Alkuperä
Jämtti periytyy rekikoirista, kuten serkkunsa harmaa norjanhirvikoira. Joissakin yksilöissä havaittiin taipumusta hirvien haukkumiseen. Norjalainen lähti kehittymään omaksi rodukseen ja jämtti omakseen. Ruotsissa metsästäjät Jämtlannin ja Härjedalenin alueella pitävät yllä tämän kookkaamman hirvikoiran kantaa. Ruotsin kennelliitto hyväksyi rodun vuonna 1946.

Yleisvaikutelma    
Suuri, voimakas pystykorva. Jäntevä ja ryhdikäs. Antaa rauhallisen, mutta samalla toimeliaan vaikutelman. Korkeuttaan pidempi. Kaikki harmaan sävyt sallittuja. Jämtti on metsästyspystykorvistamme kookkain. Uroksen säkäkorkeus 58-63cm, narttu 53-58cm. Häntä kaartuu toiselle lonkalle ja siinä tulisi olla "kananmunanmentävä" aukko. Valkeat merkit kurkussa ja rinnassa. Kermanväri korvien takana toivottavaa.
Silmät tummanruskeat.

Luonne
Luonteeltaan jämtti on rohkea ja pakollisen kahden ensimmäisen vuoden riehumisen jälkeen myös suhteellisen rauhallinen. Jämtti haukkuu kaikki reviirilleen tulevat vieraat, mutta ystävällisen tutustumisen jälkeen se voi olla hyvinkin välinpitämätön heitä kohtaan. Tottelevainen jämtti on silloin, kun siitä on sille selvää hyötyä. Pystykorvamainen itsepäisyys nostaa joskus päätään ja silloin käskyt eivät mene perille. Siitä huolimatta Suomessa on yksi jämtti, joka on saavuttanut voittajaluokan ykkösen tottelevaisuuskokeesta. Kuka vielä uskaltaa väittää, ettei metsästyskoira tottele?
Jotkin urokset eivät voi sietää toisia uroksia. Jämttinartut sen sijaan tulevat usein hyvin toimeen keskenään.

Uros: Jokke

Käyttötarkoitus  
Jämttiä käytetään Suomessa etupäässä hirvenmetsästykseen. Jämttiä arvostetaan sen laajan haun ja kuuluvan haukun vuoksi. Syvässä hangessa se toimii paremmin kuin lyhytjalkaisempi norjanharmaa. Hirvikoira pitää hirven aloillaan kunnes metsästäjä hiipii lähemmäksi ja ampuu sen. Hirvikoira ei siis aja hirveä. Koiran perittyjä hirvenhaukkuominaisuuksia arvostellaan hirvenhaukkukokeissa, missä kiitettävään suoritukseen tarvitaan 3-5 tunnin työskentely hirven parissa. Joissakin linjoissa on myös tavattu taipumusta karhun haukkumiseen. Jämtteissä on tavattu vähemmän ylisitkeitä koiria kun norjanharmaissa. Niitä, jotka jäävät metsään haukkumaan kellon ympäri, kun omistaja on lähdössä kotiin.

Jämttin voi kouluttaa myös jäljittämään haavoittunutta hirvieläintä. Metsästyksen ohessa voi jämttille opettaa tottelevaisuutta ja agilityä, mikäli omaa riittävästi kärsivällisyyttä.

Jämttissä ei ole kehittynyt erillistä näyttely- ja käyttölinjaa. Jämttiä ei siis suositella pelkäksi seurakoiraksi. Omistajan täytyy pystyä tarjoamaan koiralle mahdollisuus toteuttaa metsästysvaistoaan. Se tarvitsee myös runsaasti liikuntaa pysyäkseen kunnossa.

Terveys
Jämttiä pidetään terveenä koirarotuna. Lonkkavikaisia koiria tavataan harvoin. Joitakin polvinivelen kasvuhäiriöitä ja silmäsairaita yksilöitä on tavattu silloin tällöin. Edelleen odotetaan metsätyöskentelyn vaativan koiralta siinä määrin terveyttä, että hirvimiehet luottavat vain terverakenteisen koiran kykenevän täysipäiväiseen työskentelyyn.

Muuta
Arktisena koirarotuna jämtti pärjää hyvin ulkona ympäri vuoden, jos sillä on hyvin eristety koppi. Kaupunkiasunnossa jämtti ei viihdy. Se haukkuu paljon ja paksun turkkinsa vuoksi ulkoilma on parempi vaihtoehto. Voimakkaan metsästysvaistonsa takia jämtti lähtee jokaisen liikkuvan eläimen perään. Joten paras irtipitopaikka on metsä metsästysaikaan tai oma piha, missä ei ole muita eläimiä.

Viime vuosina jämtti on saavuttanut suosiota metsästäjien keskuudessa. Se on tullut varteenotettavaksi kilpailijaksi karjalankarhukoiran ja norjanharmaan rinnalle. Vuonna 1998 se nousi rekisteröinneissä sijalle 17. Ruotsissa jämtti on yleisin hirvikoirarotu ja sijoittuu rekisteröinneissä viiden parhaan joukkoon.

Teksti ja kuvat: Elina Kunnari