Chow chow on kiinalainen vuosituhansia vanha alkuperäisrotu, jonka sen maanmiehet melkein tappoivat sukupuuttoon. Tarinat kertovat, että chow chow´n (jonkun suomennoksen mukaan nam nam) lihaa pidettiin suurena herkkuna ja että choweja kasvatettiin niitten turkisten vuoksi. Toinen lähde taas kertoo, että puhdasrotuisia choweja ei koskaan käytetty ravinnoksi, vaan ainoastaan niitä joilla oli puutteita pigmentin, värityksen tai muun rotumääritelmän vaatimuksen suhteen. Tarinat ovat tarinoita, eikä kukaan tänä päivänä tietäne totuutta.Totta on kuitenkin se, että rodun kanta sen kotimaassaan heikkeni huomattavasti vuosituhannen alussa, mutta onneksi eräät chow chow´sta kiinnostununeet ulkomaalaiset veivät joitakin rodun edustajia Englantiin ja Yhdysvaltoihin, joista alettiin sitten jalostaa rotua määrätietoisesti eteenpäin. Näitten kanta-isien ja -äitien jälkeläisiä on meilläkin Suomessa tällä hetkellä toista tuhatta ja rotu saavuttaa jatkuvasti lisää suosiota leppoisella olemuksellaan ja omanlaisella helppoudellaan.

Chow chow´n luonnetta kuvaavat hyvin termit arvokas, pidättyväinen, mutta lempeä ja sen ulkoisia tuntomerkkejä ovat suorista takajaloista johtuva jäykän tyylitelty liikunta, sinimusta kieli ja -suun pigmentti, pyöreäkärkiset pystyt korvat, sekä vankka lyhyt runko.

Chowia on pidetty kautta aikojen yhden ihmisen koirana, mutta koko perhe  ketä siihen sitten kuuluukaan) saa sen rakkauden osakseen. Voi olla, että yksi perheenjäsenistä on sen "lauman johtaja", mutta muutkin saavat osoittaa sille armollisesti kiintymystään ja voi olla, että sen selän päällä lepäävä häntäkin "värähtää" (hyvin harvoin "heiluu") mielihyvän merkiksi tuttuja nähdessään.

Tämän päivän chowin luonne on jalostuksella saatu ulospäinsuuntautuneemmaksi ja vaikkei vieras ihminen sitä juuri pystykään "kuljettelemaan", yhä useampi chow totuttuaan antaa lähestyä itseänsä ja ehkä vähän rapsutellakin. Yhtä asiaa se ei voi sietää, nimittäin pään päälle taputtamista, silloin se vetäytyy tuhisten pois "tottumattoman" tunkeilijan luota. Jos siis tapaatkin lenkkipolullasi elämäsi chowin, käypä mieluiten kyykkyyn ja anna sen itse tehdä tuttavuutta kanssasi- äläkä hyökkää sen kimppuun ja yritä murjoa sitä allesi " voi että ihana nalle"-höpötyksen säestämänä. Näin saat enemmän irti siitäkin ystävyydestä.

Chow on siisti rotu, jo heti pentuna. Lähes poikkeuksetta chow pentu on täysin sisäsiisti muutaman viikon kotiutumisensa jälkeen. Sillä on ilmiömäinen kyky möyriä jo kaksiviikkoisena pentulaatikossaan kohti reunoja tarpeilleen. Se syö siististi, ilman että ruoka lentää ympäri keittön lattiaa, mutta veden juontiin on chowille parasta varata pienisuinen matkakippo, sillä sen pukinparta on ensimmäisenä vesiastiassa. Jotkut yksilöt tykkäävät juoda niin, että huulista valuu ylimääräinen vesi ulos ja jotkut jopa, ainakin pentuna, ovat sitä mieltä, että vesikippo on pesukippo tai uima-allas ja siihen tulee upottaa vähintään etutassunsa.

Chow on hiljainen vähään tyytyväinen seuralainen, jonka kanssa et kuitenkaan tunne oloasi yksinäiseksi tai tylsäksi. Se seuraa sinua huoneesta toiseen, pysytellen lattiatasolla, tarkkaillen koko ajan kulmiensa alta tekemisiäsi. Silti se harvoin vaatii lähempää huomiotasi ja haukkuu vain kun ovikello soi tai joku kopisee eteisessä. Kiinanpystykorvan haukku on vaikuttavan kumeaa jylinää, jolla ei ole mitään tekemistä "pikkupiskien räksytyksen" kanssa. Ehkä sen juuri tämän äänenkäyttönsä tehokkuuden vuoksi tarvitseekiin kommunikoida ylen harvoin tuolla äänenpainolla. Toinen chowille tyypillisempi ääntely on sen tuhina tai krohina, eri voimakkuusasteita löytyy persoonasta riippuen. Monet ohikulkijat yllättyvät luulemaan matkallaan viestejä lukevaa tuhisevaa chowipörilästä vihaiseksi, hehän eivät voi ymmärtää, että koiratkin voivat mumista itsekseen, että tämmönen haju ja tommonen maku...

