Saksalaista alkuperää oleva dobermanni kuuluu maailman tunnetuimpiin koirarotuihin. Edelleenkin dobermannilla on pelottava maine, vaikka todellisuus ei vastaakaan tätä mainetta. Suurin osa dobermanneista on seurakoirina, vahteina ja lenkki- ja harrastuskavereina. Suomessa dobermanneja on noin 4000 kapppaletta.

Vuonna 1834 syntynyt Karl Friedrich Dobermann oli saksalaisen Apoldan kaupungin veronkantaja ja rankkuri, joka tarvitsi työssään teräväluonteista koiraa. hän valitsi kiinnisaamistaan koirista kasvatustyöhönsä sopivia yksilöitä, pinsereitä, rottweileria muistuttaneita koiria ja saksalaisia paimenkoiria. Sekoituksesta tuli erinomainen käyttökoira, peloton vahti ja suojelukoira.

Uljasryhtisen ja lihaksikkaan dobermannin ihanneluonne on ystävällinen, rauhallinen, temperamenttinen ja hyvähermoinen, terävyys on myös toivottua. Ärsytyskynnyksen tulisi olla korkea, samoin koulutettavuuden. Luonnetestit kuitenkin osoittavat, että suosio en jossain määrin vaikuttanut heikentävästi rodun luonnekuvaan. Kun terävyyteen yhdistyy erittäin vilkas temperamentti, heikommat hermotja pehmeys, dobberi voi olla vaikea hallittava, eikä näin ollen ole suositeltava ensimmäiseksi koiraksi. Dobermannin ostajan kannattaa valita pentu hyvähermoisista, tasapainoisista vanhemmista, mieluiten kasvattajan kautta. Koira on ehdottomasti koulutettava.

Dobberin karva on erittäin tiheätä, lyhyttä ja kovaa. Pohjavillaa ei ole. Väriltään dobermanni on joko musta tai ruskea ruosteenpunaisin merkein, joskin musta on huomattavasti yleisempi. Suomessa korvien ja hännän typistäminen on kielletty, tosin typistettyjäkin koiria näkee sillä niitä tuodaan ulkomailta jonkin verran.

Rodulla esiintyy sekä perinnöllistä silmäsairautta, että perinnöllistä maksavikaa. Tämän vuoksi kannattaakin selvittää lähisukulaisten terveystiedot.

Koko: Urokset 68-72cm, nartut 63-68cm