1.2.2001 - Omistusasunto jokaiselle - vaikka
pakolla !
Hiljattain tehtiin tutkimus, jossa verrattiin eri asumismuotojen
kustannuksia. Ainakin omia ennakkoodotuksiani vastasi tutkimuksen tulos
siitä, että omistusasuminen omakotitalossa osoittautui edellusimmaksi
asumistavaksi. Arvattavissa oli sekin, että vuokralla asuminen
oli
pitkän päälle kaikkein kallein tapa asua.
Kolme vuosikymmenen kuluessa omistusasuminen on muutamasta
sadastatuhannesta jopa yli miljoonaan markkaan edullisempaa, kuin
vuokralla asuminen. Halvin tapa asua on velaton omakotitalo. Toiselle
sijaille päätyi muistaakseni velaton asunto-osake.
Suomessa omistusasuminen on moniin muihin maihin verrattuna korkealla
tasolla. Onko syy Suomen korkeissa vuokrissa, vai missä, sitä
en tiedä.
Mutta sen tiedän, että valtion taholta tapahtuva vuokra-asumisen
ylisuuri tukeminen asumis- ja toimeentulotukena pitäisi lopettaa.
Ensimmäiseksi pitäisi toimeentulotukea saavien edellyttää
ostavan
omistusasunto. Koska toimeentulotukea laskettaessa asuntolainan
lyhennyksiä ei oteta huomioon, niin alenisivat toimeentulotukeen
menevät
rahat heti melkoisesti. Toimeentulotukea saavat voisivat ostaa talonsa
siltä mistä halvemmalla saavat. Näin vapautuisi kasvukeskuksista
kalliita vuokralla olleita asuntoja ja muuttoliikekin kääntyisi
oikeaan
suuntaan.
Yksi tapa hankkia toimeentulotuen saajille edullisia asuntoja, olisi
että kunnat laittaisivat myyntiin omistamansa tyhjät
aravavuokra-asunnot, joita nyt on paljon tyhjän panttina tappiota
tuottamassa. Hintataso määriteltäisiin kohtuulliseksi
ja tuen saajat
velvoitettaisiin ostamaan asunto. Asumiskulut jäisivät vuokra-asumista
pienemmiksi. Säästöä syntyisi - ja paljon !
5.2.2001 - Suomeen lisää ydinvoimaa ?
Itse en tunnustaudu ydinvoiman kannattajaksi, joskaan en myöskään
ole
mikään kiihkovastustaja. Ydinvoimaa parempana vaihtoehtona
pitäisin
energian säästötoimenpiteitä ja kotimaisen uusioenergian
hyödyntämistä.
Jos luotamme teollisuuden ja TVO:n ennustuksiin siitä, että
lisää
sähköenergiaa tulevaisuudessa tarvitaan - ja paljon, niin
jotenkin se on
tuotettava. Lisäksi on huomattava että Suomi ei liene ainoa
maa, jossa
energiankulutus kasvaa.
Mitä sitten jos Suomi pystyisikin toteuttamaan niin suuret
energiansäästöt, että lisäydinvoimalaa ei
tarvittaisi ? Tälläkin
hetkellä Suomeen myös tuodaan jonkin verran sähköä
ulkomailta.
Koko energiahuoltokysymystä pitäisi tarkastella laajemmin
kuin pelkkää
Suomea ajatellen. Suomessa ydinvoimaloiden turvallisuus on
huippuluokkaa. Itärajan takana asiat eivät ole aivan yhtä
hyvässä
hoidossa. Sellaisen kuvan ainakin minä olen tiedotusvälineistä
saanut.
Jos nyt maailmassa tarvitaan lisäydinvoimaa, ja vaikka Suomessakin,
niin
olisiko viisainta rakentaa ydinvoimala tänne Suomeen, jolloin
tuontitarve vähenisi, ja lopuisi ehkä kokonaan, ja ydinsähköä
riittäisi
myös myytäväksi ulkomaille. Vai olisiko sittenkin parempi
jättää
ydinvoimala rakentamatta, ja luottaa siihen, että jos sähköä
todella
tarvitaan, niin sitä voidaan sitten ostaa rajan takaa ?
