Tyhjä taulu. Dhyana-meditaatiossa/Samadhissa tämä tarkoittaa ei-mieltä (tyhjää x-mieltä). Psykologiassa tällä tarkoitetaan syntymähetken alitajuntaa, siis aktiivimuistia (x-muistia - tajunnan alueella), ja toisaalta x-mieltä (tietoisuuden alueella). Yksilöllinen kollektiivinen Xmieli taas ei synny tyhjänä, siinä on tallentuneena Xmielemme. Perinteinen itämainen selitys on aina ollut yksilöllinen kollektiivinen Xmieli, joka koostuu teknisestä lahjakkuudesta ja ehdollistumista, jotka ovat molemmat samassa kategoriassa; teknisiä. Jos ei olisi teknistä lahjakkuutta, ei olisi persoonallista jälleensyntymääkään; tosin tiettyjen ominaisuuksien voimakohtainen jälleensyntymä voisi olla olemassa, ja sellainen, että mm. tietyt kehonliikkeet olisivat tiettyyn pisteeseen asti 'auki', kun ne on treenattu siihen asti elastisiksi ja/tai toisaalta mm. vahvoiksi erilaisiksi energia-kombinaatioiksi aivan kuten ehdollistumat ja asiat ylipäätään liittyvät yhteen sen mukaan miten olemme asiat liittäneet yhteen, kuten kemialliset yhdisteet; joka sitten mahdollistaa nopean kehityksen kyseisessä. Kyseiset kuitenkin samaten kuuluisivat Xmieleen ja persoonaan, ja kyse vain on siitä, missä muodossa yksilöllinen kollektiivinen Xmieli säilöö tietoa; jonkinlaisessa 'henkisessä' geeni-, yhdistemuodossa maallisesta päätellen. Mieli jakaantuu kolmeen osaan: x-mieli, Xmieli ja persoonakohtainen kollektiivinen Xmieli (eri kuin yhteinen, yhteiskunnallinen kollektiivinen mielemme, joka saattaa olla materiaalisestikin todellinen). Xmielestä tyhjenee se osa, jota ei luokitella kollektiiviseksi. Menetämme kyseisen osan muistista kuolemassa; kyseistä osaa kutsutaan osaltaan myös alitajunnaksi, ja siitä jää vain persoonakohtainen kollektiivinen alitajuntamme, ehkä samaan tapaan kuin kollektiivinen Xmieli (yhteiskuntamieli) on olemassa, jos se on materiaalisesti olemassa.

Tyytymättömyys. Jumaluuksien provosoimaa, kun ne eivät ole tyytyväisiä vallitsevaan; siksi ei voi olla tyytyväisesti epätyydyttävässä. Kyseessä on fakta, ei hokkus pokkus -tyytyväisyys (terapiaa, ja toisaalta mayaa, harhaa).

Työn tarve. Ilman työtä ei muutos ole mahdollinen; jos emme tee työtä, niin pysymme ennallaan. Tämä on pääsääntö. Spontaanittomalla työllä ylläpidettävä taso on toinen ilmiö.

Tässä ja nyt. Me olemme aina tässä ja nyt, koska ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Me emme voi olla tulevaisuudessa, koska sitä ei ole vielä tapahtunut. Me emme voi olla menneisyydessä, koska sitä ei enää ole. Me emme voi olla ajallisesti emmekä paikallisesti missään muualla, koska missä tahansa, milloin tahansa me olemme, fyysisesti tai mentaalisesti, niin me olemme aina tässä ja nyt. Mielemme elää aina tässä ja nyt, kaikki eläminen tapahtuu aina tässä ja nyt. Mieli (Psyyke; Deityt + Xmieli) prosessoi nykyhetkessä niin nykyhetkeä, menneisyyttä kuin tulevaa, se toiminta kuuluu sen jumalaiseen luontoon. Menneisyys on muistia. Jumaluudet käyttävät muistia jatkuvasti, se toiminta tapahtuu nykyhetkessä, ja on nykyhetkeä. Deitien toiminta on myös tulevaa, koska ne ovat Motiivi. Motiivit suuntautuvat niin nykyhetkeen kuin tulevaan. Mielemme on nykyhetken virrassa, johon sisältyy myös "menneisyys" ja "tulevaisuus". Kun elää tulevaa-nykyhetkeä, niin se on mielen valmistautumista, joka on jumalainen tarve-prosessi. Mieli ajattelee mitä sen kuuluu ajatella, se ei voi valita tämän hetken spontaaneja (Xmieli + Deityt + situaatio => x-mieli) ajatuksiaan, aktiivista menneisyyttään nykyhetkessä, aktiivista tulevaisuuttaan nykyhetkessä. Koko systeemi toimii lainalaisuuksiensa mukaan; me todistamme, koemme ja elämme sisäisten lainalaisuuksien (Xmieli + Deityt + situaatio) aiheuttamaa x-tapahtumaa (x-mieli) nykyhetkessä. Kun on todistaja kaikille x-mielen tiloille, ilmiöille, hetkestä hetkeen, niin ei voi kutsua jotain x-mielentilaa nykyhetkessä elämiseksi.

Kirkastuneen "Tässä" ei ole teidän maailmassanne, teidän dimensiossanne; sitä ei voi saavuttaa olemalla teidän maailmassanne "tässä" - oli siinä sitten T/tietoisesti tai ei. Kirkastuneen maailma Kirkastuu. Hän mm. huomaa olevansa Tässä, ja kun hän sen huomaa, niin hän lakkaa Etsimästä, ja sen ei-Etsimisen seurauksena hän alkaa elämään T/tässä, aivan kuten ei-E/etsijät elävät tässä, siitä syystä johtuen, että he eivät E/etsi.

Täydellisyys. Todistava & Tietoisuus plus Tajunta. Tietoisuus plus Tajunta on olemuksemme täydellisyyttä. Muita täydellisyyksiä on Dharminen täydellisyys (avaamalla eksistentiaalinen Dharma). Kundalini-Keskikanava. Tasapainotila. Ei ongelmakuormituksia. Kehon täydellisyys. Lahjakkuus. Muiden täydellisyys.

