisesti aina. Jaksottaminen tapahtuu täysin riippumatta työsuhteen kestosta tai korvausten ( kuten esim. lomakorvaukset ) suuruudesta. Ajalta jolle korvaukset voidaan jaksottaa, ei makseta työttömyysturvaa.

Tasapuolisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun nimissä tulisi lopettaa myös lyhytaikaisissa ( alle 18 kk.) työsuhteissa olleiden kohdalta työsuhteen päättyessä saatujen korvausten jaksottaminen. Edelleen tulisi pitkissä työsuhteissa olleiden kohdalla jättää huomioimatta työsuhteen päättyessä maksetut korvaukset mikäli ne ovat enintään 60.000 mk. Tai paremminkin huomioida vain 60.000 mk ylittävä osa – sekä yrittäjillä että työntekijöillä. Näin se olisi tasapuolista, eikö vaan ?

Toisaalta, kun asiaa pidemmälle ajattelen, niin olen sitä mieltä, että pitäisi palata aikaan ennen v. 1997, jolloin ei vielä kenenkään lopputilituloja jaksotettu työsuhteen päättyessä vaan kaikki olivat samanlaisessa asemassa. Vuodenvaihteesa tehtyyn lainmuutokseen Suomen yrittäjät ovat toki ilmaisseet olevansa tyytyväisiä, mutta he ovat myös todenneet että yrittäjien pitäisi olla yhdenvertaisessa asemassa palkansaajiin verrattuna. Kysynpä vaan; lisäsikö lainmuutos yhdenvertaisuutta ?

Petri "Petu" Nurminen Harjavalta

Onko vääräkin tieto valtaa ? (3.3.2000)

Tieto on valtaa - senhän me tiedämme. Tiedon julkisuus ja yleinen saatavuus on viime aikoina ollut paljon esillä julkisuudessa. EU:ssa ollaan valmistelemassa uusia julkisuussäädöksiä. [Kuitenkin mm. EU:n oikeusasiamies Jacob Söderman arvioi uusien säädösten todellisuudessa lisäävän salassapitoa.]

EU:n monet jäsenmaat näkevät tiedon julkisuuden uhkakuvana järjestelmää kohtaan. Avoimuuden ja julkisuuden lisäämistä EU:ssa vastustavat myös ns. lobbaustoimistot, jotka ovat erikoistuneet hankkimaan ja myymään EU:n eri toimielinten ei julkista tietoa. Samoin valtalehdistö näkee julkisuuden lisäämisen lehdistöä uhkaavana. [Myös heillä on vuosien myötä syntyneet verkostonsa tiedon hankkimiseksi. Jos tieto olisi julksita, niin kuka enään lukisi lehtiä, kun tiedon saisi muutenkin, on yksi tiedon salailun jatkamisen puolesta esitetty kysymys.]

Meillä täällä Suomessa on viime joulukuun alussa tullut voimaan uusi laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, sen mukaan lähes kaikki viranomaisten hallussa oleva tieto, jopa palkkatiedot ovat julkisia ja kenen tahansa saatavissa.

Minkälainen vaikutus tiedon julkisuuden ja avoimuuden lisääntymisellä on ollut. Onko Suomenkin lehdistön asema nyt uhattuna, kun ihmiset saavat tiedot suoraan virastoista ? Näin ei kaiketikaan ole kukaan missään vaiheessa edes epäillyt asian olevan. [Tiedon hankkiminen sen "alkulähteiltä", on jo paljon aikaa vaativa prosessi sinällään. Miksi kukaan viitsisi nähdä vaivaa tiedon hankkimiseen kiertelemällä virastoissa, kun kaiken tarpeellisen voi lukea lehdistä ?]

Lehdistä saamme siis paljon tietoa, meidän ei tarvitse käydä "nuuskimassa" asioita virastoissa, ellemme sitten jonkin yksittäisen asian kohdalla katso sitä tarpeelliseksi. Ainakin me suomalaiset olemme myös oppineet luottamaan siihen että lehdissä olevat tiedot ovat yleensä paikkansa pitäviä ja oikeita. Mutta ovatko ne aina oikeita, ja onko myös väärä tieto valtaa ?