Vaihtoehtoja asiassa toki on. Ydinvoimakysymystä ei mielestäni
pitäisi
tarkastella pelkästään Suomen tasolla, vaan samalla
tavalla
ylikansallisesti kuin esim. hiilidioksidipäästöjä,
kasvihuoneongelmaa ja
sen rajoittamistoimenpiteitä. Jos ydinvoimalassa sattuu vahinko,
niin
sen vaikutukset eivät välttämättä jää
kovin paikallisiksi. Sen vuoksi
päätökset lisäydinvoiman rakentamisesta, niin Suomessa,
Kiinassa, kuin
missä tahansa tällä pallolla, pitäisi tehdä
maailmanlaajuisesti, eikä
paikallisesti.
14.2.2001 - TSS-sopimus ja homot
Suomi on monien muiden maiden tavoin ratifioinut YK:n TSS-sopimuksen,
eli taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan
sopimuksen. YK:n TSS-komitea seuraa sopimuksen toteutumista eri maiden
osalta. Yhtenä kyseisen sopimuksen toteuttamisen osana on jo
lainsäädännössämme kielletty syrjintä
sukupuolisen suuntautumisen
perusteella. Nyt ollaa toisessa vaiheessa, eli lailla tullaan antamaan
homoille oikeus virallistaa parisuhteensa.
Kun jonkin aikaa kuluu, niin siirrymme Suomessa homo-ohjelman kolmanteen
vaiheeseen. Se on toki vain yksi TSS-sopimuksen osa, eräänlainen
sivujuonne. Kolmannessa vaiheessa homoliitossa eläville annetaan
mahdollisuus adoptoida lapsi. Samoin tulee ilmeisesti mahdolliseksi
se
että homoliiton toinen osapuoli katsotaan virallisesti toisen
osapuolen
lapsen toiseksi isäksi tai äidiksi ?
Marraskuun 22 päivänä v. 2000 pidetyssää
TSS-komitean
kuulemistilaisuudessa Suomelta on mm. penätty vastausta kysymykseen
"Joko homojen liitot ovat Suomessa laillisia ?" ("Lastly, he asked
whether homosexual relations were legal in Finland." Samassa
tilaisuudessa on esitetty kysymys:"Koska Suomessa homoseksuaalisille
tulee mahdollisuus mennä naimisiin keskenään tai adoptoida
lapsi ?"
(Also, were homosexuals permitted to marry or to adopt children, as
happened in other Scandinavian countries?"
Suomi on vastannut mm. seuraavaa: "Homojen syrjintä postetaan Suomessa
asteettain kolmessa vaiheessa, ensiksi tulee syrjintäkielto, sitten
mahdollisuus suhteen rekisteröintiin, ja lopulta adoptiomahdollisuus".
("Ms. MAJURI (Finland) said that, at the international level, the
pattern was for legislation on homosexual partnerships to develop in
three stages: decriminalization, registration, and granting of the
right
to adopt.")
Enalanninkieliset lainaukset, jotka olen vapaasti suomentanut ja
tiivistänyt, ovat asiakirjasta E/C.12/2000/SR.63 (Summary record
of the
63rd meeting : Finland), joka on löydettävissä internetistä
YK:n sivujen
kautta (http://www.unhchr.ch). Onko Suomen eduskunnassa käytävä
homokeskustelu aivan turhaa, kun asiat näyttävät olevan
jo ennalta
sovittu ja päätetty ?
Jari Isometsän doping-tapaus on puhuttanut paljon, niin Suomessa
kuin
ulkomaillakin. Isometsä itsekin myönsi, että kyseessä
oli "doping".
Asiasta järjestetyn tiedotustilaisuuden jälkeen on tullut
ilmi mm., että
Isometsän käyttämä "doping" aine oli Suomen anti-doping
toimikunnan
ohjeissa merkitty sallituksi aineeksi. Toisaalla samoissa ohjeissa
kyllä
oli kielletty plasma-expanderien käyttö.
Kun urheilija sitten lukee tuota listaa ja toteaa sieltä, että
jokin
aine on sallittu, niin pitäisikö hänellä herätä
epäilys siitä, että ehkä
tämä sallituksi merkitty aine onkin kielletty ? Samoin kun
urheilija
mahdollisesti näyttää lääkärille listaa
jossa ko. lääkeaine on merkitty
sallituksi, niin pitäisikö lääkärin varmuuden
vuoksi lukea koko ohje
läpi, siltä varalta, että toisaalla samassa ohjeessa
aine onkin
kielletty ?
