Kiinanpalatsikoira, eli pekingeesi, on hyvin tunnettu koirarotu kaikkialla maailmassa. Pekingeesi on erityisesti seurakoira, ja se kuuluukin FCI:n ryhmään seurakoirat. Pekingeesillä on pitkä tuuhea karva, sekä matalat raajat, joten sen liikuntakyky on rajallinen. Suomessa kiinanpalatsikoiria on noin 800.

Pekingeesillä on takanaan erikoinen ja pitkä historia. Kiinalaisilla ja japanilaisilla oli pitkäkarvaisia pikkukoiria ainakin jo 2000 vuotta sitten. Aivan pienimpiä koirarotuja pidettiin Kiinan temppeleissä karkoittamassa pahoja henkiä. Keisarinpalatseissa koiria pidettiin vahteina, sillä varkaat mielivät usein keisareiden kalleuksia. Kiinanpalatsikoirasta tuli Kiinan Hovin pyhä eläin. Kansalaisten piti kumartaa näitä koiria, ja niiden varastamisesta sai kuolemantuomion. Pekingeesejä kannettiin kimonon laajoissa hihoissa, jonka vuoksi niitä kutsuttiinkin "hihakoiriksi". Eräs taru kertoo, että pekingeesi olisi leijonan ja apinan risteytys, sillä koiralla on leijonan tuuhea kullan värinen turkki, sekä apinan lyttynaama ja suuret pullottavat silmät. Kiinan keisarinna Cixi kasvatti 1800-luvun lopun valtakaudella satoja palatsikoiria, ja vuosisadan vaihteen boksarikapinan jälkeen keisarinnan koiria kulkeutui jälleen Englantiin, missä kasvatustyö alkoi. Rodusta tuli nopeasti hyvin suosittu. Ensimmäisen kerran kiinanpalatsikoira esiintyi näyttelyssä vuonna 1893.

Uroskoira ei saisi olla yli 5-kiloinen, eikä narttu yli 5,5-kiloinen. Kiinanpalatsikoira on ulkonäöltään tanakka ja hyvin pitkäkarvainen kääpiökoira. Sen tulee näyttää pienikokoiselta, mutta rotumääritelmän mukaan sen tulee yllättää nostajansa painollaan. Pekingeesillä on suurikokoinen pää, leveä ja litteä kallo, sekä lyhyt kuono. Sillä on vahva alaleuka ja suuri kirsu silmien välissä. Suuret pyöreät silmät sijaitsevat etäällä toisistaan, ja ovat hieman ulospäin pullistuneet. Pekingeesin korvat ovat sydämenmuotoiset, pitkän karvan peittämät. Eturaajat ovat lyhyet ja käyrät. Rintakehä on hyvin kehittynyt ja voimakas. Pekellä on suuret ja litteät käpälät. Häntä on korkealle kiinnittynyt, loivasti kiertynyt selän päälle. Pekingeesi liikkuu hitain ja keinuvin askelin. Kiinanpalatsikoiran turkki on pitkä ja suora. Sillä on runsaat hapsut korvissa, raajoissa, hännässä ja varpaissa. Miltei kaikki värit ovat sallittuja, useimmiten pekingeesi on kuitenkin kellan- tai punaruskea tummemmin karvankärjin. Musta maski on tyypillinen.

Kiinanpalatsikoira on arvoituksellinen, omanarvontuntoinen ja rohkea, ja samalla erittäin ylhäinen ja lojaali. Se on koira, jota on syytä kohdella hellästi ja oikeuden- mukaisesti. Pekingeesi on yhden ihmisen koira, se uskoutuu omistajalleen ja puolustaa tätä vierailta. Pekingeesi ei kuitenkaan ole arka, eikä vihainen vaan sillä on voimakas vahtimisvietti. Ennen kiinanpalatsikoirassa esiintyi agressiivisuutta, ja ne saattoivat jopa purra vieraita ihmisiä. Takavuosien vihaisuus on kuitenkin selvästi väistynyt. Nykyään jalostuslinjojen takia on tullut kiltti ja ihmisystävällinen koira, joka luotu seurakoiraksi.

Kiinanpalatsikoiralla on muutamia heikkouksia terveydessä. Suuret silmät voivat joskus jopa pullahtaa kokonaan ulos, sekä ne ovat hyvin tulehdusalttiit. Synnytykset ovat vaivalloisia, sillä pennut ovat suhteettoman suuripäisiä. Lyhyt kuono ja kallo aiheuttavat hengitysvaikeuksia ja kyynelkanavien tukkeumia.