Deity-näkökulmasta täydellisyyttä on, kun ne kaikki ovat tyytyväisiä; osatäydellisyyttä on, kun osa Deiteistä on sillä hetkellä tyytyväisiä, muiden morkatessa enemmän tai vähemmän - jolloin olotila ei ole täydellinen; joka, puhtaasta halustamme johtuen, pakottaa/motivoi Dharmistumaan (tai anti-Dharmistumaan), jotta olotila olisi parempi, täydellisempi.

Uhraus, luopuminen. Luopua, uhrata, eksistenssin hyväksi. Koko egottomuuden idea, ja egon aiheuttamat ongelmat, perustuvat tähän. Itse kannatan eksistentiaalisuutta, siihen koko henkisyys perustuu, mutta myös egoa. Niinpä: Eksistenssi, Dharma, on meidän edellämme, mutta me olemme Dharman yläpuolella, koska meillä on järjellinen velvoite.

Uhrautuvaisuus. Jumaluudet pakottavat jaloihin asenteisiin => tekoihin, jotka eivät usein ole omaksi parhaaksemme. Kaikki jalot uhraukset ovat myös Xmieli-sidonnaisia, ja siten yhteydessä mm. ymmärrykseemme; siten ollen enemmän tai vähemmän järjellisiä. Ei-Kirkastuneet eivät ole kollektiivisesti tottuneet ajattelemaan itsekkäämmin, koska sitä pidetään epäjumaluutena. On kuitenkin ajateltava järjellisemmin, ja kysyttävä itseltänsä mm. kumpi on tärkeämpää: oma vain universaali etu. Pahoista teoista (sisältäen universaalin hyvän tekemättä jättämisen) ei saa jumalaista rangaistusta; ja hyvistä teoista ei palkita. Ei ole järjellistä uhrata omasta edusta ja hyvinvoinnista mitään suuremman hyvän takia. Kaikista ehdollistumista jotka asettavat oman edun ja hyvinvoinnin toiselle sijalle tulisi päästä eroon. Jonkun kärsimyksen vähentäminen jossain on tietysti joka hetki mahdollista, mutta siitä on itselle haittaa monella tavoin. On parempi sen sijaan saattaa toista alemmas, koska siitä hyötyy itse monella tavoin; tosin sen eteen työskenteleminen vie aikaa ja vaivaa, ja siten on parempi elää paratiisissa sen sijaan; pahojen tie on yhtä huono tie kuin hyvien tie. Tie hyvän ja pahan välissä, se tunnettu keskitie, on se tie jota tässä tulee kulkea; motiivina ei ole sen enempää paha kuin hyvä, vaan oma hyöty ja hyvinvointi, joka on asetettava jokaisen päätöksen loukkaamattomaksi jumalaksi. Kun kyseistä harjoittaa, niin siinä tulee paremmaksi ja lahjakkaammaksi; palkinnot alkavat kukkimaan suurissa määrin omana hyvinvointina, kauneutena, arvostuksena, rikkautena, kaikkine maailman siunauksineen. Tämä on tie paratiisiin.

Ulkoinen&sisäinen. Jako on keinotekoinen. Samat lait pätevät molempiin. Kaikki - mistä voi olla tietoinen - on ulkoista.

Ulkopersoonansa vaihtaminen. Kyse on dominanssista mielentoiminnastamme. Kun vaadittavat pohjat ovat kunnossa, niin henkilö voi vaihtaa ulkopersoonaansa, työpersoonaansa, panostamalle johonkin tietynlaiseen toimintaan. Se tuntuu aikaansaavan tietynlaisia dominanssimuutoksia aivoissa, jonka seurauksena sitten kyseisenlaisen toiminnan aivostolliset valtaväylät ovat auki, dominansseja (ehkä muiden dominanssien lisäksi, tosin ne muut eivät usein edusta päätoimintaa, ja voivat siis aivostollisesti surkastua, ruostua, jos niitä ei siis enää käytä; dominanssi on hieman väärä sana, koska valtaväyliä voi olla auki kaikkialla). Kyseinen muutos aiheuttaa muutosta koko henkilön näkyvässä persoonassa, hänen ulkonäkönsäkin muuttuu. Ulkoiselle ja sisäiselle persoonalle on usein vaikea antaa perusteltua eroa, enkä osaa sellaista tässä nähdä, muuta kuin että tamä muutos kuuluu selvästi toiminnan puolelle, siis ulkosyntyiselle puolelle. Kyseistä muutosta voi tapahtua paljon jo parissa vuodessa, panostuksen määrästä riippuen; ja yksinkertaisten muutosten kohdalla parissa viikossa tapahtuu jo jotain.

Asiaa sivuaa: Usein muutokset tapahtuvat hitaasti, johtuen että tarvittava lahjakkuus vaatii aikaa kehittyä, mutta jos esim. tietyt mielelliset voimat, kyvyt on jo kehitetty, niin niiden suuntautuessa toiselle alueelle voi saada aikaan nopeamman muutoksen ja nopeamman kehittymisen (kun se jo on potentiaalisesti); voiman määrä määrää nopeutta, esim. valaistumiset ajavat kehitystä nopeutumaan, kuten tekee yleiset mielelliset raa'at voimat. Brahma Viisaus nopeuttaa viisauden ymmärrysten saamista (sen lisäksi, että se jo itsessään sisältää Viisautta, mutta sillä on rajansa), ja Tietoisuus psykologisten lainalaisuuksien ymmärrystä (johtuen siitä, että psykologisien lainalaisuuksien todistaja kun on) ja kaikkia älyllisiä saavutuksia yleensäkin, koska älyn voima, luovuus, tulee tietoisuuspuolella Tietoisuudesta, kaikki muu on pelkkää kuollutta oppia, lahjakkuutta; ja kehitys nopeutuu. Jos Jumala on suopea muutokselle, niin se tapahtuu sen ajamana, muuten sitä joutuu ajamaan itse, eikä sitä saavuta ulkosisäisesti, vain ulkoisesti, koska se ei ole tarve henkilölle, jolloin se on väärä ulkoinen ala.

