Kiharakarvainen noutaja

Kiharakarvainen noutaja on vanhimpia noutajarotujamme. Se tunnettiin kotimaassaan Englannissa jo 1800-luvulla. Suomessa syntyy 50 pentua vuodessa, koiria on yhteensä reilut 300.

Kiharakarvainen noutaja on kauttaaltaan runsaiden, tiiviideen pienten kiharoiden peittämä. Ainoastaan päässä karva on täysin sileää, ja raajoissa melko suoraa. Väriltään "kihara" on joko musta tai maksanruskea. Kiharan turkki vaatii jonkin verran säännöllistä hoitoa, sitä ei kuitenkaan tarvitse trimmata. Kiharan häntä on paksu ja vahva, ja se trimmataan kärkeä kohti kapenevaksi.

Kihara on noutajista suurikokoisin, uroksen ihannesäkä on 68,5cm ja nartun 63,5cm. Kiharakarvainennoutajauros saattaa painaa lähes 50kg, ja se on vankka ja voimakas koira. Mittasuhteiltaan kihara on hieman korkeuttaan pitempi, sen liikunta on vetävää ja pitkäaskelista. Luusto ja raajat ovat vahvat. Runko on melko lyhyt, ei kuitenkaan neliömäinen. Vatsalinjan tulee olla suora, ei ylös kuroutuva.

Kihara on luonteeltaan ystävällinen, melko rauhallinen ja vakaa. Se on hyvähermoinen, joskus jopa kovaluonteinen ja pidättyväinen. Sillä on myös jonkinlainen vahtimisvietti Se tulee erinomaisesti toimeen lasten kanssa. Tietty omapäisyys ja itsenäisyys on myös kiharalle ominaista. Se kykenee mielestään ratkomaan tehtävät paremmin itse kuin turhia neuvoja kuunnellen. Kihara on vahva uimari ja pystyy työskentelemään kokonsa ansiosta vaikeissakin olosuhteissa. Sisukkuus ja hyvä muisti tekevät siitä hyvän metsästysnoutajan. Kihara ei ole yli-ystävällinen ja se on mieluummin "yhden miehen koira".

Kiharakarvainen on myös monipuolinen harrastuskoira, soveltuu niin agilityyn, kun moneen muuhun koiraharrastuslajiin. Kiharauroksen omistajalla olisi hyvä olla aikaisempaa kokemusta koirista.

Rodulla esiintyy perinnöllistä kaihia ja verkkokalvon rappeumaa.