Berlottan Amadeus  

Berlottan Brunette

Historiaa

Sussexinspanieli on vanha englantilainen spanielirotu, joka on tunnettu itsenäisenä rotuna jo vuodesta 1795 lähtien. Tällöin Mr Fuller Sussexin kreivikunnasta aloittti Rosehill Parkissa lähellä Hastingsia rodun määrätietoisen kasvatustyön. Hän jatkoi rodun kasvatusta yli 50 vuotta aina kuolemaansa asti vuoteen 1847. Fullerin koirat ovat nykyisten sussexien perusta.

Toisen maailmansodan jälkeen sussexien lukumäärä oli pienimmillään. Elossa oli vain 8 koiraa, jotka kaikki olivat Mrs Freerillä Fourelovers kennelissä. Tarkasti suunniteltua sisäsiitosta käyttäen näiden koirien avulla saatiin rotu säilytetyksi.Yksi pentue aina vuosittain. Apunaan hänellä oli rodun eteenpäinviemisessä muutamia muiden rotujen kasvattajia mm. Mrs Munday Sharland kennelistä. Ilman Mrs Freer´in uhrautuvaa omistautumista rodulle, ei rotua enää tänä päivänä olisi olemassa. Mrs Freer kasvatti rotua lähes 50 vuotta aina kuolemaansa asti (1984). Alusta asti tämä kultaisen maksan (Golden liver) värinen spanieli oli useaan otteeseen kuolemassa sukupuuttoon. Se ei ole koskaan ollut suuren yleisön suosiossa hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta.

Levinneisyys

Englannissa rekisteröitiin vuonna 1997 yhteensä 82 pentua!Pohjoismaissa eniten sussexeja on Ruotsissa. Vuosina 1986 - 1998 siellä on rekisteröity yhteensä 212 uutta koiraa. Suomessa on toiseksi eniten ja vertailun vuoksi vastaavana aikana meillä rekisteröitiin koiria vain 36 kpl. Seuraavilla sijoilla on Tanska ja hännän huippuna on Norja. Kennelliiton rekisteröintilista vuosilta 1988 - 1996 kertoo, että irlanninvesispanieli ja clumberin-spanieli ovat molemmat yli 40 yksilöllä ohittaneet sussexit. Eli sussexit on tällä hetkellä harvinaisin spanielirotu Suomessa. Keski - Euroopassa sussexeja on tietääkseni eniten Belgiassa. Espanja on saanut alkuvuodesta ensimmäisen sussex-pentueen.

Suomeen rotu tuli 1976. Ritva Pirskanen (de Brightdale´s) toi nartun Penygader Salomen ja myöhemmin samana vuonna uroksen Penygader Adamin ja pentuesisaren Penygader Even, jonka omistajaksi tuli Marjatta Vartiainen (Evenly´s) Koirien kasvattajana oli ollut Mrs E Moore.Kennelliiton rekisterissä on sussexeja 128 kpl ja näistä elossa on tänä päivänä 30. Mikkelin näyttelyssä heinäkuussa 1994 oli paikalla 11 koiraa, jota enempää yhteen näyttelyyn enää tuskin saadaan.128 koirasta on tuontikoiria 9 urosta ja 9 narttua eli yhteensä 18 kpl.Tuontimaat ovat Englanti, Ruotsi, Tanska ja USA.

Ritva Pirskanen (de Brightdale´s) Helsingistä teetti 6 pentuetta (ei kasvata enää), Marjatta Vartiainen (Evenly´s) Imatralta on teettänyt 4 pentuetta, Karvala ja Vahekoski (Berlottan) Raisiosta on teettänyt kaksi pentuetta, Pirkko Kuosalla (Bizzo´s) Eurajoella on ollut myös yksi pentue ja viimmeisin pentue on syntynyt kennel Evenly´sille ( Marjatta Vartiainen) 1999 Imatralla.