Uni. Unennäkö. Piilotajuisen mielemme

x-mielen tarkemminkin, koska Xmielessä ei tiettävästi tapahdu toimintaa (muisti [x-mieli] taas on moninainen ja monikerroksinen, että niissä prosesseissa tapahtuu aina jotain - kunnes ne poistuvat x-mielen prosesseista, jääden tulokseltaan Xmieleen kuolleena) - Ympäristö + Jumaluudet tosin provosoivat sitä [Xmieli] jatkuvasti, tosin x-mielen kautta, jonka tilalla on suuri merkitys lopputulokseen; tosin Xmieli vaikuttaa jatkuvasti yli 50% osuudella x-mieleen, oli sen tila mikä tahansa.

työskentelyä, joka on päällä 24 tuntia per vuorokausi, sitä esiintyy sitä enemmän mitä enemmän mieltänsä työllistää. Kyseinen ilmenee sitten unina, siinä määrin kun x-mieli on pidemmän aikavälin kuormituksessa (addiktion lakien mukaisesti). Jos x-mieli on tasapainossa, varsinkin pidemmän aikavälin tasapainossa, niin näkee vähemmän tai ei ollenkaan unia. Nukkumaanmenohetkinä ja toisaalta heti herätessä, voi havainnoida x-mielen pidempiaikaista kuormitustilaa: mitä hiljaisempi x-mieli on, sitä vähemmän se on kuormittunut. Unet ovat erilaisia riippuen siitä, miten henkilö mieltänsä käyttää; jos käyttää paljon mieltänsä mentaalisesti, ajatteluprosessillisesti, niin se on millaisia unia enimmäkseen näkee - kun hän herää aamulla niin "uni" jonka hän muistaa nähneensä on ollut joku mentaalinen käsittelyprosessi, mahdollisesti kirjaa lukien, jos hän on viimeaikoina lukenut paljon kirjaa. Tavalliset unet, joissa identifikaatio on mielenprosesseihin, vallitsee myös T&T:llä, myös mentaalisien unien kohdalla. Hän ei ole niiden todistaja kuin hereillä; vain silloin kun hänen Tietoisuutensa paistaa kuin aurinko.

Toisaalta, piilotajuinen työskentely ei ole täysin samankategorisesti päällä silloin kun tietoisuus on hyvin päällä, siis silloin kun on hereillä, koska tietoisuus on automaattisesti ehkäisevää (varsinkin Tietoisuus), mutta unessa tietoisuuden tason on sen verran alhainen, että mieli toimii omalla x-mielen aktiivivoimallaan (passiivivoimallaan ehkä tarkemminkin). Unta ei tarvita kyseiseen piilotajuiseen työskentelyyn, eikä ilmeisesti chakrojen tasapainottamiseen, mm. koska ne molemmat ovat aamulla herättäessä ehkä täsmälleen samat kuin ne olivat nukahtamishetkellä (tai keho-x-mieli tuntuu jossain määrin erilaiselta ja sitä kautta oleva vaikutuksensa x-mieleen tekee eron, siis kun mielen keho-osat ovat levänneet). Ainoa ero (tietoisen) piilotajuisen mielen työskentelyn (havainnoinnin) ja unen välillä on, että unessa sitä nähdään myös kuvina, ja jos on puoliksi hereillä niin myös ääninä. Ja siinä, että unessa ei ole tietoinen että piilotajuisen työskentelyn maailma ei ole koko todellisuus - joka sisältää myös muun ympäristön, jota ei unessa ole (se, että voi riittävästi olla tietoinen siitä, että näkee oletettavasti unta, ei ole poikkeus, se kuuluu osana piilotajuisen työskentelyn maailmaan, joka on siellä putkahtanut jostain stimuluksesta esiin - uni joka herätti unesta; tai tarkemmin kaikki unennäkö on puoliunta). [ Kuten Kirkastumattoman maailmassa ei ole muuta omaa olemassaolon kenttää kuin oma keho ja sen sisällä oleva alue - josta syystä hän ei ole Olemassaolollisesti Hereillä. ]

Valveilla olleessamme piilotajuinen työskentely on T/tietoisuudesta johtuen automaattisesti ehkä noin puoliehkäistyneessä tilassa, ja se on lähinnä sama kuin päivän aktiivinen x-mielen toiminta kokonaisuudessaan, koska sitä ohjaa myös tietoinen logiikka omalta osaltaan (suuremmassa määrin kuin unessa). Kuitenkin olemme sen verran unessa valvetilassakin, että X/x-mieltänsä on syytä riittävästi epäillä (T&T:llä on X/x-mieli, muiden ollessa se; tosin muillakin on jonkin verran mindfulness:ia; x-todistajuutta, ja toisaalta ymmärrystä Xmielen sisällöstä), pitää silmällä; se on ainoastaan X/x-mielemme (superegomme).

UNEN TARVE. Jos toksit voi poistaa ilman unta, niin sitten unta ei tarvita mihinkään. Väsymyksen tunne on, tässä, kehollinen ilmiö - sen voi häivyttää hetkeksi, esim. kemikaalilla, sitruunallakin. Sielu ei tarvitse unta (x-mieli tosin tarvitsee selkiintymisaikaa, liittyen tasapainottumiseen; sielu tarvitsee vain tasapainottumista. Tietoisuus (ym. aktiivinen toiminta) alkaa kärsimään - joutuu työskentelemään - varsinkin tietoisuus - lujemmin, ja kuormittuu - sumenee, skarppius vähenee, jota tietoisuus sitten kompensoi - samaa tekevät muut Jumaluudet omilla alueillaan, kuormittuen. Aamulla kun herää niin tietoisuus (käänteisesti) ja keho on taas virkeä, terävä, uudestilatautunut, kuin paristo, mitä kehoon tulee. Ehkä kehosysteemi lepää myös sen väsymyksen/vajaatoiminnan aikana. Väsymyksen tunne tulee rasituksesta, osatoimisuudesta, tai sitten väsymyksen tunteen itsensä aiheuttaa vain melatoniini-hormoni.

