Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira eli sheltti on nimensä mukaan kotoisin shetland-saarilta.
Sheltti ei ole "minicollie" vaikka se muistuttaakin collieta.
 

Kuvassa "Tipsu" -sheltti ja "Samuli-collie.

 

Kooltaan shelttinarttu on 35,5 cm ja uros 37 cm. Yli 2,5 cm:n poikkeama katsotaan vakavaksi virheeksi. Sheltissä esiintyy kuitenkin sekä liian isoja, että pieniä yksilöitä. Shelttiä esiintyy useita värejä; soopeli, tricolour, blue merle, mustavalkoinen, sekä musta parkinruskein merkein. Valkoista voi olla kauluksessa, "suk- kina", otsapiirtona ja hännän päässä. Niiden puuttumista ei kuitenkaan katsota virheeksi.


Kuvassa soopeli "Melody" ja tricolour "Tipsu".

Luonteeltaan sheltti on älykäs (joskus liiankin...), valpas, uskollinen ja ystävällinen. Se on hieman pidättyväinen vieraita kohtaan, mikä ei kuitenkaan tarkoita arkuutta vaan lähinnä välinpitämättömyyttä. Rodussa tosin esiintyy hieman arkuutta, mutta pentua ostettaessa kannattaa varmistua vanhempien varmaluonteisuudesta. paimenkoiraominaisuuksistaan johtuen sheltti on helppo kouluttaa ja se kestää yleensä hyvin vapaana. Sheltti on herkkä luonteeltaan, joten sille ei saa olla liian ankara. Älykkyytensä ansiosta sheltti on hyvä harrastuskoira esim. agilityyn ja tokoon, ja myös näyttelykehissä sheltti on tuttu näky. Sheltti viihtyy kuitenkin myös kotikoirana, kunhan sitä hoidetaan hyvin. sheltti on onnellinen saadessaan olla isäntänsä lähellä. Se sopeutuu isäntänsä mielialoihin; ja kun isäntä on iloinen, shelttikin on iloinen ja leikkisä, ja kun isäntä on huonolla tuulella ottaa koirakin siihen osaa.

Sheltti on loppujen lopuksi helppo rotu. Se ei tarvitse paljoa liikuntaa, mutta viihtyy lenkeillä ja jaksaa pitkiäkin matkoja. Ruokaakaan sheltti ei tarvitse paljoa. Koulutus on helppoa, sheltti oppii nopeasti hyville tavoille. Turkinhoitoakaan sheltti ei tuuheasta turkistaan huolimatta tarvitse paljoakaan. Harjaus kerran viikossa riittää. Korvantauskarvat on kuitenkin kammattava useammin, sillä ne takkuuntuvat helposti. Sheltti on kätevän kokoinen; ei liian pieni harrastuskoiraksi, mutta silti se kulkee helposti mukana autossa, junassa, veneessä tai jopa pyöränkorissa! Sheltti on myös suhteellisen terve rotu. Joskus esiintyy perinnöllistä silmäsairautta, joka kuitenkin vain harvoin haittaa elämistä. Ongelmia voi tulla korvien kanssa. Niiden kuuluisi taittua kärjistään eteen päin, mutta usein ne nousevat kokonaan pystyyn. Silloin- ainakin jos on harkinnut koiranäyttelyitä - kannattaa laittaa korviin painot, vaikkapa sinitarraa, valkosavea tai purkkapala.

Sheltin suosio on kasvussa, onhan se sekä kaunis että ihana seurakoira, mutta myös monipuolinen harrastuskoira. Iso koira pienessä paketissa!

Sheltti on sosiaalinen, se leikkii mielellään muiden kanssa. Kuvassa "Melody" ja "Melli" (9vk).

Teksti ja kuvat: Minna Rantanen