Toimeentulotuki - Käytettävissä olevat tulot - Tulojen jaksottaminen - Työmarkkinatuki
Antopäivä 07.11.2001
Taltionumero 2762
Diaarinumero 689/3/99
X oli jäätyään työttömäksi helmikuussa 1998 saanut ensin ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja sen jälkeen toukokuusta alkaen työmarkkinatukea. Heinäkuusta 1998 lukien perusturvalautakunta oli ottanut X:n työmarkkinatuet huomioon 21,5 päivän ajalle jaettuna 2 089 markan suuruisena kuukaudessa ja hylännyt hänen hakemuksensa tuloylijäämän perusteella.
Lääninoikeus kumosi perusturvalautakunnan päätöksen ja velvoitti lautakunnan myöntämään X:lle toimeentulotukea heinä-elokuulle 1998 sellaisen laskelman mukaisesti, jossa X:n työmarkkinatuki otettiin huomioon 1 944 markan suuruisena.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi perusturvalautakunnan valituksen ja pysytti lääninoikeuden päätöksen lopputuloksen seuraavin perusteluin:
Toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 15 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki määrätään pääsääntöisesti kuukaudelta. Lain 15 §:n 2 momentti mahdollistaa sinänsä sen, että tulo voidaan jakaa eriin otettavaksi huomioon useampana toimeentulotuen määräytymisen ajanjaksona, jos se tulon kertaluonteisuus taikka sen saamisen peruste tai käyttötarkoitus huomioon ottaen on kohtuullista. Mainittua momenttia ei kuitenkaan voida tulkita toimeentulotuesta annetun lain muista säännöksistä irrotettuna. Toimeentulotuesta annetun lain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on tämän lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Lain 11 §:n 1 momentin mukaan tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot. Lain 6 ja 11 §:n vaatimusta vain käytettävissä olevien tulojen ottamisesta tuloina huomioon on noudatettava myös kun sovelletaan lain 15 §:n 2 momentin säännöstä tulojen jaksottamisesta. Siten vain käytettävissä oleva tulo voidaan mainitun lainkohdan mukaan jakaa eriin otettavaksi huomioon useampana toimeentulotuen määräytymisen ajanjaksona.
Perusturvalautakunnan päätös hylätä X:n toimeentulotukihakemus perustui siihen, että X:n tuloksi katsottiin heinä- ja elokuussa 1998 kummaltakin kuukaudelta työmarkkinatuki 21,5 päivältä. Mainittuna aikana X sai kuitenkin tosiasiallisesti työmarkkinatukea vain 20 päivältä kuukaudessa. Kun toimeentulotuesta annetun lain 6 ja 11 §:n mukaan tuloina voidaan ottaa huomioon vain käytettävissä olevat tulot, perusturvalautakunnan yksilöhuoltojaosto ei ole voinut ottaa tuloina huomioon työmarkkinatukea 21,5 päivän mukaan jaksotettuna. Asiaan ei vaikuta se, että X:n työttömyyden jatkuessa hän tulisi seuraavan vuoden huhtikuussa saamaan päivärahan 40 päivältä, ja että jos huhtikuun päivärahat otetaan huomioon, vuoden aikana tulee maksettavaksi päivärahaa keskimäärin 21,5 päivältä kuukautta kohti. Yksilöhuoltojaoston tehdessä toimeentulotukea koskevaa päätöstä ei vielä edes ollut tiedossa, tulisiko X:n työttömyys jatkumaan niin kauan, että hän olisi työttömänä myös huhtikuun 1999. Siinäkin tapauksessa, että työttömyyden jatkuminen olisi voitu ennakoida, X:n heinä- ja elokuussa käytettävänä olevaksi tuloksi ei olisi voitu katsoa tuloa, jonka hän saa vasta seuraavan vuoden huhtikuussa. Vasta huhtikuusta 1999 alkaen, jolloin X tosiasiallisesti sai työmarkkinatukea 40 päivältä, hänen saamansa työmarkkinatuki on toimeentulotuesta annetun lain 15 §:n 2 momentin mukaan jaettavissa eriin otettavaksi huomioon useampana toimeentulotuen määräytymisen ajanjaksona.
Edellä mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, että X:n työmarkkinatukea ei ollut voitu jakaa 21,5 päivän eriin vielä heinä- ja elokuun 1998 toimeentulotukea määrättäessä, vaan hänen työttömyysturvatuloinaan oli ollut tuolloin otettava huomioon 1 944 markkaa kuukaudessa.
Laki toimeentulotuesta 6, 11 ja 15 §