Mrs Freer on kuvaillut rotua seuraavasti: ”Sussexi muistuttaa leijonaa väriltään. Sussexilla on myös leijonamaisen vankka luusto ja isot käpälät ja sen järkähtämättömässä luonteessa on myös jotain leijonamaista”. Tästä seuraa se, että mielestäni sussexi ei ole oikea valinta perheen ensimmäiseksi koiraksi!

Berlottan Amadeus

 Mrs D Gardner (Novacroft) on sanonut: ”Että ei ole helppoa kasvattaa sussexeja, sillä mitä tahansa urosta käytetään mille tahansa nartulle, niin pentueessa on kaiken kokoisia yksilöitä. Hän on pitänyt itseään onnen poikana, jos yhdestä pennusta tulee valio ja on ylionnellinen, jos niitä valioita on kaksi”.

Mrs Mavis Lancaster (Creswelshaw) on puolestaan todennut: ”Paperilla voit suunnitella täydellisen pentueen, mutta lopputulos on täydellinen katastrofi”. Hänellä jos kellään on kokemusta, sillä hän on kasvattanut miehensä (Georg Lancaster) kanssa rotua yli 25 vuotta.Englantilaiset kasvattajat pitävät jalostuksellisena tärkeysjärjestyksenä:

1. luonnetta
2. tyyppiä
3. purentaa

Kirja ” Book of the Breed, Written by Peggy Grayson” antaa perusteellisen kuvan rodun historiasta.

Sussexin ulkonäkö ja ”terveys”

Sussexi on clumberin jälkeen toiseksi raskain spanielirotu. Eli paino liikkuu 22,5 kg paikkeilla. Ihannekorkeus molemmilla sukupuolilla on 38 - 41 cm. Sussexi kehittyy hitaasti ja vasta viiden vuoden iässä se on täysin valmis. Sussexi liikkuu ”rullaten”, tämä tarkoittaa sitä, että näyttely-kehässä esittäjä kävelee, ei juokse niinkuin muiden spanielirotujen esittäjät. Väritään sussexi on aina ruskea. Rinta on syvä ja hyvin kehittynyt, runko on vahva, tasainen ja melko pitkä, raajat ovat lyhyehköt ja vahvat, pää ja ilme ovat yksi sussexin tärkeimpiä ominaisuuksia. Siksi monet pitävät sussexin ilmettä ”surullisena” ja koiraa ”vanhan näköisenä”. Sussexi ajaa haukkuen, mitä useimmat muut spanielit eivät tee. Pienestä kannasta huolimatta, sussexi on melko ”terve” rotu. Suomessa ei ole tavattu sussexeilla perinnöllistä simäsairautta. Koska jalostumateriaali on hyvin kapea, rodulla on tavanomaisia ongelmia purennassa, koossa ja lonkissa. Ruotsissa on 1992 syntynyt eräs pentue, joiden koko vaihteli 32-47cm välillä. Meillä on pysytty rotumääritelmän määrittämässä 38 cm alarajassa, yläraja 41cm on muutamilla yksilöillä ylitetty 1-2cm. Suomessa ja Ruotsissa on vain muutamia koiria, jotka ovat ns.”tervelonkkaisia”. Huolimatta koiran raskaasta rakenteesta, tiedossani ei ole ainuttakaan tapausta siitä, että koira olisi pitänyt lopettaa lonkka-ongelmien takia Mrs Pat Perkins, tunnettu rodun kasvattaja Englannista, kertoi, että lonkkakuvaus siellä maksaa 150£, eli 1.050 mk. Ei ihme, jos siellä ei kuvauksia oikein harrasteta.

Sussexi on laiskan ihmisen koira, koska sitä ei varsinaisesti trimmata. Pelkkä siistiminen riittää. Kuollut karva nypitään pois ja tassujen karvoitus leikataan pyöreäksi. Polkuanturoiden välit on hyvä pitää puhtaina jo käytönnön syistä. Hännän hapsutus leikataan lyhyeksi. Siistimisen lopputuloksen tulee olla niin luonnollinen kuin mahdollista.