Historia: Snautseri polveutuu suokoirasta. Rotu tosin mainitaan ensimmäisen kerran vuodelta 1886 peräisin olevassa kirjassa, jossa sen väitetään olevan villakoiran ja mopsin risteytymä, myöhemmin taas pystykorvan ja bologneesin. Se kehitettiin Saksassa, jossa sitä kunnioitettiin sen ylivertaisen saalistuskyvyn takia. Snautseri nimittäin toimi pihapiirin rottien pyydystäjänä. Sivutoimekseen se vahti taloa, mutta varsinkin yön tullessa rotat ja muut tuholaisjyrsijät saivat kyytiä. Saksaksi viikset ovat ”schnauz” josta tulikin sana ”schnauzer”, snautseri. Myöhemmin varsinaiseen snautseriin risteytettiin joitakin pienempiä rotuja/snautsereita, ja saatiin ensimmäisiä kääpiösnautseria muistuttavia koiria. Snautserit tunnustettiin omaksi rodukseen melko myöhään, sillä aikaisemmin niiden nimeen oli tavalla tai toisella liitetty pinseri. Kääpiösnautsereiden varhaisimpia värejä olivat mm. keltainen, musta, pippuri & suola ja ruskea, joista nykyään ovat sallittuja ainoastaan musta ja pippuri & suola(=harmaa). Ne hyväksyttiinkin myöhemmin ainoiksi hyväksytyiksi väreiksi sekä kääpiö- että keskikokoisella snautserilla. Musta-hopeaa, joka nykyään on lähes yleisin kääpiösnautseriväri, pidettiin ”luonnonoikkuna”, ja yleensä sen väriset ”mutaatiopennut” lopetettiin jo niiden syntyessä. Käsite musta-hopea on muuten virheellinen; ”hopean” tulee olla puhtaan valkoinen. Myöhemmin Saksa hyväksyi myös tämän värin, ja FCI pian sen jälkeen.  Ensimmäinen valkoinen kääpiösnautseri sitä vastoin syntyi vahingossa mustista vanhemmista, mutta se hyväksyttiin vasta 1990-luvulla kääpiösnautserin neljänneksi väriksi. Valkoisia snautsereita ei vieläkään kasvata kovin moni kennel. Lopullisiksi hyväksytyiksi väreiksi jäivät siis musta, pippuri & suola, musta-hopea ja valkoinen. Ensimmäiset kääpiösnautserit rantautuivat Suomeen vuonna 1956. Keskikokoinen snautseri ja kääpiösnautseri ovat hyvin arvostettuja seura- ja näyttelykoiria kaikkialla maailmassa.
(Tämä osio pohjautuu omaan tietoon sekä osittain Soile Bisterin kirjaan ”Elämää kääpiösnautserin kanssa”)

Suosio: Vuonna 2000 Suomessa rekisteröitiin 539 kääpiösnautseria. Sillä se ylsi 13. suosituimmaksi roduksi. Snautseri löytyy vasta sijalta 71., suursnautseri saavutti 63. sijan. Kääpiösnautseri on siis kirinyt huomattavasti ”serkkujensa” edelle.

Typistäminen: Suomessa on 1990-luvun lopusta alkaen ollut voimassa häntien- ja korvientypistyskielto. Tämä siis koskee myös kaikenkokoisia ja –värisiä snautsereita. Typistetyt korvat olivat pienet ja pystyt, häntä taas yläviistoon kaartuva, n. 4 cm pitkä töpö. Nykyiset typistämättömät korvat tulisivat olla lupat, poskenmyötäisesti päälaen kohdalta taittuvat tai pienet, muuten samanlaiset mutta pystyt korvat. Häntä taas on pitkä, mutta kiinnityskohta ei saa olla pysty eikä hännän taipua ”pystykorvamaisesti”. Oikea typistämätön häntä kaartuu senkin kiinnityskohta yläviistoon. Loput hännästä kaartuu sitten enemmän tai vähemmän selän ylle, mutta ei niin, että se koskettaisi kylkeä
.
Turkki: Kaikenkokoisten snautserien karva on karkeaa. Karkean karvan hoito-ohjeeksi sanottakoon, että trimmaus pari kertaa vuodessa riittää (niiden välillä voi suorittaa siistinnän), tietysti kammata/harjatakin voi, kuinka vain koira  tuntuu sitä tarvitsevan. Trimmaus tapahtuu nyppimällä,

kuollutta karvaa siis nypitään pieninä tukkoina. Kuulostaa kamalalta, mutta useat nypittävät koirat tuntuvat jopa nauttivan toimenpiteestä! Aluksi koira kannattaa viedä ammattilaisen trimmattavaksi (hinta paikasta riippuen n.200 mk), mutta myöhemmin taidon voi opetella itse. Usein huomaa järjestettävän jos jonkinlaisia trimmauskursseja.

Harrastukset: Kääpiösnautserin kanssa voi harrastaa lähes mitä vain, tosin ehkä vesipelastuksesta sanan varsinaisessa merkityksessä on turha haaveilla… Rotu sopii kuitenkin erinomaisesti esimerkiksi agility- , TOKO- ja rauniokoiraksi. Ainakin yksi espanjalainen pippuri & suola-värinen käppänä vilahtikin Agility MM 2000-kisavideolla. Omakohtaisesti voin sanoa, että käppänä onkin ”vieterikoira”.

Lyhyt luonnehdinta: Neliömäinen, karkeakarvainen ja tiivis koira. Luonteeltaan temperamenttinen, peloton ja valpas. Kääpiösnautserisanonta kuuluukin ”suuri koira pienessä koossa”. Tämän moni käppänän omistaja onkin varmasti huomannut; koira kun ei arastele isojakaan koiria vaan rähisee minkä ehtii…

Lempinimiä: Snaku, käppänä, käppis.