Jos nukkuu alimäärän, niin saa latautumista vain osittain, ja siihen päälle melatoniini-hormonin pitoisuus on ilmeisesti suurempi kuin se kyseisessä vajaalatautuneessa tilassa muuten olisi; se ilmenee jääräpäisenä väsymyksenä, joka on eri asia kuin univarjo - siinä kohtaan jossa on hereillä kun viimeaikoina on nukkunut siinä kohtiin - tosin siinäkin voi olla kyse melatoniinista. Kun on nukkunut täyden määrän, niin ei (melatoniini ja toksiini) väsytä herätessä ollenkaan, sitä tuntee aivonsa täysin virkeiksi; sitä huomaa, ettei aivoissa ole väsymyksen aiheuttajaa ollenkaan.

Jos keho toksikoituu, niin miten sitten väsymys voi kemiallisesti hävitä hetkeksi, esim. sitruunalla O2:n kohdalta? Juuri siitä jossa tietoisuuden 'energia' [kyseinen energia tosin on sama kuin auringon valoenergia, joka on energiaa]. Väsymyksen tuntijana, mitä näihin tokseihin tulee, näyttää olevan munuainen. Toksikaatio häviää siitä (vain O2:n kohdalta) hetkeksi. Tietoisuus liittyy siihen kohtaan.

Löytyispä samanlainen poistaja seksuaalihunnulle, niin ihmiset näkisivät edes jossain määrin paremmin Tajunnan jonkin aikaa - se voisi olla yksi suurimmista kollektiivisista henkisistä läpimurroista; ainakin jos se olisi helppokäyttöinen.

Eräs seikka on, että aivojen käpyrauhasen tiedetään erittävän melatoniini-nimistä hormonia, joka kuulema aiheuttaa väsymyksen tunteen. Sen eritystä voi vähentää altistamalla itseänsä useammin auringonvalolle, tai erittäin kirkkaalle keinovalolle, kirkasvalolamppu (kirkasvalolampun toimivuudesta en tiedä). Valoisana aikana käpyrauhanen erittää serotoniinia. Nämä kaksi hormonia negatoivat toisiansa. Hormonit ovat aina toissijaisia, ja niiden ohjaajina ovat niin kehon kuin sielun toiminnat ja tarpeet, ja melatoniini eliminoituu myös kun keho ei enää tarvitse unta, siitä päätellen ettei sitten enää väsytä/nukuta. Keinotekoisesti voitaisiin eliminoida melatoniini, mutta se ei eliminoisi syytä (joka on kehon unen tarpeessa). Aiheuttajan eliminoiminen eliminoisi myös väsymys-hormonit. En näe, että ei-kirkasvalo on pääsyy melatoniinin aiheuttamaan tämän kategorian väsymyksen tunteeseen - kirkasvaloa jatkuvasti, niin ei tarvitse unta ollenkaan/niin paljon/usein. En tarkastelisi tätä aihetta ensisijassa melatoniini-serotoniini-näkökulmasta.

Väitetään että jotkut tarvitsevat unta vain kolme tuntia (toisinaan? Neljä ja puoli), jotkut eivät sitäkään. Voiko unen tarve olla addiktio? Addiktiot vähenevät erittäin hitaasti, ensin tietty alentuma on mahdollista saavuttaa melko nopeasti, mutta sen jälkeen on seinä vastassa ja vähentymistä ei enää tapahdu, tai tapahtuu kymmenien, satojen vuosien kuluessa vain vähän. Eräässä testissä ihmisiä laitettiin vähentämään hiljalleen unimääräänsä. Tulos oli, että kahdeksan tuntia nukkuneet kykenivät usein vähentämään unen tarpeensa aina kuuteen tuntiin asti, ja suurinpiirtein sama koski ihmisiä jotka aluksi tarvitsivat seitsemän tai kuusi ja puoli tuntia. Jos kyseessä ei ole seinäilmiö, niin tämä nähdäkseni viittaa siihen, ettei unen tarve ole addiktio. Kyseinen alentuma selittyy erään toisen tutkimuksen avulla joka osoitti, että kevyen unen määrä on vähäisempää esim. kuusi tuntia nukkuvilla, kuin kahdeksan tuntia nukkuvilla [oletan tutkimuksen aidoksi, eikä tekaistuksi, tai testi-ihmisten tehdessä osittain väärän huomion]. Unen tarpeen saa siis kuulema tiivistettyä kun unen laatua parannetaan niin, että siinä on enemmän syvää unta. Unisyklien (jaetaan viiteen vaiheeseen) pituuksien sanotaan vaihtelevan 90 minuutista 120 minuuttiin, ja ihminen näyttää tarvitsevan neljä sykliä (kierrosta) joka vuorokausi. Syklin pituutta voi lyhentää vähentämällä unimääräänsä hiljalleen kohti kuutta tuntia. Vanhemmiten (= vanhana) ihminen voi tarvita vain kolme vaihetta. Miten ihmeessä?

Keho on (kuin) sähkökemiallinen paristo jota tarvitsee ladata nähtävästi noin 25 tunnin periodein. Kuten paristot, sitä ei (kuin; ehkä) voi ladata loputtomia kertoja ja se on (kuin) hieman heikompi joka kierroksella hyytyen kokonaan siinä 80 vuodessa, jolloin se ei joku aamu (kuin) enää käynnisty.

UNESTA VÄKISIN HERÄÄMINEN. Syvässä unessa, jos on riittävän tietoinen siitä, että näkee unta (kevyemmässä unessa yleensä alkaa tulemaan pinnalle, hereille jo itsestään) niin voi äärimmäisin ponnisteluin ponnistella heräämiseen asti - jos ei ponnistele äärimmäisen äärimmäisesti, vaan vain äärimmäisesti, niin pääsee vain syvästä unesta kevyempään, ei hereille, "pinnalle" asti. Ja sama uni jatkuu, hieman muuttuneena, mikä on painajaisten suhteen (tai unen teeman suhteen yleensä) tietysti ikävää, koska ne seuraavat "dimensio":stakin toiseen.

