Teksti: cairnterrierikerhon esitteestä, muokannut Virve Friman-Tiihonen

Historia
Skotlannin ylämaassa länsirannikolla ja sen edustalla olevilla Hebrisiensaarilla, joista suurimpia on Skye, on satojen vuosien ajan käytetty matalajalkaisia metsästyskoiria, terriereitä. Ne metsästivät ajueena kettuja, saukkoja mäyriä etc. Koirat keinottelivat itsensä louhikkoon tai
luolaan otuksen taakse ja ajoivat sen esiin metsästäjän ammuttavaksi. Näistä luolista polveutuvat skyen-, skotlannin-, cairnin ja valkoiset länsiylämaanterrierit.

"Lyhytkarvainen pystykorvainen skyenterrieri" sai vasta vuonna 1910 oman rotunimensä cairnterrieri. "Cairn" on gaelin kieltä ja tarkoittaa kivilouhikkoa. Vuonna 1911 cairn sai oman omat luokkansa näyttelyihin Brittein saarilla. Cairnterriereitä kasvatettiin ensin Skotlannissa, mutta pian sen jälkeen se sai yhä suuremman suosion Englannissa. Rotu on erittäin
suosittu paitsi Brittein saarilla myös Pohjoismaissa, Ranskassa, Hollannissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa.

Suomessa cairnterrieri esiintyi näyttelykehässä ensimmäisen kerran vuonna 1933 ja seuraavana vuonna aloitta rva Mannelin (kennel Av Scandia) kasvatustyön englannintuonti nartullaan. Nykyään cairn on nousussa terrieri ryhmän kärkeen. Huippuvuonna 1994 rekisteröitiin 349 cairnia, v.1977 määrä oli 271.

Cairn on rohkean ja avoimen luonteensa takia mainio seurakoira, iloinen ja ystävällinen. Tervetulohaukku vieraan saapuessa kuuluu, mutta pian tulija saa lipaisun poskelleen. Cairn on myös innokas leikkitoveri lapsille, usein kyltymätön pallonpelaaja. Luolakoiran rankkaan työhön sopivan rakenteensa puolesta se on väsymätön ulkoilukaveri. Aktiivisena pikkukoirana cairn tarvitsee runsaasti toimintaa, ulkoilua ja leikkiä - ainakin nuori koira keksii kyllä ikävystyessään puuhaa itsekseen, mutta sen touhut eivät aina isäntäväkeä miellytä... Seuralliset cairnit viihtyvät useamman koiran laumassa ja hyvin usein käykin, että perheeseen tulee pian toinen cairni.
Cairni on oivallinen agilitykoira, joskin terrierien tapaan vahvan oman tahdon omaava koira on hieman vaikeampi kouluttaa kuin perimältään palveluskoiraa - palvelusaltista rodun edustajaa. Sopivissa ohjauksessa cairn menestyy kyllä tottelevaisuuskehissäkin!

Cairninturkki voi olla monen värinen vehnänvaaleasta miltei mustaan -ja brindleväriset koirat vielä tummuvat iänmyötä -mutta rakenteeltaan se on aina kaksikerroksinen: karkea peitinkarva ja pehmeä pohjavilla. Tällaisen turkin perushoitoon kuuluu viikottainen kampaus. pesua ei suositella kuin pari kertaa vuodessa, ellei koira ole todella likainen. Kotikoirankin turkki vaatii trimmausta 2-3 kertaa vuodessa, näyttelyyn vietävän useammin. Trimmaus tehdään nyppimällä. Koiran oppii siistimään itsekin, mutta näyttelytrimmaus on ainakin aluksi syytä antaa asiantuntijan tehtäväksi.
Hoidetusta turkista ei juuri lähde karvaa nurkkiin pyörimään.  

Kiinnostuitko Cairnterrieristä?
Vieraile osoitteessa: Pandarellan Colliet & Cairnit http://www.ks.iwn.fi/virve