Tilannetta voisi verrata liikenteen nopeusrikkomukseen. Jos autoilija
ajaa tiellä ylinopeutta, mutta on alueella outo ja joku on
ilkivaltaisesti poistanut rajoitusmerkit, niin ei häntä voida
ylinopeudesta rangaista. Ei voida sanoa, että jos olisit tullut
toista
tietä, niin rajoitusmerkki olisi sieltä löytynyt.
Ihmisoikeuksien kannaltakin asiaa on julkisuudessa tarkasteltu. Eräs
juristi piti syrjivänä säädöstä, joka
saattaa johtaa siihen että
geneettiset ominaisuudet estävät kilpailemaan pääsyn.
Tällä perusteella
syrjintä on kielletty EU:n uudessa peruskirjassa (julistus) ja
se
voidaan johtaa myös useista kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista.
Toisaalta pitää ihmetellä sitä, miksi hiihtoliinton
lääkäri ei
verenluovutuksen vaihtoehtona esittänyt (vai esittikö ?),
että Isometsän
suoniin "pumpattaisiin" vaikkapa vettä. Sen käyttö kun
on hemoglobiinin
laskemiseksi kuulemma sallittu. Sitä onko sitten suurikin ero
sillä,
lasketaanko yli raja-arvon noussut hemoglobiiniarvo rajan alle
planttaamalla vedellä vai hemo-ässällä, pitää
kysyä asiaan
erikoistuneelta lääkäriltä tms. Joka tapauksessa
selvää on, että
hemoglobiinia olisi voitu alentaa sallituinkin keinoin.
Urheilijan oikeusturvan kannalta pidän ainakin minä kuitenkin
kyseenalaisena sitä, että anti-doping toimikunnan sallittujen
aineiden
listalla olevien aineiden käytöstä saa doping tuomion.
Nähdäkseni
urheilijan pitää voida luottaa siihen, että aine joka
on sallituujen
listalla, on sitä juuri siksi, että sen käyttö
on sallittu.
Mitä on sananvapaus ? Nimim. "Työtön" kirjoitti tässä
lehdessä 1.2. että
hän ihmettelee miksi lehdet julkaisevat huonosti mm. poliitikkojen
arvostelua.
Kuten tiedämme niin lehdellä on painovapauslain mukaan oikeus
päättää
mitä lehdessä julkaistaan. Saman lain mukaan lehden päätoimittaja
on
vastuussa kaikesta siitä mitä lehti julkaisee.
Sananvapaus ei siis tarkoita että jokaisella olisi oikeus saada
kirjoituksensa lehteen, vaan lehti voi täysin vapaasti painovapauslain
mukaan päättää, että se ei julkaise kirjoituksia
jostakin aiheesta.
Samalla tavalla lehti voi päättää, että se
ei julkaise jonkun tietyn
henkilön kirjoituksia, näin on käynyt mm. itseni kohdalla.
Ilmeisestikin lehti voisi myös päättää että
se ei julkaise jonkun tietyn
kansanryhmän edustajien kirjoituksia. Poliittisilla lehdillä
on tietysti
oikeus rajata julkaistavia kirjoituksia kirjoittajan poliittisen suunnan
mukaan ja lehden poliittisen linjan mukaan.
Millä tahansa perusteella lehti sitten rajoittaakin julkaistavia
kirjoituksia, niin Satakunnan Kansan päätoimittaja Erkki
Teikarin
minulle kirjallisesti antaman vastauksen mukaan lehti saa niin vapaasti
toimia painovapauslain nojalla. Sananvapaus kuuluu siis lehdille, ei
lukijoille, ja sillä suojataan lehden oikeutta julkaista sitä,
mitä
lehti haluaa.
Oma suomenkielen taitoni perustuu pitkälti siihen mitä olen
oppinut
peruskoulussa, ammattikoulussa ja 33 vuotisen elämäni aikana.
Lisäksi
olen suorittanut v. 1998 kolme lukion äidinkielen kurssia, joista
kustakin sain arvosanaksi yhdeksän.
Olen pitkään pyrkinyt selvittämään sitä,
kohdellaanko opiskelijoita
keskenään eri tavalla heidän aikaisemman maksukäyttäytymisensä
perusteella, esimerkiksi myönnettäessä heille toimeentulotukea.