Vääräkin tieto on aivan varmasti valtaa, mikäli tiedon vastaanottajat luottavat tiedon paikkansapitävyyteen. Monissa tapauksissa sen tarkistaminen, pitääkö jokin tieto paikkansa on helppoa, koska tiedotus on avointa ja mm. viranomaisten asiakirjat ovat julkisia. Tämä on omiaan lisäämään myös lehdissä julkaistavien tietojen uskottavuutta. [Kuka tahansa meistä voi siis melko helposti tutkia, pitääkö jokin uutinen paikkansa ja mihin se perustuu.]

Voimme olla tyytyväisiä täällä Suomessa, jossa yhä avoimenpaan suuntaan kehittyvä yhteiskunta on koettu tärkeäksi ja kehittämisen arvoiseksi. Toivokaamme ja vaatikaamme, että myös EU:ssa, niin kauan kuin siinä jäseniä olemme, tietoa käsitellään mahdollisimman avoimesti ja julkisesti, eikä tietoa - ja valtaa, keskitetä harvainvallaksi.

Petri "Petu" Nurminen
Harjavalta

Perustuslaki pelasti Paavon ? (18.3.2000)

Pääministerin Itävaltapäätös sai joukon kansanedustajia allekirjoittamaan esityksen muistutuksen tekemisestä.

Uusi perustuslaki edellyttää, että muistutuksen tekemiseksi pitää vähintään kymmenen kansanedustajan allekirjoittaa muistutusvaatimus. Vanhan perustuslain mukaan asian sai vireille viisi kansanedustajaa.

Nykyistä perustuslakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan: "Ministerivastuulain 2 §:n mukaan muistutuksen tekemiseen valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainvastaisuudesta on eduskunnassa vaadittu viiden edustajan allekirjoitus. Ehdotetun säännöksen mukaan siihen vaadittaisiin vastaisuudessa kymmenen kansanedustajaa.", sekä "Asetettu kymmenen kansanedustajan vaatimus ei toisaalta korottaisi muistutuksen tekemiskynnystä niin korkeaksi, että se tosiasiallisesti estäisi ministereiden joutumista oikeudelliseen vastuuseen lainvastaisesta menettelystä."

Sama säännös pätee myös laillisuusvalvontaviranomaisia (oikeuskansleri, oikeusasiamies) koskeviin moiteasioihin. Kuinka pitkään kymmenen edustajan raja riittää, koska se pitää nostaa kahteenkymmeneen, jottei "oikeuden" toteutuminen vaarannu ?

Pääministerin kohdalla toki asia lienee niin, että mitään lainvastaista ei ole tapahtunut, sillä jos näin olisi käynyt, niin oikeuskanslerin olisi jo ilman kanteluitakin pitänyt esittää asiassa pääministerille perusteltu huomautus. Tietämäni mukaan näin ei ole tapahtunut, joten lakia ei varmastikaan ole rikottu.

Uskonkin että asiassa tehdyt kantelut eivät johda toimenpiteisiin. Sillä jos niin kävisi, se tarkoittaisi että oikeuskansleri ei ole toiminut uuden perustuslain 112 §:n mukaisesti. Näin ei voi olla (?), joten asia on varmasti kunnossa.

petri.nurminen@nic.fi
yhteiskunta-aktivisti
Harjavalta

Sairaan lapsen etu ? (30.3.2000)

Kuten tiedämme, niin Suomenkin ratifioimassa YK:n yleissopimuksessa lasten oikeuksista todetaan "Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu."

Ministeri Suvi-Anne Siimeksen kehotuksesta valtiovarainministeriössä on valmisteilla esitys työnantajan maksaman sairaan lapsen hoitajan verovapaudesta.

Olen vakuuttunut siitä että lähes aina lapsen sairastaessa on hänen etujensa mukaista, että kotona häntä hoitamassa on jompikumpi omista vanhemmista, eikä mikään työnantajan palkkaama kiertävä hoitaja.