Liikuntaa chow tarvitsee aivan niinkuin minkä muunkin rotuinen koira tahansa, mutta suhteutettuna sen omaan tahtiin. Polkupyörän kanssa sitä on turha kuvitella vievänsä ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta juosten ei matka muutenkaan taitu. Aamu-unisena chow viehättää aamu-unisia ihmistovereitaan, mutta se myös oppii siihen rytmiin mihin se totutetaan. Lisäksi saatat saada sellaisen kaverin, joka ei sadekelillä halua ulos lainkaan, mutta poikkeuksia siinäkin suhteessa löytyy. Yhdestä asiasta voit olla varma chowia hankkiessasi; chow chow on aina persoona isolla p:llä.

 
Ikäneidon Ilmiliekki

Vaikka harva chow on aktiviteetiltaan sitä luokkaa, että pois alta risut ja männyn kävyt, sen aivoitukset voivat aika ajoin hämmästyttää. Sitä paitsi chow on nopea oppimaan, mutta sillä on "normaalia"koiraa enemmän omaa tahtoa ja vähemmän "mielistelyn" halua, eikä se aina tanssi ihmisen pillin mukaan. Tekee mieleni lainata Ell. Mikael Ilvestä asiassa viisas/ tyhmä koira. Hän tarinoi eräässä aikakauslehdessä siitä kuinka ihmisillä on koirista  käsitys, että ne ovat viisaita silloin kun ne tottelevat hyvin ja tyhmiä kun toimivat päinvastoin. Ilves heittääkin ilmoille ajatuksen, että entäs jos viisaita ovatkin ne koirat, jotka eivät piittaa kaikista ihmisen antamista käskyistä ja tyhmiä ne jotka ovat juoksutettavissa...

Myös kiinanpystykorva osaa riemuita, ja vaikkei niin äänekkäästi, kuin monet lajitoverinsa,silti sen vauhti on suorastaan päätä huimaavaa, kun se saa HEPULIN! Hepuli irtoaa usein hyvän lenkin jälkeen, se on ikäänkuin viimeinen irrottelu ennen totaalista sammumista. Se on todella riemukasta katsottaavaa! Tuo ajoittain umpimielinenkin jörrikkäsi laukkaamassa tuhatta ja sataa silmin nähden nauttien, häntä suorana, suu avoinna valkoiset hampaat mustassa suussa välkkyen.

Choweja on mustia, punaisia (puna-ruskea yksivärisenä, sekä valkoisin sävytyksin), fawneja, sinisiä ja kermanvärisiä. Sekä pitkä- että lyhytkarvaisia.Yleisimmät muunnelmat ovat pitkäkarvaiset punaiset ja mustat rotunsa edustajat. Sekä lyhyt- että pitkäkarvaisella chowilla on karvoja kahdessa kerroksessa; tuuhea pehmeä pohjavilla ja karkeampi peitinkarva. Vain karvan pituus erottaa nämä kaksi tyyppiä toisistaan. Pitkäkarvainen chow on helpommin muhkean nallemainen, mutta taas vastaavasti lyhytkarvaisen turkki muistuttaa parhaimmillaan kiiltävää samettia.

Turkin ja ihon hoito on chow rodun kohdalla tärkeää puuhaa. Pentuturkkia on hyvä selvitellä useita kertoja viikossa, sillä se takkuuntuu pehmeytensä vuoksi herkästi. Aikuiskarva on huomattavasti helppohoitoisempaa, ja riittää kun sen harjaa / kampaa kunnolla kerran viikossa. Kun turkki kastuu, kannatta se se kuivata hyvin, ettei kosteus saa aikaan hautumia ja tulehdusta tiheän turkin sisällä. Lyhytkarvaisen turkki on arvatenkin helpompi pitää kunnossa. Itse pesua ei chowille kannata tehdä kovin usein, jollei pakottava tarve sitä vaadi ( näyttelyt tai "äkkilikaantumiset").Turkki pysyy yllättävän hyvin puhtaana, kun hoidat harjauksen säännöllisesti.
Kaiken kaikkiaan chow on ihastuttava seurakoira, joka on jo nyt valloittanut monien ei-koiraihmistenkin sydämet, olemalla niin vähän koira ja samalla paljon enemmän, ja on varmasti tullut meille Suomeenkin jäädäkseen!

Chowien terveystilaa tarkkaillaan nykyisin entistä tehokkaammin etenkin Suomessa. Rekisteröinnin ehtona on vanhemmilta lonkka- (raja-arvo D2-aste) ja kyynärnivelkuvaustulos, lisäksi kannustamalla vapaaehtoisuutta pyritään siihen, että vanhemmat olisi myös silmä- ja polvitarkastettuja ja terveiksi todettuja.