Tiibetinspanieli

Tämänkin rodun synnystä on olemassa ristiriitaisia käsityksiä. Jotkut uskovat tiibetinspanielin olevan tiibetinterrierin ja kiinanpalatsikoiran risteytys, toiset taas kiinanpalatsikoiran ja mopsin. On kuitenkin selvää, että kiinanpalatsikoiralla on  ollut tärkeä osa tiibetinspanielin synnyssä. Tiibetinspanieli on saanut syntynsä jo paljon ennen 600-lukua. Lontooseen rotu tuli vuonna 1905, mutta varsinainen kasvatustyö alkoi paljon myöhemmin. Kesti kauan ennen kuin FCI hyväksyi rodun, syynä arvellaan olevan rodun hieman sekarotuista muistuttava ulkonäkö.

Luonteeltaan "tipsu" on pidättyväinen vieraita kohtaan, mutta perhepiirissä se on erittäin ystävällinen, luotettava ja uskollinen, muttei erityisen rohkea. Se on myös iloinen, älykäs, valpas ja kiintyy kovin omistajiinsa. Tiibetinspanieli ei ole äänekäs koira, mutta ilmoittaa kuitenkin esim. vieraiden saapuessa tai "vaaran uhatessa". Tipsu ei viihdy sohvannurkassa, vaan toimeliaana koirana tarvitsee vähintään  kohtalaisesti, mutta jaksaa ulkoilla paljonkin. Riittävä liikunta ja hyvä ravinto pitävät koiran terveenä ja hyvässä kunnossa. Tipsun kanssa voi harrastaa niin agilityä, kuin tottelevaisuuskoulutustakin. Helppohoitoisuutensa vuosi tipsu sopii lemmikiksi lähes kenelle tahansa.

Tiibetinspanielin kaunis turkki on melko helppohoitoinen. Kotikoiran turkki pestään muutaman kerran vuodessa, kurakelien jälkeen riittää puhdistukseksi pelkällä vedellä suihkuttelu. Näyttelykoira pestään miedolla shampoolla myös tarvittaessa ennen näyttelyä. Tipsu tarvitsee harjausta kerran viikossa.

Säkäkorkeus on noin 25 cm. Ihannepaino 4-6.9 kiloa.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät hyväksytään edellyttäen, että pigmentti on musta.

Tipsu on melko pitkäikäinen, keskimääräinen elinaika on noin 10-14 vuotta.

Rodun yleinen terveydentila on Suomessa erittäin hyvä. Rotuyhdistys suosittelee kuitenkin koirien silmä- ja polvitarkastuksia. Lämpimällä ilmalla koiraa ei saa rasittaa liikaa, koska lyhytkuonoisena koirana se voi saada hengitysvaikeuksia.