UNI-VALVE -RYTMI. Yleensä 24-25 tunnin välillä, kun ulkoisen luonnon aika on 24 tuntia. Tässä tapa ylinukkua/valvoa liian usein on ilmeisin syy yli 24 tunnin sisäiseen rytmiin (silloin tällöin ei kykenisi juuri vaikuttamaan vallitsevan rytmiin). Tämä johtaa väsymyspäiviin, sitä joutuu kärsimään virkeydellisesti alavireisiä vuorokausia. Vireysrytmi palautuu vain tunnin tai kaksi per vuorokausi - enemmän päivänvalossa, kun päivänvalo pitää paremmin hereillä; esim. jos pitäisi mennä nukkumaan 10:00 aamulla niin siinä voi usein valvoa helposti pidempäänkin; päivänvalossa rytmit siirtyvät nopeammin eteenpäin (aika on suhteellista) - siinä voi olla yksi ongelma, kun taaksepäin olisi lyhyempi matka.

Jos on hereillä aina samaan aikaan, ei tule päivänukkumisesta johtuvaa mahdollista univarjoa, vain jossain määrin väsymystä vajaasta yöunesta. Univarjoa esiintyy jostain syystä (ei esiinny illalla pimeässä) myös yöllä, vaikka vireystila siellä vallitsisikin, tosin hieman erilailla, vain niin ettei sielu saa vireystilaansa vastaavaa päivävalomäärää. Kokemuksen kautta yöllä on kuitenkin jatkossa enemmän hereillä, joka siten johtuu tottumuksesta nukkua yöllä, ja siitä univarjo; tosin auringonvalon stimuloinnin vähäisyys per 24 tuntia (tai päivää) vaikuttaa, mutta ei ole mitään syytä miksi univarjoa esiintyisi yöaikaan, kun sitä ei esiinyt pimeänä ilta-aikanakaan. 24+ tunnin vuorokauden mukaan eläminen on mahdollinen vaihtoehto 24 tunnin elämisen sijasta silloin kun ei pidä rytmejänsä 24 tunnissa, esim. nukkumalla vain kuusi tuntia per vuorokausi - jos nukkuu enemmän, niin sisäinen vuorokausi on luultavasti pidempi; toisaalta, jos unen tiheys olisi sama, niin voisi nukkua miten paljon tai vähän tahansa per "vuorokausi", viettäisi vain vastaavasti lyhyempiä tai pidempiä vuorokausia. Jos nukkuu aina niin paljon kuin haluaa, niin hyvänä puolena aina saa täysmäärän unta eikä tarvitse koskaan kärsiä väsymyksestä, kuten 24 tunnin mukaan elämisessä usein joutuu. Jos taas pysyy hereillä aina valoaikaan, niin saa täyden hyödyn kirkasvalon hyödyistä, joka on hyödyllistä varsinkin pimeinä vuodenaikoina, kun taas valoisina vuodenaikoina saa hyvinkin riittävästi kirkasvaloa oli hereillä sitten mihin aikaan tahansa, ellei sitten aina ole hereillä pimeimpänä vuorokauden aikana. Ihminen tarvitsee tietyn määrän päivänvaloa, ja kun on tietyn aikaa elänyt vajaapäivänvalollisesti, niin on tarvittaessa syytä palata enenevässä määrin päivävalorytmiin, päivävaloelämään. Ihminen hyötyy päivänvalosta, ja siitä mitä se tuottaa. Se, että saa riittävästi päivänvaloa on olemuksellemme tarve, se on oleellisinta, muu ehkä ei

Rytmissäpysymiskärsimyksiä voi mahdollisesti vähentää vähemmän nukkumisen lisäksi pysymällä oikealta tasapainossa: oikea epätasapainonsa ylläpitää ainakin helpommin 24+ tunnin vuorokausirytmiä; ylivireystila. Lisäksi liian vähäinen kirkasvalomäärä saattaa viivästyttää

Ehkä sillä tarkoitetaan hidastumista, eli pidentymistä, mutta toisaalta se voi olla osin tai kokonaan eri asia kuin 25+ tunnin rytmit, siis viivästyminen tarkoittaa että rytmit kirjaimellisesti viivästyy, siis kun muut menee nukkumaan klo 24, niin viivästynyt menee nukkumaan klo 01, mutta jos jollain yliaktiivisuudesta viivästyy, niin se on sitten 25+ tunnin rytmit, hänen mennessä seuraavana yönä keskimäärin klo 02 nukkumaan, koska heräsi tuntia myöhemmin ja rytmi edelleen viivästyy saman tunnin keskimäärin. Voi olla jotain muitakin vaikuttavia tekijöitä siihen, miksi rytmit viivästyy, mutta päällisin puolin kyse on vain siitä, että unihiekan annos ei ole riittävä suhteessa omaan aktiviteetin määrään, ja siksi vuorokaudet ovat yli 24_tunnin mittaisia. Jos on aliaktiivinen, niin ne oletettavasti on alle 24 tunnin mittaisia, vaikken asiasta olekaan kuullut, muuta kuin unloadin/mpana nukahtaa nopeammin, jonka tiedän omakohtaisestikin, toisinaan jopa liiallisissa määrin.