KHO:n
erään päätöksen mukaan, jos opiskelija ei
voi esim. velkaisuutensa ja
maksuhäiriöiden vuoksi saada opintolainaa, niin sosiaalitoimen
pitäää
myöntää lainankin osalle toimeentulotukea. Opintoja
edeltävä
"välinpitämätön" elämäntapa siis mahdollistaa
paremmat opintososiaaliset
etuudet. Ovatko opiskelijat siis keskenään yhdenvertaisessa
asemassa,
vai kohdellaanko heitä keskenään eri tavalla opintoja
edeltäneen
maksukäyttäytymisen ja velkaantumisen perusteella ?
Saadakseni vastauksen tähän kysymykseen esitin sosiaalitoimelle
kysymyksen:"Joutuvatko opiskelijat em. KHO:n päätös
huomioonottaen
keskenään erilaiseen asemaan, kun raha-asiansa hyvin hoitaneen
on pakko
ottaa lainaa, ja huonosti asiansa hoitanut on oikeutettu saamaan lainan
osuudelle toimeentulotukea ?" Kysymystöni jatkoin vielä seuraavasti:
"Onko kyseessä henkilöön liittyvä seikka ?" Omasta
mielestäni
opiskelijoita kohdellaan lainanottopakon suhteen eri tavalla mm.
opiskelua edeltäneen maksukäyttäytymisen perustella.
Mielestäni myös
opiskelua edeltävä maksukäyttäytyminen ja velkaantuminen
on erittäin
selvästi henkilöön liittyvä seikka.
Sosiaalilautakunta vastasi edellä esittämiini kysymyksiin
seuraavasti:"
Perustuslaissa ei ole yksityiskohtaisesti säädetty oikeudesta
toimeentulotukeen. Toimeentulotuesta on säädetty tarkemmin
lailla ja
asetuksella toimeentulotuesta.
Opiskelijan ensisijainen toimeentulojärjestelmä on opintotukilain
mukainen opintotuki, joka on tarkoitettu kattamaan opiskeluaikaiset
opinto- ja toimeentulokustannukset. Myös valtion takaama opintolaina
on
ensisijainen toimeentulotuen lähde toimeentulotukeen verraten.
.Jos
opiskelijalla ei ole estettä opintolainan saamiselle ja valtion
takaus
opintolainaan on hänelle myönnetty, niin opintolaina otetaan
tulona
huomioon toimeentulotuen tarvelaskelmassa."
Itse en ole kyennyt sosiaalilautakunnan antamasta vastauksesta löytämään
vastausta esittämääni kysymykseen. Apulaisoikeusasiamies
Paunio on
vastauksen kysymykseeni sosiaalilautakunnan antamasta vastauksesta
löytänyt, sillä hän on todennut:"Lautakunta on
voinut mieltää Teidän
saaneen vastauksen kysymykseenne."
Tässä ei voi enään muuta kuin kauniisti kiittää,
ja todeta lopuksi että
kyllä joku ainakin minun mielestäni tarvitsisi lisää
suomenkielen
opetusta - olenko se joku minä ?
Mielipidekirjoituksen asiasta lisää:
http://gamma.nic.fi/~pnur/sossu/sossu1.htm
Pääkaupunkiseudulla on huutava pula asunnoista ja asunnottomien
määräkin
lasketaan tuhansissa. Lisäksi muuttoliike pääkaupunkiseudulle
on
edelleen suurta.
Samaan aikaan kun pääkaupunkiseudulla tuskaillaan siitä
että ei ole
asuntoja, niin monilla paikkakunnilla on kasvavana ongelmana tyhjät
asunnot. Yhteiskunnan ongelmana ovat erityisesti tyhjät
aravavuokra-asunnot. Ongelman ratkaisuksi on väläytelty jopa
valtion
tukemaa tyhjien asuntojen purkamista.
Järkevämpää kuin purkaa toisaalta edullisest asunnot,
ja samaan aikaan
rakentaa toisaalle uusia huippukalliita lukaaleja, olisi pyrkiä
vaikuttamaan siihen että muuttosuuntaa saataisin käännettyä
sinne, missä
tilaa on. Onkin aivan järjetöntä että jopa ministeritasolla
on ehdotettu
asumistukien korotuksia, jotta pääkaupunkiseudulla asuvilla
olisi varaa
siellä asua.