Hallitusneuvos Kirsi Seppälä valtiovarainministeriöstä on nimenomaan todennut: "kyse on vain työnantajan edusta." Mihin ministeriössä on unohdettu lapsen etu ?

Voiko joku herra ( tai narri ) olla ammatissaan niin pätevä ja korvaamaton, että hän ei voi olla töistä poissa sairaan lapsensa hoitamiseksi ? Minkälainen arvojärjestys tällaisella henkilöllä on elämässään ? Entä sitten kun tämä "korvaamaton narri" itse sairastuu - tai jos käy vielä pahemmin...

Sen sijaan että työnantajalle mahdollistetaan sairaan lapsen hoitajan "verovapaa" palkkaaminen, tulisi lain tasolla säätää vanhemmille oikeudesta palkalliseen vapaaseen lapsen sairastuessa. Se olisi lasten etu !

petri.nurminen@nic.fi

Kyseenalaiset julkiset hankinnat (9.4.2000)

MTV 3:n Sunnuntairaportin selvityksen mukaan n. 60 % kilpailuneuvostoon saatetuista julkisista hankinnoista on todettu lain vastaisiksi ja mm. useita kuntia on velvoitettu maksamaan hyvityksiä. Johdossa oli Rovaniemi 400.000 mk:lla.

Julkisen hankinnan voi kilpailuneuvoston käsiteltäväksi pääsäntöisesti saattaa vain sellainen taho, jota asia koskee. Kuten esim. hankintakilpailussa tarjouksen tehnyt yhtiö. Tavallisella kuntalaisella ei ole mahdollisuutta puuttua kunnan hankintapäätöksiin sillä perusteella, että tehty hankinta olisi julkisista hankinnoista annetun lain vastainen. Kenen etuja lainsäätäjä on tällä tarkoittanut suojeltavan ?

Usein käykin niin, että hankinta saa lainvoiman vaikka sitä ei olisikaan tehty julkisia hankintoja koskevien säädösten mukaisesti. Näin tapahtuu mm. siksi, että tarjouskilpailuun osalliset eivät tiedä mahdollisuuksistaan saada hyvitystä, jos heidän tarjouksensa on ilman lakiin perustuvaa syytä syrjäytetty.

Yritysten pitäisikin olla osaltaan aktiivisia. On sekä kuntien että kuntalaisten etu, kun hankinnat tehdään oikealla tavalla. Hyvityssakot joita kunnat, ja muut julkishallinnon tahot, joutuvat aika ajoin maksamaan, johtuvat välillä jopa ilmeisen selkeistä virheistä. Ainakaan tällaisissa tapauksissa kuntien luottamushenkilöiden ei pitäisi hyväksyä hyvitysten maksamista verovaroista, ainakaan täysimääräisesti. Virheen tehnyt esittelijä, ja väärän päätöksen hyväksymiseen muuten osalliset, olisi syytä saattaa osaltaan vastuuseen.

Valitettavasti suomalaisilla, kansalaisilla ja (kunnallis)poliitikoilla, on yleensä tapana luottaa siihen, että viranomaisten päätökset ovat oikeita. Päätöksiä ei uskalleta kyseenalaistaa. Puhutaan kyllä siitä, että huonoa ja/tai väärää kohtelua, vääriltä tuntuvia päätöksiä, ei pitäisi hyväksyä. Kuitenkin kun asia omalle kohdalle sattuu - kun itse pitäisi toimia, niin virheet ollaankin - kas kummaa - valmiita hyväksymään. Ei se nyt niin paha juttu ollutkaan... ?

Petri "Petu" Nurminen

Toimeentulotukipäätösten perusteleminen (9.5.2000)

Kaikki tietänevät ja ymmärtävät, että toimeentulotuki on sellainen viimesijainen tuki, jolla yhteiskunta turvaa tuen tarpeessa olevan henkilön ihmisarvoisen elämän mahdollisuudet.