unirytmiämme, joka myös on omiaan lisäämään vuorokautemme pituutta. En tosin ole huomannut, että vuorokauteni olisivat pidempiä talvella, ja jos niin on, niin vähäisemmän valomäärän voisi ajatella kompensoivasti lyhentävän vuorokauttansa, mutta asiasta voi etsiä tietoa ja tarkkailla onko omassa tapauksessansa enemmän ongelmia unirytmissä pysymisessä talvisaikaan, esim. yksi marraskuu olin hereillä päivällä vain kahtena päivänä, vaikka sainkin rytmit kuntoon kerran, tai ehkä kaksi kertaa, niin ne luiskahti takaisin jo kahdessa vuorokaudessa, ja jos asia on pahempi siis pimeänä aikana, niin esim. kirkasvalolampusta voi olla merkittävää hyötyä, ja ei se huono idea ole testattavaksi muutenkaa Suomen talviin, tosin voi olla, ettei sitä sijoita helposti esim. tv:tä katsottaessa, mutta siitä saanee tietoa, ja jos se on hyödytön niin sitten se on hyödytön, esim. kaksi tuntia sitä, mitäköhän päivänvalomäärää vastannee, ja onko kyseisestä määrästä ilman lamppua ollut itsellensä hyötyä. Toisaalta kirkasvalo sitten saattaisi pidentää rytmejänsä (tiettävästi se lyhentäisi niitä, ja siten se olisi se talvi_jutun kompensaatio), ja jos ajatellaan sitä käytettävän ennen nukkumaanmenoa tv:tä katsottaessa..., ja muuten siihen voi tarvita erillistä aikaa jota ei mukavasti ehkä ole. Kirkasvaloa suositellaan kai myös masennuksen hoitoon pimeästä masentuville, ja jos päivänvalossa voi paremmin, niin sitten tosta hoidosta voi talvella olla hyötyäkin (D-vitamiinia voi syödä talvella ainakin Suomessa, tosin se ehkä vahvistaa vain immuunisuojaa jos sitäkään), tosin en ole kokeillut, ja mitä paremmin on unload ja clear, sitä vähemmän näyttäisi kirkasvalon puutteesta olevan haittaa, tosin sen puute vaikuttaa vireystilaan tms. heikentävästi. Masennus tulenee vasemmalta, että muutkin keinot kuin kirkasvalo voivat tuoda tulosta, kuten aktiviteetin lisääminen. Jos unihiekkaa yöllä erittyy enemmän, niin olettaisi siitä ja kirkasvalosta johtuen päivällä pysyvänsä hereillä ja yöllä nukahtavansa helpommin, sitten kun melatoniinin eritys on saavuttanut riittävän voimansa myöhemmin, aamuun mennessä, niin nukahtaa, ja siten se olisi luontaisempi aika mennä nukkumaan kuin silloin kun yö alkaa. Siten kuitenkin menettää tärkeän päivänvalon. Kirkasvalo, kahvi/tee, ylikierrokset, stressi, kaikki näyttäisi olevan samassa paketissa ja pidentävän vuorokausiensa pituuksia (viivästymisestä johtuen tai tarvii vain enemmän vastalääkettä nukahtaakseen. Jos kuitenkin rytminsä lyhenisi kun käyttää enemmän kofeiinia, toimintaa, kirkasvaloa, niin sitten käyttää niitä enemmän että rytminsä lyhenisi, jolloin ei tarvitse muita vastalääkkeitä, pillereinä, tosin yliaktiivisuus sitten ylläpitää liian korkeita kierroksia jos niitä ei saa hidastettua ennen nukahtamista, ja olen nauttinut sen verran kahvia ja teetä pitkin vuorokautta, etten sanoisi niistä olevan ainakaan hyötyä unirytmien lyhentämisessä), kun taas jos on alikierroksilla, aivan x-unload, niin usein nukahtaa jopa heti, jopa silloin kun ei ole unen tarvetta vielä pitkäänkään aikaan tai enää. Kerralla nukutun unimäärän pituustarve vaihtelee, ja myös sen mukaan miten pitkiä vuorokausia elää. En näe sillä olevan merkitystä missä univaiheessa herää, paitsi kun on nukkunut riittävästi, herää omia aikojaan vaivattomammin. Liian vähän nukkuminen on menetys: koko päivän laatu heikkenee, joka voi olla ongelma pitäydyttäessä "teennäisen" säännöllisesti 24 tunnin rytmiin, silloin kun oma rytminsä on muilta osin 24+ tuntia. 25 tunnin rytmien pitäminen vaikuttaa ilmeisesti ei vain sosiaaliseen elämäänsä mutta myös vähempään valomäärän saamiseen, varsinkin talvikaudella, ja koskaan ei välttämättä ole 100%:n hereillä (ja 100%:n syvässä unessa) mahdollisesta univarjosta/hereilläolovarjosta johtuen, kun on tottumusta olla hereillä ja unessa kaikkina aikoina, tosin rytmi muuttuu vain keskimäärin tunnin. Toisaalta luonto (ja ehkä itse jos ei olisi oikealla - ja V6:ssa - liikaa ylikuormaa) elää 24 tuntia, ettei 25 tuntia siten ole yhtä hyvä kuin 24 tuntia, vaikkei sillä muuten teknisesti ottaen ole eroa, kuinka pitkiä vuorokausia elää, niin ja joku tutkimus jossain sanoi, että kolmivuorotyöläisten elinikä on keskimäärin 10 vuotta lyhyempi kuin muiden, joka tosin nyt ei ole välttämättä oikea tulos. Paremmin sopisi sellainen duuni rytmitettynä joidenkin ihmisten pidempiin vuorokausiin, mutta muutoin sellaisia duuneja tuskin kannattaa vuosikausia tehdä, tosin palkasta riippuen, ja pelkkää yötyötä vaikka säännöllisesti nukkuisi ei ehkä kannata samatenkaan tehdä kovin montaa vuotta (valoaika kärsii, tosin voi hankkia kirkasvalolamput duuniin, mikäli niistä on apua, sikäli se on sisällä, tai voihan niitä teoriassa olla ulkonakin), ja ei ollenkaan jos ei ole uniongelmia jollaisen siitä saattaisi hankkia. Jos joku nukkuisi illalla ja menisi sen jälkeen töihin, esim. kolmen jälkeen, ja toinen menisi siinä vaiheessa himaan ja nukkumaan, niin siinä voisi olla enemmän ideaa, mutta en sitä funtsi, muuta kuin, että joitain parempiakin järjestelyjä voi olla.