Tulevaisuuden kannalta viisaampaa asunto- ja tukipolitiikkaa olisi
pyrkiä muuttamaan tukia siten, että muuttotappioalueet tulisivat
houkuttelevammiksi. Kun väkimäärä oikeanlaisen
politiikan kautta
nykyisillä muuttotappioalueilla kääntyisi kasvuun, tai
ainakin
vakautuisi, niin se loisi noiden alueiden asukkaille uskoa tulevaan
ja
olisi omiaan edistämään koko maan tasapainoisempaa kehitystä.
Tukipolitiikkaremonttiin tulisi ryhtyä nyt heti ja pikaisesti.
Ensimmäisenä vaiheena pitäisi poistaa sosiaalituista
kuntaryhmämäärittelyt, joiden nojalla kansalaiset nykyisin
asetetaan
keskenään eriarvoiseen asemaan asuinpaikan perusteella. Toisena
asiana
tulisi asumistuki ryhtyä määrittelemään pelkästään
tukea hakevan
talouden tulojen perusteella, tai ääriesimerkkinä jopa
täysin tuloista
riippumatta, eikä kuten nykyisin tapahtuu, sen perusteella minkä
suuruiset ovat talouden asumiskulut verrattuna tuloihin.
Käytännössä siis talous saisi asumismenoihinsa saman
määrän tukea,
täysin riippumatta siitä, missä päin Suomea asuisi,
asuisiko vuokralla
vai omistusasunnossa, tai muulla tavalla. Tämä kannustaisi
henkilöitä
hakeutumaan taloudellisesti järkevään asumiseen. Nykyinen
tukijärjestelmä sitävastoin edistää hakeutumista
kasvukeskuksiin ja
kalliisiin "vuokrakasarmeihin", kun suurin osa vuokrasta masketaan
asumistukena, ja loput vielä toimeentulotukena. Nykyinen järjestelmä
on
yksi suuri kannustinloukku, eikä siitä kulmia viilaamalla
muuksi muutu.
Käytännössä esittämälläni tukipolitiikan
järkeväittämisellä olisi
monenlaisia seurauksia. Vuokra-asuntojen kysyntä hiipuisi ja hinnat
laskisivat. Vastaavasti omistusasuntojen hinnat todennäköisesti
jonkin
verran nousisivat kaikkialla. Ne perheet jotka olisivat rahoittaneet
elämisensä suurelta osin sosiaalisilla tulonsiirroilla, hakeutuisivat
edullisempiin asuntoihin, joko omaksi ostaen, tai vuokralle. Nämä
vaikutukset olisivat käsittääkseni varsin todennäköisiä,
sillä
käytännössä esim. Helsinkiläisen vuokra-kaksion
vuokramäärällä maksaa
hyvin "syrjä-Suomesta" ostetun omakotitalon tai osakkeen asumiskulut
lainanlyhennyksineen.
Myös pääkaupunkiseudun kunnat voisivat osaltaa osallistua
muun Suomen
rakentamisen tukemiseen, tai siis paremminkin rakennuskannan
säilyttämisen tukemiseen. Pääkaupunkiseudulle ollaan
rakentamassa lisää
asuntoja, niin asunnottomille kuin muillekin, vaikka tonttipula vaivaa
ja rakentaminen on kallista. Kaksion rakentaminen esim. Helsinkiin
maksaneekin vähintään puoli miljoonaan markkaa. Jos
pääkaupunkiseudun
rakenntamiseen ajatellut varat käytettäisiinkin erilaisiin
sijoituksiin,
ja tuotolla korotettaisiin syrjäseuduille maksettavia asumistukia,
niin
asumisesta pääkaupunkiseudun ulkopuolella tulisi taloudelliseta
kannattavaa. Se voisi olla sellainen porkkana, joka saisi riittävän
määrän asunnon tarvitsijoita hakeutumaan muualle kuin
pääkaupunkiseudulle.
Järkevintä olisi mielestäni ehdottomasti se, että
talouden tulojen
perusteella maksettaisiin asumistuki aina samansuuruisena. Esim. siten,
että talouden ensimmäiselle jäsenelle 2000 mk/kk, seuraavalle
1000 mk/kk
ja siitä eteenpäin 500 mk/hlö/kk. Käytäntö
olisi paljon nykyistä
oikeudenmukaisempi ja vaatisi myös vähemmän byrokratiaa,
ja
kokonaisuutena tarkastelle tulisi pakosta yhteiskunnalle paljon
nykyjärjestelmää edullisemmaksi - mutta sehän olisi
paha se ? Ja siksi
monet jotka asiaan voisivat vaikuttaa, eivät suostu asiaa yhtään
tämän
pidemmälle edes ajattelemaan ennen sen tyrmäämistä.