Ottaen huomioon tuen viimesijaisuus ja tuen hakijoiden yleensä varsin rajalliset mahdollisuudet hakea muutosta toimeentulotukipäätöksiin, olisi erityisen tärkeää, että kielteiset toimeentulotukipäätökset perusteltaisiin huolella.

Erityisen tärkeätä olisi että toimeentulotukiasioissa viimeisenä muutoksenhakuasteena toimiva korkein hallinto-oikeus perustelisi huolella etenkin ne päätökset, joissa valituslupa on hylätty.

Ottaen huomioon myös KHO:n päätösten perustelemista koskevan muistion, jonka KHO on käsitellyt ja hyväksynyt 20.2.1996, niin pitäisi olla itsestään selvää, että KHO perustelee erityisesti hylkypäätökset erityisen suurella huolella.

Kuitenkin esim. KHO:n 23.3.-28.4.2000 antamissa (10 kpl) toimeentulotukea koskevissa hylkypäätöksissä on perusteluina ollut kahdeksassa tapauksessa:"Sen perusteella mitä valitusluvan hakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen KHO:n ratkaistavaksi ei ole sosiaalihuoltolain 49 § 3 momentissa säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta." Kahdessa muussa tapauksessa perustelut olivat myös lähes samanlaiset.

Missä on perusteltu päätös ? Mitä korkein hallinto-oikeus katsoo asiassa selvitetyksi ja mitä asioita on jäänyt selvittämättä, kun valituslupahakemus on hylätty ? Mitä asiakirjoista on ilmennyt ? Miksi ei ole ollut valitusluvan myöntämisen perustetta ? Osaako näihin kysymyksiin vastata edes korkein hallinto-oikeus ? Onko vastaaminen ylipäätään mahdollista ?

petri.nurminen@nic.fi
Harjavalta

Tuloveron alentamiselle jyrkkä EI (22.5.2000)

Nyt oltaessa nousukauden loppusuoralla ( ? ) on taas alettu haikailla veronalennuksia. Samaan aikaan puhutaan jopa poliisien lomauttamisesta, jonka estämiseksi tarvitaan lisäbudjetti. Edelleen samanaikaisesti supistetaan tai ainakin suunnitellaan muidenkin julkisen sektorin palvelujen vähentämistä ja ulkoistamista. Monissa kunnissa mietittäneen myös kunnallisveron nostamista.

Mitä poliitikot ajattelevat ? Miten veroalennukset on tarkoitus todellisuudessa rahoittaa ? Jo vuosikausia on Suomessa ollut ongelmana julkisen sektorin liian nopea ja järjettömän suuri alasajo "pakon" edessä. Pakon, koska valtio ja kunnat ovat halunneet pitää verotuksen liian alhaisella tasolla ja jopa laskea sitä !

Haluammeko tulevaisuudessa asua ja elää amerikkalaismallisessa yhteiskunnassa, jossa kansa on selvästi jaettu ylä- ja alaluokkaan ja vielä lisäksi luokattomiin persaukisiin ? Haluammeko asua ja elää yhteiskunnassa jossa kaikki välttämätönkin julkinen palvelu pitää pystyä itse maksamaan ?

Mielestäni olisi korkea aika keskustella veronalennusten lisäksi tai paremminkin niiden sijaan siitä, mitä suomalaiset haluavat verorahoilla tehtävän; halutaanko ylläpitää laadukas ja kattava kouluverkko sekä riittävät sairaan ja terveydenhoitopalvelut ? halutaanko että poliisilla on riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen, turvataanko myös vanhuksille mukavat eläkepäivät, entä lapsille laadukas päivähoito ja esiopetus ? Miten ratkaistaan koko ajan peheneva julkisen sektorin lääkäripula ?

Kun itse pienituloisena kansalaisena ja nelihenkisen perheen isänä tarkastelen nykyistä verotasoa, niin se ei todellakaan ole liian korkea. Tosin soisin että kunnallisverotuksen "haarukka" ei olisi niin laaja kuin mitä se tänä päivänä on. Veroalennusten sijaan pitäisi parantaa julkisen vallan alamaisilleen, siis meille suomalaisille, tarjoamia palveluja. On kaikkien etu kun maksettujen verojen vastineeksi on tarjolla laadukasta palvelua kohtuullisen nopeasti. Ja tietysti myös syrjäseutujen asukkaille.

