Pointteri

RODUN LEMPINIMET: Pointsu, pointtis.

ALKUPERÄ: Pointteri polveutuu espanjalaisista, ranskalaisista ja italialaisista lyhytkarvaisista lintukoirista. Jo 1400-luvulta oleviin maalauksiin on kuvattu pointterin tyyppisiä koiria esim. Italiassa. Todennäköisesti pointterissa on myös englantilaisen seisovan spanielin verta. Espanjasta sotimasta palaavat upseerit toivat 1700-luvun alussa Englantiin raskaita lintukoiria, joita kutsuttiin espanjanpointtereiksi. Niiden arveltiin olevan mastiffien ja vinttikoirien risteytyksiä. Rotua modernisoitiin Englannissa rankasti ja jo 50 vuotta myöhemmin, sanalla pointteri, tarkoitetaan eleganttia, lyhytkarvaista lintukoiraa. Rodun kanta kasvoi voimakkaasti Englannissa 1700-luvun alussa, jolloin siirtyminen lintujen verkkometsästyksestä lennosta ampumisen lisäsi hyvien seisovien lintukoirien tarvetta. Pointterista tuli nimenomaan maata omistavan yläluokan metsästyskoiria. Jo 1800-luvun puolivälin jälkeen pointtereita esiintyi aatelisilla metsästäjillä Suomessakin, ja pointterit olivat Suomen ensimmäisiä puhdasrotuisia koiria englanninsettereiden rinnalla. Englantilaista William Arkwrightia pidetään nykyisin pointterin luojana. Ensimmäiset pointterit Suomeen tuotiin jo 1800-luvun lopulla.

YLEISTÄ: Metsästyskoirien vanha klassikko, lyhytkarvainen seisova lintukoira, joka on levinnyt kaikkialle maailmaan. Se on yksi englantilaisista kanakoirista ja samalla yksi maailman suosituimmista metsästykoirista. Pointteri on ollut Suomessa jo pitkään, mutta on nykyisin melko harvinainen. Pentuja syntyy vuodessa noin 30-50, koiria yhteensä yli 200.

LUONNE: Tarvitsee ehdottomasti perustottelevaisuuskoulutuksen ja kunnollisen kotikasvatuksen. Luonteeltaan pointsu on ystävällinen ja tulee hyvin toimeen lasten ja toisten koirien kanssa. Pointsu on hyvin älykäs, lempeä ja isännälleen uskollinen. Se on myös iloinen ja leikkisä, ja sen kouluttaminen olisi aloitettava hyvin varhaisessa vaiheessa, jolloin se on vielä tottelevainen ja nöyrä. Se on valpas, mutta ei koskaan hysteerinen tai aggressiivinen, ja nämä ominaisuudet tekevät siitä myös miellyttävän seurakoiran, kunhan omistaja on valmis useaan viikottaiseen juoksulenkiin koiransa kanssa. Riittävästi liikuntaa saava koira on kotona rauhallinen. Muuten koira on äärimmäisen vilkas ja eloisa. Metsällä se on tarmokas ja energinen, kiltti, avoin ja toimelias. Tasapainoinen, mutta metsästysviettinen ja tekemistä kaipaava. Viihtyy omissa maailmoissaan, eikä ole välttämättä kovin seurallinen. Rohkea koira, joka on helppo kouluttaa.

KOKO: Uroksen säkäkorkeus on 63-69 cm, nartun 61-66 cm. Pointteri painaa noin 20-30 kg.

ULKONÄKÖ: Symmetrinen ja sopusuhtainen, linjoiltaan jalo koira. Poikkeuksellisen linjakas, suurehko seisoja, jolle kaarevat ääriviivat antavat tyypillisen ulkomuodon. Vaikuttaa samanaikaisesti sekä voimakkaalta, kestävältä että nopealta. Mittasuhteiltaan miltei neliö. Pää pitkähkö, jyrkkä otsapenger ja selvä niskakyhmy ovat rotutyypilliset. Kallo ei liioitellun leveä. Kuononselkä hieman kovera, kirsu nousee otsapenkereen tasolle. painaumat silmien alla. Silmät ovat kaukana toisistaan, eivät ulkonevat, pähkinänruskeat, tai ruskeat karvan värin mukaan. Korvat ovat keskipitkät, kärkeä kohti kapenevat, päänmyötäiset, ohuet, korkealle kiinnittyneet. Voimakkaat leuat. Purenta on leikkaava. Kaula on pitkä, lihaksikas, kevyesti kaartuva. Soikea raajaluusto. Rintakehä tilava ja syvä, ei erityisen leveä. Kylkiluut hyvin kaarevat. Lyhyt, hieman kaareva lanneosa. Voimakkaat polvikulmaukset, matala kinner. Käpälät ovat soikeat ja tiiviit, päkiät vahvat. Eturaajat suorat ja vahvaluiset, joustava välikämmen.Keskipitkä häntä on paksu tyvestä ja ohenee hännän päähän asti. Pointterin häntä ei saa koskaan kaartua selkälinjan yli. Liikunta sulavaa, pitkäaskelista, takaraajojen työntäessä voimakkaasti. Eturaajan askel ei saa missään nimessä olla lyhyt ja korkea ns. hackney-askel.

