Teksti: Jenni Hämäläinen

Cockerspanielin sukujuuret yltävät englantiin, tuhat 1800-luvun alkupuolelle. Rotu syntyi englantilaisten spanieleiden risteytyksestä.

Nimen puolestaan rodulle antaa lehtokurppa (englanniksi woodcock), jota cockerspanieli alkuaikoinaan metsästi. Cockerspanielia käytetään nykyään enää jonkin verran metsästykseen, yleensä se päätyy perheeseen lemmikiksi tai näyttelykoiraksi. Cockerspanieliurokset ovat säkäkorkeudeltaan 39-41cm, nartut hieman pienempiä eli 38-39cm. Väriltään ne voivat olla lähes minkävärisiä tahansa, mutta yksivärisillä valkoista saa esiintyä vain hieman ja sekin ainoastaan rinnassa. Yleisimpiä värejä ovat blue roan ja yksiväriset musta ja punaruskea.

Yleisvaikutelmaltaan cockerspanielit ovat sopusuhtaisia ja iloisia. Pituuden pitäisi olla suunnilleen sama, kuin säkäkorkeuskin. Cockerspanielin karvapeite on suoraa ja silkintuntuista, ei koskaan kihartuvaa tai karheaa. Karvapeite ei myöskään saa olla liian runsasta. Joskus on väitetty, että punaiset cockerspanielit olisivat muita värimuunnoksia ärtyisämpiä. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan se johtuu siitä, kun 1970-luvulla tuli Cockerspanieli-buumi, jolloin useat vastuuntunnottomat cockerspanielin omistajat teettivät pentuja koirallansa ainoastaan raha mielessään, välittämättä yhtään perinnöllisistä sairauksista ja luonnevioista.

Cockerspanielin kanssa voi harrastaa lähes kaikkea mm. näyttelyitä, tokoa, agilityä (Suomessa nyt ensimmäinen agilityvalio cockeri Northworth Guineahenpepper), jäljestystä, metsästystä, raunioita jne..

Cockerspanielit (etenkin leikatut yksilöt) lihovat helposti, joten ruoan määrästä kannattaa olla tarkka. Silmäsairaudet eivät ole varsinaisena riesana cockereille vaan tällä rodulla on perinnöllisiä silmäsairauksia, joita esiintyy yhä harvemmin PEVISA-ohjelman ansiosta.

Cockerspanieleilla on oma rotujärjestö, Cockerspanielit ry. (jonka kotisivun löydät osoitteesta: www.saunalahti.fi/cockerit) ja sen lisäksi on vielä Suomen spanieliliitto.