Petri "Petu" Nurminen Harjavalta

Lisää viinaa lapsille ? (2.6.2000 - tämä on julkaistu nimimerkillä)

Alkoholijuomien ikärajaa pitäisi alentaa, näin esittää asiaa pohtineen työryhmän puheenjohtaja. Hänen käsityksensä mukaan se olisi askel kohti eurooppalaista juomakulttuuria, johon ei kuulu suomalainen humalahakuisuus.

Muistaakseni yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan alkoholin käyttö nuorena lisää alkoholismin riskiä. Ensihumalansa vasta parikymppisinä kokeneilla on huomattavasti pienempi riski alkoholisoitua, kuin jo kuusitoistavuotiaina säännöllisesti kännäävillä. Tämä ei liene minkään yllätys.

Jos sitten ikärajoja alennettaisiin, niin johtaisiko se juomakulttuurimme eurooppalaistumiseen ? Tuskinpa vain. Sillä meillä Suomessa ei ole lapsille tarjota eurooppalaista esikuvaa. Aikuisilla on tapana hakea se perjantaipullo kerran viikossa ja vetää "perseet olalle", tai sitten käydä ravintelissa ottamassa oikein kunnolla napanderia.

Aikuisten pitäisi ensiksi muuttaa omia juomatapojaan. Vasta sitten voitaisiin alkaa elätellä toiveita lasten ja nuorten, eli tulevien vanhempien, juomatapojen muuttumisesta parempaan ( ? ) suuntaan.

Itse kyllä hämmästelen niitä vanhempia, jotka hyväksyvät jopa 12 vuotiaiden lastensa humalahakuisen juomisen. Syynä tähän lienee monesti oma vapauden kaipuu. Kun lapsi lähtee viikonloppu-iltaisin kylälle rälläämään, niin sitten voi mennä itsekin "kaikessa rauhassa".

Jos tulevan isän tai äidin pitää joka viikonloppu, hinnalla millä hyvänsä, saada "lupa" juoda itsensä humalaan, niin kyllä pitäisi jättää lapset hankkimatta. Lasten hankkimisen pitäisikin ehkä olla luvanvaraista. Suomalainen viikonloppuryyppääminen on aina johtanut ongelmiin, ja niin asia tulee varmasti jatkossakin olemaan, elleivät aikuiset opi näyttämään kunnollisen aikuisen mallia lapsilleen.

Nimim. "Petu"

Lopetetaan kunnallinen päivähoito (15.6.2000)

Nykyisin on kaikille alle kouluikäisten lasten vanhemmille turvattu lailla oikeus saada lapselleen päivähoitopaikka. Tätä oikeutta käyttää jossain muodossa n. 80 % vanhemmista.

Kunnallisen päivähoidon kulut vaihtelevat suuresti, kuitenkin edullisimmillaankin päivähoito maksanee yli 3000 mk/kk/lapsi. Suurituloiset maksavat tästä hoidosta 1100 mk/kk ja vähätuloiset saavat hoitopaikan täysin maksutta.

Keskimäärin voitaneen arvioida että päivähoidosta jää veronmaksajien kustannettavaksi reilut 2000 mk/kk/lapsi. Lisäksi yhteiskunta maksaa näistä lapsista mm. lapsilisää keskimäärin n. 600 mk/kk/lapsi.

Olisi harkitsemisen arvoinen vaihtoehto lopettaa kunnallinen päivähoito nykymuodossaan ja nostaa lapisilisän suuruutta. Lisäksi lapsilisän pitäisi olla yhtä suuri jokaiselle lapselle. Hyväksyttävänä painavana perusteena lapsilisien porrastamiselle ei voi olla lapsen sisarusten määrä.