KARVA JA VÄRIT: Karvapeite on lyhyttä, hienoa, ohutta, kiiltävää, mutta myös jäykkä, sileää, kovaa ja suoraa. Tavallisimpia pointterin värejä ovat kelta-valkoinen, valkoinen punakeltaisin merkein, musta-valkoinen, maksanruskea-valkoinen ja yksivärinen musta tai valkoinen. Kolmivärisyys on myös sallittua.

HOIDOSTA: Kanakoiran peruskoulutus kuuluu pointterille. Kanakoirakokeet ovat yleinen harrastusmuoto, mutta jos koira aikoo päästä niihin tarvitaan ainakin pari näyttelyssä käyntiä. Suomalaiset kasvattajat ovat pyrkineet pitämään rotunsa ennen kaikkea metsästyskoirana. Näyttelykoirat ovat varsin hyvin menestyneitä ja tasokkaita. Tottelevaisuus koulutuskin sopii pointterille. Metsästys on koiran aito käyttö tarkoitus.

Pointsu tarvitsee hyvin paljon liikuntaa ja toimintaa. Nimenomaan niiden pitäisi saada juosta vapaana maastossa, eikä niille riitä ulkoiluksi pelkkä kävelylenkki. Vain maastossa runsaasti liikkuvasta koirasta tulee hyvä metsästäjä. Koiran peruskoulutuksen on oltava, koska riistaintoinen koira on muuten helposti kuuro omistajan kutsuille. Vapauden edellytyksenä on tietenkin myös valvonta, yksin koira ei saa maastossa retkeillä. Liikunnantarvetta voidaan tyydyttää ja kuntoa kohentaa vedättämällä ja pyörän vierellä juoksuttamalla.

Laukkaava pointsu ei väsy eikä läähätä kuumassakaan ilmanalassa eikä pitkillä retkillä. Se liikkuu jopa kolmensadan metrin säteellä metsästäjän ympärillä. Sen rakenne on ihanteellinen pitkiä taipaleita varten, ja kestävän luustonsa ja lihastensa ansiosta se on uskomattoman nopea. Tehtävänsä pointsu päättää tyypilliseen, mutta aina yhtä näyttävään seisontaan.

Pointteria ei suositella kerrostaloon! Lisäksi on muistettava, etteivät ne ole mitään tarha-tai kytkykoiria., vaan niiden on saatava olla siellä missä niiden perhekin on. Perheessä olisi oltava ainakin yksi metsästäjä, jotta koira pääsee toteuttamaan metsästyvaistojaan.

Pointsun turkki on helppohoitoinen ja pysyy terveenä ja kiiltävänä, kunhan sitä harjataan ja pyyhitään säämiskällä silloin tällöin. Pesua turkki kaipaa vain, jos koira on todella likainen. Aina kun koira on juossut maastossa, tarkastetaan silmät, käpälät ja korvat. Tarvittaessa silmät huuhdellaan keitetyllä vedellä tai silmävedellä.

Pointsut tarvitsevat kunnon ravintoa. Omistajan kannattaa aina noudattaa kasvattajan ruokinohjeita. Myös rotujärjestö auttaa ongelmissa. Mieluiten kaksi ateriaa päivässä on suositeltavaa.

Pointterin keskimääräinen elinaika on 10-14 vuotta.

HUOM!!! Rotu on jakautunut metsästys- ja näyttely linnjoihin, näyttelylinjaiset ovat rauhallisempia. Silti ei ole kovin mielekästä ottaa pointteria seurakoiraksi. Suomalaiset pointterit ovat lieviä ihosairauksia lukuun ottamatta terveitä koiria. Siitoskoirat on kuitenkin kuvattava varmuuden vuoksi lonkkaniveldysplasian varalta, vaikka kuvaustulos ei vaikuta pentueen rekisteröintiin.

Teksti: Marika Indren, Kempele