Oma lehmä ojassa ?
Toisaalta jos edelleen haluttaisiin säilyttää nykyjärjestelmästä
tuttuja
piirteitä, eli esim. talouksien erilaiseen asemaan asettaminen
asuinpaikan perusteella, niin se tulisi toteuttaa siten, että
pääkaupunkiseudulla tuki olisi esim. vain 80 % muun maan
tuesta. Se se
olisi oikeudenmukaista se !
7.5.2001 - Kunnallisia koukeroita ?
Lakkautetaan palvelut - päällystetään ja valaistaan
katuja. Siinä se on
- lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistettynä - karrikoitu
kehityssuunnitelma. Kysyä kuitenkin varmasti sopii, onko tärkeämpää
vuosittain asfaltoida ja/tai valaista pari "sivukujaa" tai jokin
"perämettän polku" vai voisiko nekin kymmenet tuhannet käyttää
toisin ?
Ja ennen kaikkea, pitäisikö rahat käyttää
toisin ?
Yhteiskuntaamme on kieltämättä jo pitkään kehitetty
suuntaan, jossa moni
voi tuntea olonsa turvalliseksi vain kun on aina "valot päällä".
Jotenkin voisi ajatella että lasten kasvattamiseen ja koulutukseen
sijoitettuina monet markat tuottaisivat paremman tuloksen, se ei
tietenkään näkyisi heti, vaan vasta vuosien kuluttua.
Valitettavasti
nykyajan "nousuhuuman Isillä ja Äideillä" on liian usein
oma napa
lähinnä, lapset tulevat vasta sitten hyvänä kakkosena
? Lasten
kasvattaminen pitäisi ehkä aloittaa siitä kasvattamatta
jääneestä
sukupolvesta ?
Se nyt ainakin lienee selvä, että jos Pitkäpäälän
koulu myydään sille
paljon puhutulle ostajalle, jolla on hallussaan "maailmanlaajuinen
patentti", niin rahat käytettäneen karsitun koulutoimen piristämiseen,
siis lasten ja nuorten parhaaksi - vai mitä ? Kuten eräs
henkilö
taannoin kirjastossa jutellessamme totesi, niin on se kummaa tuo
nykyajan maailman meno, kun amerikkalainen yritys aloittaa
Euroopanvalloituksen Harjavallasta, mutta hyvä se tietysti on.
Kesäkuussa valtuustomme joutuu pähkäilemään
sitä, mikä on kohtuus ?
"Kohtuus kaikessa" - vai mitä ? Taannoinhan hallinto-oikeus kumosi
valtuuston taksapäätöksen kohtuuttomana, koska asiakirjan
valmistuskustannukset olivat likimain ensimmäisen sivun maksun
24 mk
luokkkaa. Toiselta sivulta peritty 18 mk oli liikaa. Nyt valtuusto
aikonee yrittää periä toiselta ja sitä seuraavilta
sivuilta 13 mk - onko
kohtuullista, kysyn minä jälleen Turun herroilta sen päätöksen
jälkeen.
Ehtivätpä kaupunginhallituksessa jo päättää
siitäkin että palauttavat
minulle viime joulukuussa maksamastani 222 markan lunastusmaksusta
63 mk
+ viivästyskoron. Sitten pari päivää tuon päätöksen
jälkeen
hallinto-oikeus "piru vie" kumosi koko 222 mk:n maksuunpanon ja palautti
asian kaupunginkanslialle uudelleen käsiteltäväksi,
koska Harjavallan
taksassa on ollut sellainen lainvastainen määräys jota
ei olisi saanut
lainkaan soveltaa. On tässä nyt taas hyvän sopan ainekset
- kuka
aloittikaan keittämisen ?
Ihan tulee mieleen kaupungin jätetaksapäätökset
vuodelta 2000. Ensin
myönnettin alennuksia epäyhdenvertaisin perustein ja sitten
päätökset
valituksen teon jälkeen kumottiin. Uusi päätös
tehtiin "viisaasti
pähkäillen" yhdenvertaisuusnäkökohdat huomioiden.
Sitten uusi päätös
jälleen kumottin epäyhdenvertaisena valituksen jälkeen.
