LYHYTKARVAINEN SAKSANSEISOJA Tekstin kokosi eri
teoksista: Marika Indren, Kempele
ALKUPERÄ: Saksaseisojista on tietoja jo 1600-luvun alussa Preussista, missä niitä käyttivät apunaan hakapyssyillä aseistuneet metsästäjät. Tuolloin rotu ei ollut vielä karvapeitteeltään kovin yhtenäinen. Ensimmäiset kasvattajat turvautuivat vihikoiraan saadakseen saksanseisojalle samalla sekä lyhyen karvan että myös paremman hajuaistin. Ensimmäiset saksanseisojat olivat nykyistä vankempia, löysempi-ihoisia ja vähemmän linjakkaita, ja niiden työskentely oli hitaampaa. 1830-luvulla rotua päätettiin jalostaa solakammaksi risteyttämällä se brittiläisten seisojien, erityisesti pointterin kanssa. Näin syntyi kahdenlaisia seisojia, kevyempiä ja jykevämpiä, joista jälkimmäisiä sanottiin isoiksi saksanseisojiksi. Näitä kahta seisojatyyppiä risteytettiin harkitusti keskenään ja siitoskoiriksi valittiin vain täydellisiä yksilöitä. Näin syntyi nykyinen saksaseisoja, jonka Saksan kennelliitto hyväksyi vuonna 1872. Ensimmäiset lyhytkarvaiset saksanseisojat tuotiin Suomeen jo 1860-luvulla. YLEISTÄ: Jalo, voimakas ja sopusuhtainen seisoja. Saksanseisoja on monipuolinen käyttökoira, se on erinomainen metsästyksessä, myös hyvä perhekoira. Pentuja syntyy vuosittain noin 200-300. Se on hyvin tunnettu seisojarotu ja sitä kasvatetaan lähes kaikissa Euroopan maissa. LUONNE: Saksanseisojat ovat harvinaisen tasapainoisia koiria. Ne ovat aktiivisia ja temperamenttisia, jotka tarvitsevat ehdottomasti kunnollisen koulutuksen ja kasvatuksen. Se on innokas, yhteistyöhaluinen ja oppivainen. Tarmokas, vilkas ja eloisa. Omistajalleen se on hyvin uskollinen ja tottelevainen. Se on hyväluontoinen ja miellyttävä perhekoira, joka on hyvin kiintynyt isäntäänsä. Ystävällinen ja lempeä koira, joka tulee hyvin toimeen lasten ja toisten koirien kanssa. Kotona ne ovat aika rauhallisia ja metsälläenergisia ja tarmokkaita. Monet yksilöt ovat erittäin kilttejä kaikkia ihmisiä kohtaan, kun jotkut ovat varsin epäluuloisia vieraita kohtaan, ja ovat hyviä vahtikoiria. Rohkea ja avoin koira, jota on helppo kouluttaa. Arkoja yksilöitä esiintyy joskus. KOKO: Uroksen säkäkorkeus on 62-66 cm, nartun 58-63 cm. Saksanseisoja painaa noin 27-32 kg. ULKONÄKÖ: Keskikokoinen, suorakaiteen muotoinen koira. Kestävä, nopea ja voimakas. Pää on keskikokoinen ja kuiva. Kallo hieman kupera, kyllin leveä, tuskin havaittava niskakyhmy. Otsapenger vähitellen kohoava. kuono voimakas ja pitkä. Kuononselkä hieman kaareva tai suora. Vahvat leuat. Kirsu on musta tai ruskea. Silmät ovat keskikokoiset, eivät liian syvällä, mieluiten tummanruskeat. Korvat ovat keskikokoiset, kaukana toisistaan ja korkealle kiinnittyneet, pään myötäisesti riippuvat. Purenta on leikkaava. Kaula on pitkähkö, lihaksikas, hieman kaareva ja kuiva. Selkä on suora, jäntevä. Lanne leveä, joustava, suora tai hieman kaartuva. Rintakehä on syvä, tilava ja pitkähkö. Lantio on leveä ja pitkä, kevyesti viettävä. Vatsaviiva on hieman ylösvetäytynyt. Eturaajat