Sprinkku rakastaa leluja. Lähes poikkeuksetta. Usko pois, ilman leluja ei springeri pärjää. Ainakaan omasta mielestään. Voitkin olla varma että uusi lelu - etenkin pehmeä sellainen - tuottaa melkoista innostusta. Kehoitankin tulevaa springerin omistajaa varautumaan jatkuvasti lattialla ajelehtiviin tavaravuoriin.
Tulet huomaamaan, että springeri tahtoo tehdä kaikkensa saadaksesi sinut iloiseksi. Erityisesti sitä miellyttää, kun ilosi välikappaleena on lelujen ja noutoesineiden nouto, kantaminen, etsiminen... Siihenhän sprinkku alunperin on luotu. Sprinkku on vilkas. Se tahtoo aina vaan olla liikkeessä; ei haittaa vaikka oltaisiin tultu neljän tunnin lenkiltä. Lisää vaan, tuumii sprinkut. Springeri osaa olla myös tarkka ja täsmällinen. Esineiden haussa se voi ensin näyttää sinne tänne ryntäilevältä pyöremyrskyltä, mutta jo puolenkin minuutin kuluttua etenemisnopeus tasaantuu ja springeri alkaa kiertää päämäiräisesti nenä nuuskuttaen etsintäaluettaan. Pusikosta ja ojasta toiseen, kuralammikosta kuralammikkoon... Yksikään kolkka ei jää siltä tutkimatta. Onnittelut sinulle joka olet valinnut roduksesi springerin! Voin taata teille iloisia -ja ja rasittaviakin - hetkiä koirasi kanssa. Springerithän eivät jätä ketään kylmäksi.
Hieman historiaa Englannin springerspanieli on brittiläinen ylösajava lintukoira. Joidenkin lähteiden mukaan springerin kanta-isät olivat kulkeutuneet Brittein saarelle Manner-Euroopan kautta jo muinaisten roomalaisten aikana.Springerien kasvatustyö alkoi alkoi joskus 1800-luvulla. Englanninspringerspanielia kutsuttiin silloin norfolkinspanieliksi vaikka Norfolkin alueella ei erityisemmin ollut kasvatusta, vaan nimi tuli kreivi Norfolkin mukaan, joka itse asui Sussexissa. Vasta vuonna 1902 nimi muutettiin virallisesti englanninspringerspanieliksi. Englanninspringereitä on nykyään lähes kaikkialla maailmassa. Rekisteröintiluvut ovat korkeita etenkin USA:ssa. Suomeen englanninspringerspanieli tuli vuonna 1920, tosin kanta on ollut sangen pieni aina 50-60 -luvun vaihteeseen asti. Nykyään springeri ei enää ole harvinainen. Joka vuosi rekisteröintiluvut nostavat springerin sadan suosituimman rodun listalle ja kasvattajia löytyy niin etelästä kuin pohjoisestakin.
Käyttöominaisuudet Englanninspringerspanieli on käyttöominaisuuksiltaan lähinnä ylösajava lintukoira ja yhä enenevässä määrin ovat metsästäjät kiinnittäneet huomiota sen erinomaisiin metsästysominaisuuksiin. Se on sekä fyysisesti että henkisesti vahva koira, joka soveltuu liikkumaan ulkona ympärivuotisesti ja kestämään vesityöskentelyn kylmässäkin vedessä. Jatkuvasti ulkona pidettävä koira ei tämäkään kuten ei mikään muukaan spanieli ole. Miellyttävän luonteensa takia englanninspringerspanieli hankitaan myös seurakoiraksi ja valtaosa kannastamme onkin näitä koiria. Ylösajavan koiran tehtävä on ensisijaisesti etsiä ja ajaa kanalintuja ylös maastosta jolloin metsästäjä voi ampua ne. Kunnon metsästyskoiran ei tule missään nimessä lähteä ajamaan lintua ylösajamisen jälkeen, päinvastoin, pysähtyä. Kun lintu on ammuttu, springerin tehtäviin kuuluu luonnollisesti etsiä ja tuoda metsästäjälle. Luonne Englanninspringerspanieli on luonteeltaan pääsääntöisesti ystävällinen ihmisiä ja muita koiria kohtaan. Hyökkäävyys ja arkuus ovat pahoja virheitä. Springeri on yleensä myös miellyttämishaluinen ja aktiivinen, niin kuin kaikki yhteistyöhön jalostetut koirat. Myös noutohalukkuus ja uimisinto ovat itsestäänselvyys suurimmalla osalla sringereitä. Tällöin koira on yleensä kova kanniskelemaan tavaroita. Tietenkään tämä ei päde kaikkiin koiriin. Huonoista puolista tavallisella seurakoiralla mainittakoon yleensä kova riista-into. Riista-intoisenkin koiran saa hallintaan kärsivällisellä koulutuksella, mutta joskus koira voi silti lähteä jänöjen ja lintujen perään koulutuksesta huolimatta, eikä tämä tosiaankaan ole omistajan saati koiran vika. Tosin springeri ei yleensä lähde runsasta kahta sataa metriä kauemmas omistajastaan. Ulkonäkö ja springerityypit Tyypillinen englanninspringerspanieli on vahva, sopusuhtainen, ryhdikäs koira. Sen rintakehä on syvä ja tilava ja raajat vankat. Pää on sopusoinnussa runkoon ja korvat ovat silmien tasolla.Kuonon tulee olla voimakas mutta ei liian suuri/pieni päähän nähden. Springerillä hyväksytään ainoastaan saksipurenta. Liikkeet ovat vapaat ja maatavoittavat. Karvapeite on suora ja tiivis sekä säänkestävä. Häntä ei saa nousta selkälinjan yläpuolelle. Springerin säkäkorkeus on