Lapsilisien korottaminen ja tasapäistäminen voisi olla askel kohti tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Lapsilisän tulisi olla nykytasolla 2500 mk/kk/lapsi. Tämä sisältäisi kaiken nykymallissa hajautetun tuen lapsille. ( lapsilisät, kotihoidontuki, hoitoraha, hoitolisä jne.) Tämä olisi askel kohti tulevaisuuden perustulo yhteiskuntaa.

Tuon suuruinen lapsilisä antaisi vanhemmille todellisen mahdollisuuden punnita eri vaihtoehtoja lapsen hoidossa. Jos haluaisi lapsensa hoitoon ja itse mennä töihin, niin lapsilisä kattaisi ainakin suurelta osin päivähoidon kulut, samalla kuitenkin se nostaisi kotihoidon vähintäänkin hyväksi vaihtoehdoksi. Nykyjärjestelmä pikemminkin kannustaa laittamaan lapset päivähoitoon taloudellisen hyödyn saamiseksi - onko tämä lasten etu ?

Toki tämä järjestelmä merkitsisi sitä, että moni nykyisin lapsia työkseen hoitava jäisi vaille töitä. Osalle toki olisi edelleen tarjolla vapaarahoitteista päivähoitotyötä. Mutta kun jokaista työttömäksi jäävää päivähoitajaa kohti vapautuisi kaksi työpaikkaa niiltä vanhemmilta, jotka päättäisivätkin jäädä kotiin lastensa kanssa, niin kokonaissaldo työllisyydenkin kannalta olisi varmasti hyvin positiivinen.

Petri "Petu" Nurminen Harjavalta

Natura valituksista (25.6.2000)

Korkein hallinto-oikeus (KHO) ratkaisi kesäkuussa n. 800 natura-aluetta koskeneet valitukset. 50 alueen kohdalta valitukset tuottivat tulosta ja päätökset kumottiin lainvastaisina ja palautettiin valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäviksi.

50 jaettuna 800:lla on 6,25 %. Sadasta päätöksestä yli kuusi on siis ollut lainvastaisia. Tätä pitivät julkishallinnon, kuten mm. ympäristöministeriön edustajat hyvänä esimerkkinä siitä kuinka hyvin ja luotettavasti virkakoneisto Suomessa toimii.

Kun Suomen perustuslaissa on aina ollut vaatimus siitä, että kaikessa virkatoiminnassa on tarkoin lakia noudatettava, niin onko lakia nyt sitten tarkoin noudatettu ? Onko yleisen oikeusturvan kannalta hyväksyttävää, että kuusi päätöstä sadasta on lainvastaisia. Natura-päätöksiä ei ollut edes mahdollista saada kumotuksi muunlaisten virheiden tai tarkoituksenmukaisuuden perusteella. Toki tarkoituksenmukaisuus-perusteilla ei viranomaisten päätöksiä yleensä saa muutenkaan kumotuiksi, sillä viranomaisilla on vielä nykyäänkin melko laajat vapaan harkinnan rajat tehdä niinkuin on poliittisesti oikein (?).

Natura päätökset teki valtioneuvosto. Sieltä luulisi tietoa löytyvän. Valtioneuvostossa ainakin teoriassa pitäisi olla Suomen paras asiantuntemus käytettävissä. Kun Suomen pätevimmät päättäjät tekevät mm. monille maanomistajille merkittävässä asiakokonaisuudessa noinkin paljon - siis yli 6 % - laittomia päätöksiä, niin voiko Suomessa todella luottaa siihen, että kaikessa virkatoiminnassa noudatetaan tarkoin lakia ?

Ei tietenkään voi, mutta ei ole tarkoituskaan. Sitä vartenhan meillä pitääkin olla muutoksenhakujärjestelmä, jottei kansalaisten oikeusturva vaarantuisi. Hallintotuomioistuinten ja viranomaisten kanssa muutoksenhaukuasioissa asioineet ovat varmasti joutuneet huomaamaan, että usein kuitenkin vaikuttaa siltä että näiden hallintotuomioistuinten tarkoituksena, kuten myös laillisuusvalvojien, tuntuu monesti olevan lähinnä viranomaistoiminnan suojelu. Virheitä pyritään peittelemään ja selittelemään parhain päin kaikissa asteissa. Oikeus ei siis toteudu ainakaan niin kuin rivikansalainen sen ymmärtää.