Melatoniini, sitä saa pillereinä ja voi olla jonkin verran avuksi rytmeissä pysymiseen, jos muu ei auta, ja siitä ei ehkä ole haittavaikutuksia (esim. tokkuraista oloa aamulla, kuten unipillereillä lienee tai voi olla), tosin sitä voi joutua ottamaan säännöllisesti parhaaksi tehoksi ja rytmien aikaistamiseksi, ja mahdollisesti menettävät tehoansa säännöllisesti käytettynä mutten tiedä. Niitä on nopeasti vaikuttavia (lyhytvaikutteisia) ja pitkäaikaisesti vaikuttavia (pitkävaikutteinen). Lääkkeen vahvuudella voi olla merkitystä, mutta esim. 5 mg:n oton ja 10 mg:n oton välillä ei välttämättä ole eroa; ei ehkä riitä yhden ja kahden milligramman jutut vaan viiden milligramman ja niitä ottaa yhden (kaksi jos tuntuu olevan hyödyksi). Edullisin lienee (2009) Yliopiston apteekin valmistama "Melatonin" (lääkäri kertoi mulle, että noin on lyhyempivaikutteisia) eri vahvuuksilla, esim. 5 mg tabletit 100 kpl pakkauksessa (niitä on eri kokoisia pakkauksia) voivat maksaa noin 20e, kun taas esim. lääketehtaan valmistama "circadin" (lääkäri kertoi mulle, että noi on pitempivaikutteisia), 2 mg tabletit 20 kpl pakkauksessa voi maksaa saman 20e. Lyhytvaikutteiset lienevät siis paras tässä (tosin jos heräilee sitten kun taas pidempivaikutteisemmalla ei, niin) ja idea on käyttää niitä tarvittaessa, mutta säännöllisestä puhutaan ja sitäkin kannattaa kokeilla, esim. jos aina menee vähän myöhemmin nukkumaan niin ehkäpä pilleri pystyy säännöllisesti käytettynä peruttamaan sitä, ja sen ajatellaan olevan tehokkaampaa ja aikaistavan rytmejä. Purkki sanoo tällä hetkellä, että otetaan 1-2 tuntia ennen nukkumaan menoa noita 5 mg:n juttuja ja aina samaan aikaan; sitä lienee syytä tarkentaa sen verran, että vaikutus alkanee esim. 20 minuutin kohdalla ja saattaa säilyä 1-2 tuntia, en ole sitä nyt niin katsonut, ja samaan aikaan ottaminen ei aina osu sen kanssa yhteen milloin menee nukkumaan, mutta on sinne päin. Ne eivät kuitenkaan ole mitään unilääkkeitä, että niistä on vain osittaista apua ja ainakin lyhytvaikutteiset aiheuttaa itselleni helposti pätkäunta, ei tosin tehnyt niin alkukuukausina, mutta sitten keho näyttää vähentävän jatkossa unihiekan tuotantoa jo ehkä kaksi kertaa käytössä jälkeen yhdessä viikossa (vaikkei sitä viikkoa ennen olisi käyttänyt kuukausiin), ehkä käytti sinä yönä pilleriä tai ei. Keho myös näyttää kompensoivan siten, ettei (vähänkään) pidempään käytettynä pillerin teho pysy yhtä hyvänä (ja ei ehkä ole merkitystä kuinka monta niitä ottaa, että yksi näyttäisi järkevimmältä nopeissa) Päivärytmeissä pysymiseksi joudun usein nukkumaan vain 5-6 tuntia, välillä vähemmän, ja lisätunteja heräämisaikaan ei voi paljonkaan lisätä, koska se vain lisää nukahtamisaikaa. Pääsyy, ettei nukahda on pinnalta nähtynä lähinnä siinä, että kun on nukkumaan_menoa_aika, on usein jo ehtinyt piristyä siinä vaiheessa, ja voi olla hyvä fiiliskin jatkaa hereillä oloa. Rytmeissä pysymisessä on hintansa ainakin ilman unilääkkeitä, eikä se silloin ehkä kannata jos ei täydy, mutta rytmeissä pysymiseen voi pyrkiä. Pääsääntö on, että alinukkuu riittävissä määrin aina kun rytmit ovat karkaamassa käsistä, tosin se ei auta pitkässä juoksussa koska kun alinukkumista tekee useamman päivän ja rytmit ei korjaannu siitä huolimatta niin ei jossain vaiheessa jaksa enää. Rytmien korjaantumiseksi saattaa joutua tekemään vuosiakin työtä, ja ehkä sieltä saa tuloksia, enkä ei. Sitten on sedatiivisia eli rauhoittavia masennuslääkkeitä joita suunnataan masennuksen ja pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon (rauhoittava tulee itselleni mieleen yliviritystilan suhteen, mutten ole kokeillut, eikä tietoni muista yleisesti rauhoittavia käytettäessä ole hyviä, koska ne näyttävät olevan haitallisia keholle ja lopetettaessa näyttää saavan oireita vakaviakin kuten tajunnan/järjen katoamista. Rauhoittavia pidetään vain lyhytaikaisena hoitona uniongelmiin, koska niiden vaikuttavuus siihen tiettävästi vähenee pidempään käytettynä), ja ovat ehkä yleisluontoisia (meikäläisen terminä arvauksena) ennemminkin kuin yhtä 'täsmällisiä' kuin melatoniini (vaikkei varsinainen unilääke olekaan, luoden vain unihunnun voimakkaamman, vaikkei muu keho ja aivot sitten olekaan sen kanssa samalla unitasolla), ja jos sitten kärsii masennuksestakin, niin ehkä noista toisistakin sitten voi olla jotain hyötyä unirytmienkin suhteen, ja olen itse kokeillut sellaistakin vaikken masennuksesta kärsikään enkä haluaisia tollaisia lääkkeitä (eivät kuitenkaan ehkä ole riippuvuutta yms. aiheuttavia, ja niitä otetaan ohjeen mukaan vain puolikas pilleri/tabletti/annos [kuulem(m)a käänteinen vaikutus, enemmästä ei olisi enemmän vaikutusta tässä], ja lisänä voi saada/käyttää esim. [lyhyt_vaikutteisia] unipillereitä, joita voi käyttää silloin jos tosta ei joinainen öinä ole riittävää apua - lyhytvaikutteinen voi aiheuttaa pätkäunta, tosin pidempivaikutteinen melatoniinikin voi, tosin ei noita välttämättä yleisesti tapahdu. Unilääkkeet on riippuvuutta aiheuttavia ja ainoa rohkaiseva seikka on, ettei tietoni muista tuntemistani niiden käyttäjinä ole huonot), ja toistaiseksi näyttää siltä, että niillä on omanlaisesti vahvempi vaikutus kuin melatoniini_lisällä, ja nukuin