Nyt on menossa
"kolmas kierros" - saapas nähdä kuinka "äijän"
käy. Onko teidän
taloyhtiöltänne muuten jo peritty takaisin laittomasti myönnetyt
alennukset ? - varautukaa. Se kuitenkin pitää vielä
lopuksi todeta, että
täällä Harjavallassa on päätöksenteko
paljon - siis paljon (!)
paremmalla mallilla kuin Suomen kunnissa keskimäärin. Minun
mielestäni
siis, ja tämä on tosi.
Tervettä kesää kaikille !
Lasten kotihoitajat ovat olleet jonkinlaisessa "lakossa" - pakosta,
ilman muuta, sillä kukaanhan ei mene lakkoon ellei ole aivan pakko,
kuten lääkäreistä tiedämme.
Kun perheen äiti tai isä "luopuu uraputkesta" ja jää
hoitamaan lapsiaan
kotiin, niin valtio tukee tätä maksamalla kotihoidontukea
alle
kolmevuotiaasta 1300 mk/kk ja tämän alle kouluikäisistä
sisaruksista
muutaman satasen. Tulo on tietysti verotettavaa.
Kotona hoidettavasta lapsesta ei juurikaan synny kunnalle kuluja,
säästöjä kylläkin. Halvin päivähoitomuoto
on perhepäivähoito ja sen
kustannukset ovat n. 3500 mk/kk/lapsi. Päiväkodissa hoito
maksaa alkaen
5000 mk/kk/lapsi jopa yli 7000 mk:aan/kk/lapsi, siis täällä
kasvukeskusten ulkopuolella.
Kun siis joku hoitaa lastaan kotona, joko säännöllisesti
kokopäivätyönä
kotihoidontuella, tai kesäloman ajan, niin kunta säästää
jokaista
hoitokuukautta kohti ainakin 3500 mk. Kunnat (ja valtuutetut) väittävät,
että kunnilla ei ole varaa maksaa kunnallista kotihoidontukea.
Kyseessä
on ilmeinen kyvyttömyys ymmärtää reaalimatematiikkaa.
Eduskunnan varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila kirjoitti minulle
maaliskuussa tähän asiaan liittyen mm. seuraavaa: "Olen monessa
yhteydessä korostanut sitä, että lapsiperheet ovat taloudellisesti
liian
ahtaalla. Lapsen kotihoitoa tulisi tukea nykyistä huomattavasti
enemmän.
Teidänkin perheenne tilanne olisi huomattavasti parempi jos valtaosa
päivähoitopaikan kustannuksista annettaisiin Teille kotihoidon
tukena.
Kotihoidontuki on tällä hetkellä niin pieni, ettei työttömän
kannata
sitä ottaa."
Monessa mielessä olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta
miksi
yhteiskunta ja kunnat kuitenkin haluavat väen väkisin ylläpitää
mahdollisimman suurta päivähoitojärjestelmää
? Toki joissakin kunnissa
on käytössä, yleensä kuitenkin melko pieni, ja
siten suurituloisten
työttömille puolisoille suunnattu, kunnallinen kotihoidon
tukijärjestelmä. Kokemukset kuitenkin näistä ovat
yleensä olleet hyviä.
Olen myös sitä mieltä, että kenelläkään,
siis myöskään toimeentulotuen
saajilla, ei pitäisi olla oikeutta ilmaiseen päivähoitopaikkaan.
Päivähoitopaikan maksun pitäisi myös mielestäni
jossain määrin
korreloida ko. päivähoitopaikan kustannusten kanssa. Ts.
päiväkotihoidon
pitäisi olla kalliinpaa kun perhepäivähoidon. Minimi
päivähoitomaksu
voisi olla jotakuinkin 300 mk/kk/lapsi - kokopäivähoidossa.
Hyvä kotihoidontukijärjestelmä toisi sekä kunnille
säästöjä, että myös
perheille sekä taloudellista että inhimillistä etua.
Jokainen kotonaan
lapsiaan hoitava äiti tai isä antaa yhteiskunnalle arvokkaan
panoksen
myös vapauttamalla "työpaikkansa" jonkun toisen käyttöön.
Muistakaamme
tämäkin. Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan lehden
ilmestymisalueen
valtuutettujen ym. kannanottoja.
|
|
|
|
Muista lukea: http://www.valtakunta.info
Mies mielipidekirjoitusten takana:
Petri "Petu" Nurminen
Rintamamiestie 6
29200 HARJAVALTA
puh. 02 - 674 0729
gsm.045- 674 0729