Leonberginkoira

Leonberginkoira on suurikokoinen saksalainen seura-, perhe- ja vahtikoira. Uroksen säkäkorkeus on 72-80 cm, nartun 65-75 cm. Karvapeite puolipehmeästä karheaan, runsas, pitkä ja rungonmyötäinen, väriltään leijonankeltainen, punainen tai punaruskea. Leonberginkoiralla on musta maski. Mustat karvanpäät ovat sallittuja, mutta yleisvaikutelma ei saa olla musta. Turkki vaatii säännöllistä ja huolellista harjausta pysyäkseen kunnossa.

Leonberginkoira ei ole arka eikä aggressiivinen. Se on itsevarma, rauhallinen ja peloton koira, joka tuntee kokonsa ja voimansa. Iloaan se toki ilmaisee haukkumalla, hyppimällä ja juoksentelemalla, jolloin se kokonsa takia voi tahtomattaan aiheuttaa vahinkoa joko ihmisille tai ympäristölle. Leonberginkoira on oppivainen ja huomiokykyinen. Tottelevainen, joskin jossain määrin itsepäinen ja vaikea kouluttaa. Vahtii omaa aluettaan. Tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa. Koska leonberginkoira on herkkä, lempeä ja ystävällinen, mutta toisaalta toimelias ja voimakastahtoinen, tarvitaan paljon kärsivällisyyttä sen kasvattamisessa.

Nykyään näkee valitettavasti myös arkoja tai aggressiivisia leonberginkoiria. Nämä piirteet ovat ehdottomasti ei-toivottuja. Pennun ostajan tulee tietää, että emä ehtii raskaus- ja imetysaikana opettaa pennuilleen paljolti omat reagointitapansa erilaisiin tilanteisiin, joten aran emän pennut ovat helposti arkoja, aggressiivisen emän pennut helposti hyökkääviä. Koska leonberginkoiran pentu kasvaa nopeasti suureksi koiraksi on tapakasvatukseen, sosiaalistamiseen, liikunnan oikeaan määrään ja ruokinnan laatuun kiinnitettävä huomiota alusta asti.

Leonberginkoiralla esiintyy mm. seuraavia perinnöllisiä sairauksia ja vikoja: lonkkanivelen kasvuhäiriö (HD) eli nk. lonkkavika, osteokondroosi (OD) eli kyynärnivelen kasvuhäiriö, perinnöllinen harmaakaihi (HC), purentavikoja (ala- tai yläpurenta) sekä kivesvika.

Lisää tietoa rodusta löytyy Suomen Leonberginkoirat ry:n kotisivuilta http://www.leonet.fi