Koiranpennun Opetuksesta ja Koulutuksesta



Kasvaakseen vahvahermoiseksi ja tasapainoiseksi koiraksi pentu tarvitsee turvallisen ja rauhallisen kasvuympäristön. Pennun ollessa valveilla sen kanssa on seurusteltava paljon ja kohdeltava sitä ystävällisesti. Pentu tarvitsee paljon rakkautta ja aikaa.

Kaikenlainen turha hosuminen ja riehuminen johtaa helposti siihen, että aikuisena se on levoton ja hermostunut, eikä pysty lainkaan rauhoittumaan, jos ihmisiä on paikalla. Pennun kanssa vietetty aika voidaan kuluttaa juttelemalla ja rapsuttelemalla sitä sekä leikkimällä esim. pallolla, tästä leikistä kehittyy myöhemmin tapa liikuttaa aikuista koiraa. 

Pentu tarvitsee aluksi valtavan määrän unta, noin 20 tuntia vuorokaudessaja kun se nukkuu, sitä ei saa häiritä. Tämä on tehtävä varsinkin perheen lapsille selväksi.

Pennun opettamisen voi aloittaa heti kun pentu on tullut kotiin. Kuitenkaan tässä vaiheessa siltä ei saa vielä vaatia mitään, ainoastaan palkita se oikeista suorituksista, ei siis rangaista epäonnistumisista. Kaiken oppimisen pitäisi olla pennusta mukavaa, se takaa parhaan lopputuloksen. Tärkeintä pennun opettamisessa on johdonmukaisuus. Samat asiat ovat aina kiellettyjä ja sallitut asiat aina sallittuja. "Käskysanat" tulee olla koko perheellä samat. Onnistumiset ovat aina ylitsevuotavasti kehuttuja, näin pentu oppii nopeasti. Joskus hyvän suorituksen voi palkita makupalalla, joskus riittää pelkkä taputus.

Varsinainen koulutusikä alkaa pennun ollessa 7-10 kuukautta (riippuen yksilöstä). Koulutus vaatii omistajalta aikaa, kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta. Nopeasti ja kovalla kädellä koulutettu koira menee helposti lukkoon. Koulutuksessa on tärkeää myös se, että oppimistapahtuma päättyy aina onnistuneeseen suoritukseen. Kun koira on tehnyt jonkin liikkeen pari kertaa oikein, on koulutus syytä lopettaa siltä kertaa. Koira tarvitsee miettimisaikaa, kun se on oppinut jotain uutta. Eli sitä ei saa painostaa liikaa vaan sille on annettava aikaa omaksua ja tajuta uusi asia.  Liiallinen harjoittelu johtaa helposti kyllästymiseen, silloin oppiminen ei ole enää koirasta hauskaa ja koulutustulos ei ole enää onnistunut. Alussa koulutusajaksi riittää hyvin 10-15 minuuttia päivässä. Koulutus ja opettaminen on syytä lopettaa yhteiseen leikkihetkeen, jolloin koiralle jää miellyttävä muistikuva tapahtumasta.

Muistathan, että koiranpennulle ei tarvitse huutaa. Koira oppii hyvin äkkiä, ettei sen tarvitse totella muuta kuin kurkku suorana karjuvaa omistajaa. Oikein ja määrätietoisesti sanottu käsky on yhtä tehokas ja myös omistajalle huomattavasti miellyttävämpi.

 Luoksetulo on ensimmäisiä oppeja koiran elämässä. Aluksi luoksetuloa kannattaa opettaa makupaloilla ja taputuksilla. Päämääränähän on, ettei ulkoiluttajan tarvitse pitää huolta siitä missä koira on, vaan koira tulee kutsun saatuaan ja pitää huolen, että se pysyy mukana. Tästä syystä ei pennun perässä kannata koskaan lätheä juoksemaan (ulkoiluttajaa karkuun juoksemisesta muodostuu koiralle kiva leikki, jota se harrastaa aikuisenakin mielellään), vaan kävellä eri suuntaan ja kutsua sitä pari kertaa, kyllä se sieltä tulee, jos ei heti niin viimeistään omistajan mentyä piiloon. Kun pentu vihdoin tulee on kehumiset paikallaan. Näin omistajan luokse tuleminen on koirasta mukavaa. Koiraa ei ikinä saa torua sen takaisin tullessa, vaikka se olisi ollut pitkälläkin karkumatkalla, muutoin se oppii muistamaan omistajan luo tullessaan saamansa torut ja on ensi kerralla entistäkin vastahakoisempi palaamaan. Koiraa ei koskaan pidä kutsua luokseen rangaistavaksi, vaan jos sitä jostain syystä on moitittava tai rangaistava, on sen luokse mentävä. Ihmisen luokse tulemisen pitää aina merkitä turvallista ja hauskaa tapahtumaa.

Jossain kehitysvaiheessa pentu yleensä kokeilee rajojaan ja yrittää murista luista, leluista ja ruokakupistaan omistajalleen tai jollekin perheen jäsenelle. Tätä ei kannata pelästyä, vaan kieltää pentua ankarasti ja ottaa siltä murinan aiheen pois niin monta kertaa, kunnes se luopuu siitä ääneti.

Pentua on hyvä pitää mukana kaikissa mahdollisissa paikoissa ja totuttaa uusiin asioihin. Pieni pentu on huomattavasti vastaanottavaisempi, rohkeampi ja uteliaampi uusia tapahtumia kohtaan kuin aikuinen koira. Pentua ei kuitenkaan saa pakottaa tekemään mitään jos se on peloissaan, pikkuhiljaa houkuttelemalla sen saa yleensä menemään pelottavan asian luokse ja tämän jälkeen ovat taas kehumiset paikallaan. Joskus pentu pelästyy tai satuttaa itsensä niin, että tulee pyytämään omistajaltaan myötätuntoa, pentua ei kuitenkaan pidä ottaa syliin "lohdutettavaksi" vaan asiaan on syytä suhtautua osaltaan välinpitämättömästi, jotta pennullekin jää mieleen, ettei asia niin paha ollutkaan. Parasta on kuitenkin tarkastaa pentu siltä varalta, ettei ole sattunut mitään pahempaa kuin säikähdys.

Parhaana ohjeena koiran koulutuksessa, olipa se sitten tapakasvatusta tai kovaa treeniä, on muistaa olla johdonmukainen ja kohtuullinen. Ns. pitovaikeus ja luonnevikaisuus on lähes sataprosenttisesti lähtöisin narun toisesta päästä, ihmisestä. Eli sanonta hiljaa hyvä tulee pätee erinomaisesti myös koiran kouluttamiseen.