ovat pitkät, suorat ja lihaksikkaat, lapa ja olkavarsi hyvin kulmautuneet, hyvä luusto. Takaraajat ovat hyvin kulmautuneet, lihaksikkaat ja yhdensuuntaiset. Käpälät ovat vahvat, tiiviit, pyöreät tai soikeat. päkiät ovat lujat. Häntä on korkealle kiinnittynyt, tyvestä, levossa riippuva, liikkeessä vaakatasossa. KARVA JA VÄRIT: Karvapeite on lyhyt, sileä, tiheä, tiiviisti rungonmyötäinen, karkea ja kovantuntuinen. Väriltään saksansesoja on 1. yksivärinen ruskea, 2. ruskea: jossa vähäisiä valkoisia merkkejä, 3. päistärikko: jolla on ruskea pää ja ruskeita läiskiä tai pilkkuja. Pohjaväri ei ole ruskea valkoisin lisäkarvoin tai valkoinen ruskein lisäkarvoin, vaan karvapeite koostu erottamattomasta ruskeiden ja valkoisten karvojen yhdistelmästä. 4. Valkopohjainen, jolla on ruskeaa päässä, ruskeita läiskiä tai pilkkuja. ruosteenruskeat merkit sallittu silmien yllä, poskissa, raajoissa ja peräpeilissä. 5. Musta väri samanlaisin vivahtein kuin ruskea(4) tai päitärikko (3). 6. Kimo: jolla on ruskea pää, sekä ruskeita ruskeita läiskiä tai pilkkuja.Ruskeita karvoja vähemmän ja valkoinen karva hallitseva, vaikuttaa vaaleammalta kuin päistärikko (3). HOIDOSTA: Saksanseisoja tarvitsee hyvin paljon liikuntaa. Nimenomaan niiden pitäisi saada juosta vapaana maastossa, eikä niille riitä ulkoiluksi pelkkä kävelylenkki. Vain maastossa runsaasti liikkuvasta koirasta tulee hyvä metsästäjä. liikunnan tarvetta voidaan lisäksi tyydyttää ja kuntoa kohentaa vedättämällä ja pyörän vierellä juoksuttamalla. Vähän haukkuvana koirana saksanseisoja viihtyy kerrostalossakin, mutta tarvitsee ehdottomasti omistajan jolla on aikaa ja kärsivällisyyttä kouluttaa koiraansa. Liian vähän liikuntaa saava seisoja tekee helposti tuhojaan asunnossa! Perheessä olisi oltava ainakin yksi metsästäjä, jotta koira pääsee toteuttamaan metsästysvaistojaan. Kanakoiran peruskoulutus kuuluu saksanseisojan oppivelvollisuuteen. Kanakoirakokeet ovat suosittu harrastusmuoto, mutta jos koira aikoo päästä niihin tarvitaan ainakin pari näyttelyssä käyntiä. Tottelevaisuuskoulutuskin sopii saksanseisojalle. Valjakkohiihto on myös monien talviharrastus. Metsästys on tientenkin koiran alkuperäinen käyttötarkoitus. Lyhytkarvaisen saksanseisojan turkki ei paljon hoitoa kaipaa. Harjalla tai säämiskällä pyyhkiminen silloin tällöin pitää sen kiiltävänä jaterveenä. Pesua turkki kaipaa vain, kun koira on todella likainen. Koirien ruokinta ei aiheuta ongelmia, sillä ruokintaohjeet saa pennun kasvattajalta, ja rotujärjestökin auttaa kaikissa ongelmissa. mutta mieluiten kaksi ateriaa päivässä on suositeltavaa. isona koirana saksanseisoja voi saada vatsalaukun kiertymän, mikä aiheuttaa isot ateriat ja liikunta heti ruokailun jälkeen. Saksanseisoja on kokoisekseen koiraksi, melko pitkäikäinen keskimääräinen elinaika on 12-14 vuotta. HUOM!!!! Saksanseisojalla yleensä karkeakarvaisella saattaa esiintyä perinnöllistä lonkkavikaa. Muitaperinnöllisiä sairauksia saksanseisojilla ei juuri ole! |