keskimäärin 51 cm. On olemassa myös ns. metsästyspringereitä. Niitä on jalostettu enimmäkseen vain metsästysominaisuuksia ajatellen. Tätä tyyppiä kutsutaan myös field trial:iksi. Field trial-springeri on huomattavasti kevytrakenteisempi ja ohutkarvaisempi kuin show-tyypin springeri. Oikeastaan sitä ei maallikko heti tunnistaisi englanninspringeriksi, niin erilainen se on. Harrastusmahdollisuudet Toiminnallisena ja miellyttämishaluisena koirana springeri sopii monenlaiseen menoon. Niitä on nähty mm. näyttelyissä, metsästyskokeissa, TOKO-kentillä, agilityradoilla, pelastuskoiratoiminnassa, MEJÄ- kokeissa, jopa flyballissa. Mielestäni uintihalukkaalle springerille ei olisi mahdottomuus harrastaa ja menestyäkin esim. VEPEssä(vesipelastus) kun kerran kultaisia noutajiakin on jo tässä lajissa nähty. Springeri kaipaa toimintaa ja sille on suotava siihen mahdollisuus, vaikka ei kilpailla aikoisikaan. Joten rohkeasti mukaan harrastustoimintaan, jos siihen vain aukeaa mahdollisuudet! Jäljestys ja metsästyskokeet ovat tyypillisiä lajeja, joissa englanninspringerit menestyvät. On Suomessa jo aika paljon tottelevaisuusvaliotakin (TVA). Terveys Springeri on suht. terve koira. Sillä ei ole mitään erityisiä rotukohtaisia sairauksia, tosin spanieleilla esiintyy keskimäärin korvatulehduksia muita roturyhmiä enemmän.Korvatulehduksiin taipuvaisten yksilöiden korvat on muistettava puhdistaa, tosin liian kaavamainen putsaaminen ja huonolaatuinen (vanha, vääränlainen jne.) puhdistusaine voi pikemminkin edistää korvatulehduksia. Englanninspringeri kuuluu PEVISAaan (perinnöllisten vikojen vastustamisohjelma), joten kaikki siitokseen käytettävät koirat tulee lonkka- ja silmäkuvauttaa.
Jalostus Englanninspringerspanielin jalostuksella pyritään parantamaan ulkomuotoa, jotta se vastaisi rotumääritelmässä asetettuja vaatimuksia sekä kehittämään käyttöominaisuuksia ja säilyttämään rotu terveenä. Jalostukseen käytettävät koirat tulee tutkia silmäsairauksien varalta ja ne tulee myös lonkkakuvata. Tavoitteena on myös, että astutukset ja synnytykset tapahtuvat vaikeuksitta ja että nartut jo alkuvaiheessa kykenevät ruokkimaan pentunsa itse. Jalostustoimikunnan tehtävänä on kartoittaa mahdollisesti muitakin rodussa esiintyä sairauksia. Toistaiseksi niitä on ollut vain satunnaisia tapauksia. Turkinhoito Springerin trimmaus on helppoa kun tietää mitä pitää tehdä. Englanninspringeri ei varsinaisesti kuulu trimmattaviin rotuihin. Kunnon välineet on silti on hyvä olla olemassa, vaikkei näyttelyyn mielisikään.Ostoslista voisi olla vaikka tälläinen; kynsisakset, terävät trimmaussakset, ohennussakset, harva kampa, tiheä kampa, karsta, koiranshampoita ja jos oikein tehokasta kunnostusta haluaa, voi trimmauskone olla hyvä vaihtoehto. Springerin siistiminen aloitetaan yleensä päästä. Kaula ja korvanjuuret voidaan ajaa trimmauskoneella. Päälaen karvat nypitään. Poskia ja viiksiä voi siistiä saksilla, samoin tassukarvat. Takakintereiden karvat voi ohentaa ohennussaksilla, samoin hännänalusen. Takut selvitetään käyttämällä karstaa ja harvaa kampaa.Tiheällä kammalla taas saa roskat yms. "kaavittua". Kynnet on leikattava säännöllisesti. HUOM. Vältä leikkaamasta kynsien verisuonia, niiden leikkaaminen sattuu todella paljon sillä kynsissä kulkee hermot. Jos koira menee näyttelyyn, se kannattaa pestä vuorokautta ennen näyttelypäivää. Spanieleiden taipumuskoe Springerin on suoritettava taipumuskoe, jotta sille voi myöntää valionarvo. Taipumuskokeeseen kuuluvat seuraavat osa-alueet, jotka on kaikki suoritettava hyväksyttäväksi jotta taipumuskoe voidaan hyväksyä: *Sosiaalinen käyttäytyminen; koira ei saa olla vihainen eikä arka ihmisiä tai koiria kohtaan. *Haku ja laukauksen sieto; koiran on edettävä innostuneesti ja varmasti metsämaastossa. Koira, joka on jatkuvasti sidoksissa omistajaan, ei saa hyväksyntää. Haun yhteydessä ammutaan laukaus, johon koiran tulee suhtautua rauhallisesti. *Jäljestäminen; noin 120 metrin pituinen jälki tehdään kuolleella kanilla metsämaastoon. Koiran on oltava kiinnostunut jäljestä. Myös kaatoon sen tulee suhtautua kiinnostuneesti, mutta ei verenhimoisesti. *Vesityö ja nouto; Veteen heitetään ns. riistapukki, joka koiran tulee noutaa vedestä. Koiran on mentävä reippaasti veteen. Pukki on tuotava rantaan asti. *Tottelevaisuus; koiran on oltava omistajan hallinnassa koko taipumuskokeiden ajan. Teksti ja kuvat: Veera Hovila. historia ja ulkonäkö- osuus on lainattu Springerspanielit ry:n sivuilta. |
