ALKUPERÄ
Lunnikoira on kotoisin  Norjasta. Kirjallisia merkintöjä pienestä pystykorvaisesta rakista, joka metsästää lunnilintuja löytyy jo 1300-luvulta. Pohjaisnorjalaiset käyttivät koiria lunnilintujen metsästykseen. Lunnit pesivät korkeilla kalliorannoilla kaivaen pesäkäytävänsä maaperään. Koirat tunkeutuivat lintujen pesiin ja toivat sieltä lintuja ja joskus myös munia isännilleen.

NYKYINEN KÄYTTÖTARKOITUS:
Nykyisin lunnikoirat toimivat puhtaasti  seurakoirina Lunnilinnut ovat rauhoitettuja eikä lunnikoiria ole enää  vuosikymmeniin käytetty lunninmetsästykseen.

ERITYISOMINAISUUKSIA:
Lunnikoiran alkuperäinen käyttötarkoitus selittää sen  monet erityisominaisuudet. Kiipeilyyn korkeilla kallioilla olivat monivarpaiset vahvat käpälät tarpeen. Lunnikoiralla  on etukäpälissään kuusi varvasta ja myöskin takajaloissa  vahvat kaksoiskannukset, joskus jopa kolmoiskannukset.  Myös  polkuanturat ovat erikoisenmuotoiset. Etujalkojen  voimakas sisempien varpaiden loitontajalähentäjälihaksisto  aiheuttaa ulkokierteiset etuliikkeet. Takaliikkeet ovat suorat, mutta ahtaat. Lunnien pesäkäytäviin tunkeudut-taessa oli joustavasta rakenteesta hyötyä. Lunnikoiran nivellihasrakenne sallii koiran etu- ja takaraajojen taipumisen suoraan sivulle. Samoin pää taipuu taaksepäin niin, että kuono miltei koskee selkää. Hiekan ja lian pääsyä korvakäytäviin estää lunnikoiran kyky painaa ulkokorvakäytävää kasaan ja taittaa korvalehdet niiden päälle.

Lunnikoiranarttu Silversound's Daiga -Duu

ULKOMUOTO:
Lunnikoira on pieni korkeuttaan vähän pidempi suhteellisen keveä pystykorva. Urokset ovat narttuja voimakkaampia.Nartut korkeudeltaan noin  32-35  cm ja urokset 35-38 cm.  Koira painaa tavallisesti viidestä seitsemään kiloa.  Lunnikoiralla on pehmeä pohjavilla ja lyhyehkö karkea päällyskarva. Väriltään ne ovat oljenkeltaisesta punaruskeaan valkoisin merkein ja peitin karvassa saattaa esiintyä mustaa hiiltä. Muutkin värit ovat sallittuja, mutta niitä  ei ole enää esiintynyt lunnikoirilla.

LUONNE:
Aikoinaan metsästysaikana  oli runsaasti miehiä ja koiria liikkeellä. Tästä johtuukin, että lunnikoira on muiden koirien kanssa sosiaalinen eikä yleensä mikään riitapukari. Saaliin se toi vain omalle isännälleen.

 
Silversound's Daiga-Duu ja  Silversound's F-pennut

Vieraita kohtaan se on hienoisen pidättyväinen ja vieraan onkin yleensä turha yritää ottaa lunnikoiraa ulkona kiinni. Voidaan sanoa lunnikoiran useimmiten olevan oman perheen koira. Tulijoista se ilmoittaa äänekkäästi, muttei yleensä ole agressiivinen.

TERVEYS:
Lunnikoira on suhteellisen terve rotu. Sillä on harvoin rakenteellisia sairauksia. Rodussa esiintyy alttiutta ns. lunnikoirasyndroomaan, joka on eräänlainen rasva-aineenvaihdunnassa tapahtuva häiriö. Syndrooma voi esiintyä lievänä tuskin havaittavana satunnaisena oireiluna, mutta joskus taas rajuna parissa päivässä kuolemaan johtuvana tilana. Lunnikoirien silmät vuotavat ajoittain vettä. Tämä menee yleensä itsestään ohi eikä asiaan tarvitse puuttua elleivät silmät ala punoittaa ja erittää tulehduseritettä.

HOITO:
Lunnikoira on helppohoitoinen. Karvaa ei irtoa juuri muulloin kuin karvan- lähtöaikoina parin viikon ajan. Tällöin koiraa harjataan  päivän parin välein.  Turkki on likaahylkivä ja yleensä koira ei tarvitse shampoopesuja. Pintakurat voi huuhtaista vedellä ja kuivata pyyhkeellä. Sen sijaan lunnikoiran  kynnet kasvavat nopeasti ja kynsienleikkuusta on huolehdittava säännöllisesti vähintään parin viikon välein. Varsinkin lisävarpaiden kynsiä on syytä tarkkailla

HARVINAISUUS:
Lunnikoiria on tuhatkunta maailmassa. Kuutisensataa Norjassa, kussakin pohjoismaassa 50-100 yksilöä ja joitain yksilöita Saksassa, Ranskassa ja USAssa. Viime vuosina Suomessa on syntynyt toistakymmentä pentua vuodessa.  31.3.1999

Esittelyn kokoaja:  Marita Skog  Kennel Avoin, marita.skog@pp.inet.fi

Silversound's Fantasia, Fashion ja Flying-Finn