Kun vielä ajatellaan sitä, että kaikista natura-päätöksistä ei edes valitettu, niin emme kaiketi koskaan saa tietää, paljonko noihin alueisiin liittyvissä päätöksissä oli lainvastaisuuksia. Prosentti voinee olla hieman pienempi kuin valituskohteissa, muttei varmasti ainakaan nolla. Luottakaamme siis viranomaisiin, heidän päätöksistään jopa 94 % laillisia ?

nimim. "Petu"

Miksi vanhempia pitää syyllistää ? (7.7.2000)

Nimim. vihainen kirjoitti tällä palstalla 6.7 siitä, että on vanhempien syy jos lapsi kasvatetaan siten, että hän jo nuorena heiluu kaljapullo kourassa huume- tai muussa jengissä ja saa malleja väkivaltaviihteestä jne.

Olen nimimerkin kanssa täysin samaa mieltä. Vapaan kasvatuksen kannalla olevat vanhemmat pyrkivät mielestäni usein vain vetoamaan tällaiseen hienoon vapaan kasvatuksen periaatteeseen, jotta pääsisivät itse helpommalla. Lapsille annetaan liian vapaat kädet, ei aseteta rajoja, koska niitä pitäisi valvoa jne.

Yhteiskuntakin on viime aikoihin saakka ollut tällaista menoa tukemassa, on kerrottu että kun lapsi tekee väkivaltaisen teon tms., jopa tappaa toisen lapsen, niin vanhempia ei pidä syyllistää.

On kuitenkin niin että vanhemmilla on ja pitääkin olla vastuu lapsistaan. Kun lapset ryyppäävät, kiusaavat toisia lapsia, huutelevat ruokottomuuksia kaduilla jne., niin vikaa voidaan - ja pitää aina hakea siitä, miten vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet.

Aina kun lapsi toimiin jollakin tavalla yleisesti hyväksyttyjä normeja vastaan, niin vika on ennenkaikkea lapsen vanhemmissa. Toki osuutensa kasvatukseen on myös muilla, kuten opettajilla ja kaikilla muilla aikuisilla. Lapsista on pidettävä huolta yhdessä, mutta päävastuu lapsesta ja hänen käytöksestään ja tekemisistään on aina omilla vanhemmilla.

Petri "Petu" Nurminen Harjavalta

Tärkeät päätökset tehtävä yöllä ? (11.8.2000)

Olipa sitten kysymys Hallituksen bubjettiriihestä, ammattiliittojen TUPO-, tai muista neuvotteluista, tai ylipäätään mistä tahansa yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, niin jostain kumman syystä valtakunnalliset päätöksentekijät ovat aina olleet ja tulevat kai aina olemaankin yhtä tyhmiä ?

He ovat tyhmiä, koska neuvotteluja käydään silloin kun normaalijärkisen terveen ihmisen pitäisi yleensä nukkua. Miksi nämä poliitikot ja AY-pomot, mukaanlukien valtakunnansovittelijat yms., harrastavat tällaista yömyöhään jatkuvaa väsytystaistelua, joka muistuttaa jossain mielessä suomalaista saunomiskulttuuria - kuka ottaa kovimmat löylyt ? Kuka jaksaa valvoa pirteänä pisimpään ja viedä voiton ? Kuka väsähtää ja antaa periksi ?

Koskahan suomalaiset saisivat noille paikoille sellaisia henkilöitä, jotka ymmärtäisivät aloittaa neuvottelut niin ajoissa, että yömyöhään, pikkutunneille asti, jatkuva "kädenvääntö" loppuisi, ja päätökset tehtäisiin pirteinä ja selväjärkisinä, eikä "uupumiskuoleman" partaalla ?

Petri "Petu" Nurminen Harjavalta

HYPER! KLIK!
HYPER! linkkivaihto


Suomiweb-sivut avattu 8. Helmikuuta 2000