Italianvinttikoira on pieni, siro koira, pienin kaikista vinttikoirista. Sen säkäkorkeus on n. 32-38 cm, painon ollessa 3-6 kg. Italianvinttikoira on ikivanha rotu, sen ikä on tuhansia vuosia. Italianvinttikoira on ollut pääosin seurakoira, mutta sitä on käytetty myös esim. fasaaninmetsästyksessä.

Italianvinttikoira on luonteeltaan eloisa, iloinen ja sopeutuva, saattaa olla hiukan epäilevä vieraiden suhteen, mutta tuttuja se rakastaa yli äyräiden ja myös näyttää sen! Italianvinttikoira on yleensä vähähaukkuinen ja muutenkin erittäin siisti, ns. "hajuton" koira, ja sopii näinollen hyvin myös kerrostaloon. Se vaatii ohuen turkkinsa vuoksi takin talvella, ja muulloinkin kylmällä säällä, sillä se on kylmänarka eikä voi sietää vesisadetta. Talvisin ulkoilulenkit ovatkin vain piipahduksia ulkona, mutta sen vastakohdaksi kesällä mennään eikä meinata. Italianvinttikoira rakastaa auringonpaistetta, ja kuumimmallakin hellesäällä se hakeutuu aurinkoon makaamaan, oli se paikka sitten sohvan selkänojan päällä tai sohvapöydällä, mihin auringonsäteet osuu.

Italianvinttikoiran kanssa voi harrastaa kaikenlaista, rata- ja maastojuoksusta agilityyn ja näyttelyihin. Myös kotikoirana se on vailla vertaa. Se ei vaadi kauheasti liikuntaa, mutta seuraa kyllä. Se ei päästäisi omistajaansa hetkeksikään silmistään,vaan seuraa tätä kaikkialle. Italiaano ei siedä paljoa yksinoloa. Sen pitäisi päästä juoksemaan vapaana niitylle, sillä se haluaa revitellä välillä oikein kunnolla. Jänisten perään italianvinttikoira voi lähteä, mutta se ei yleensä mene kauas...

Italianvinttikoira on erittäin terve rotu, perinnöllisiä sairauksia ei kummemmin ole. Yksi huono puoli on italiaanon jalat, ne saattavat katketa koiran hypätessä, sillä ne ovat niin ohuet. Suomessa italiaanot ovat yksivärisiä, vain rinnassa tai tassuissa sallitaan valkoista, mutta esim. USA:ssa koira voi olla kokonaan valkoinen.

Lähettäjä Mari Kärkäs, Helsinki.