ehkä jopa yli kahdeksan tuntia (jalat oli herätessä ja jälkeenkin viileämmät kuin yleensä [unta odotellessa ne oli jossain määrin tästä tabletista johtuen (loi enemmän esiunta ja aikaisemmin/vahvemmin ja sen suhde energisyyteen, että se kohta missä vaiheessa on esiunessa suhteessa väsymyksen määrään eli lähempänä nukahtamista, ja suhteessa energian määrään jaloissa/niistä poistumassa)] levottomat eli linjalla virittyneet-energiset-ja/tai-kuumat ja unen saanti vei siitä johtuen kauemmin kuin se muuten olisi vienyt ja en ole moisessa vaivassa ollut oikeastaan moneen vuoteen, koska se on enemmänkin ei-tasapainossa olemisen sivutuotteita (itselläni enemmän tai vähemmän O2:n ylikuormituksesta johtuen, vaikka V6 voi myös näytellä osaa esim. ENFP:llä voi olla omanlaisensa uniongelmia, joka voi johtua lisäksi/myös siitä, tosin sillä on vasemmanpuoleistavakin vaikutus, joka voi johtaa nopeampaan nukahtamiseen. Yleisesti, ylienergian suhde omaan uniongelmaani [muilla uniongelmat ovat jossain määrin erilaisia kuin itselläni, esim. itse saan unen päästä kiinni mihin vuorokauden aikaan tahansa, tosin joskus puolenpäivän jälkeen ei välttämättä enää nukuta yhtä nopeasti kuin yöllä, ja ero on hormonituotannossa ja valon määrässä ja osin univarjojen erilaisuudessa, ja jos en omaa riittävää univarjoa päivällä - en ole nukkunut siellä riittävän usein - niin en nukahda yhtä helposti puolenpäivän jälkeen ja nukahtamisaika siirtyy siinä vaiheessa nopeammin eteenpäin, että nukahtamisaika noin 12-24 välillä on itselleni harvemmin tapahtuva kuin 24-(3-)12 välillä (ongelma on eniten kun nukahtaminen tapahtuu 3-4 jälkeen ja siksi kokeilen siihen lääkkeitä, eikä myöskään ole yleensä auttanut, että nukun vähemmän, se kun ei ole peruuttanut nukahtamisaikaa enkä kovin montaa yötä pärjää 3-4 tunnin unilla), ja toisaalta haluankin pysyä päivällä hereillä ja alkaa jarrutella vasta illalla] on ainakin korrelatiivisesti olemassa ja luultavasti aiheuttajana ja tiedän vasemmanpuoleisuuden kykenevä nukuttamaan itseni ainakin välillä nopeammin, ja jalkojen - kehon - liika_energia on lisähäiriö nukahtamisessa, ja jos energiatasot olisivat normaalit, niin melatoniinin tuotantonsa olisi oletettavasti riittävä pitämään itsensä 24-tunnin rytmeissä, ylienergian korreloidessa kuten jännitystilan kanssa ja unihormonimme ei ole niin väkevää että pistäisi silloin henkilön uneen toivottuun aikaan, ja kyseinen tm. vaikuttaa jo myöhään illalla selvästi, energiatilojen kehosta vähentyen verrattuna siihen(,) mitä kehossa on päivällä) esiunen vaiheessa. Esiuni tukkii energian virtauksen ulos jalkojen kautta, energian silloin pullottuessa, jäädessä sinne, joka luo epämukavan tunteen jalkoihin, tehden niistä levottomat. Unen aikana unload ei toimi kuin kehon osin, että sen ajan voi hyödyntää vain kehon palauttamiseen] ja ruokahalu kuin siitä lämmöstä/energiasta tyhjempänä johtuen tietyllä tapaa suurempi vaikkei missään määrin nälkä ollutkaan, ja ruokahalun määrä vaihteli haluttomuudesta - jopa hetkellistä hienoista pahoinvointia - kuin haluamiseen, kuin aaltoliikkeenä ennemminkin kuin normaalina noin viivana. Keho vain oli kuin syvemmän unloadin jälkeen energian vähyydestä kehossa johtuen 'kylmempi', jota noi lääkkeet näyttävät omalla tavallansa aiheuttavan - x-unloadia siinä ei nähtävästi ole tapahtunut kuin kehon osin, joka lienee negatiivinen ilmiö jos se liikaa blokkaa x-unloadia, jota enemmän tai vähemmän tarvitsen kuormitusten alentamiseen, tosin tollaiset blokkaajat vaikuttavat myös kuten keskikanava, tosin kumpikaan ei välttämättä estä riittävää x-unloadia ja lääkkeen vaikutus lakkaa/vähenee [palautuu systeemit normaaliksi] hereillä ollessa ja nukkuessa ei x-unloadaisi muutenkaan. Ei vaikuta kuitenkaan siltä, että vain ton verrankaan masentavia lääkkeitä haluaisin käyttää kuin korjausyrityksiin ja osan aikaa) (ne on pitkävaikutteisia. Unentarpeeni on yleisesti seitsemän tuntia [per 25 tuntia], jossa herään itsestään, jos ei ole univelkaa. Edes päivällä en vielä ollut normaali, ja mitä masennukseen auttavaan vaikutukseen tulee, niin blokkaava vaikutus kehossa yleisesti voi torjua; energia-tunteet, ehkä siten ajatuksen ja muistin liikkeetkin heikkenee, ja yleinen energisyys, jota siten voisi käyttää keho_unloadaamiseen, johon tosin voi riittää joskus jopa kylmä vesi - keho esim. sitten tuntuu energian puutteen vuoksi heikommalta ja vastaavasti ehkä olokin, ja noin siten noi lääkkeet vaikuttaa kehoon, ainakin ekalla kertaa - vaikutus on vahvempi alkuunsa esim. melatoniineillakin ja niillä vaikutus vähenee ja pätkäuni alkaa helposti itselläni jo jopa seuraavasta kerrasta, tosin eka muutama kuukautta homma onnistui paremmin) enkä herännyt välissä (ei pätkäunta) mutta pitää vielä nähdä pidempi putki, lääkkeisiin kun ehkä aina tulee jossain määrin resistanssia tms. säännöllisesti käytettynä (voi joskus viedä kymmenen vuotta esim. (lisä) hormoonien käytössä joillain liikaa resistanssia tms. tulee parissa vuodessa ja joillain kymmenessä vuodessa; muihin lääkkeisiin voi tulla erittäin paljon nopeamminkin, lopputuloksena kuolema tai vähemmän), ja lisäksi voi tulla vaurioita ja kehosysteemien mukautuvia muutoksia muutenkin, että mieluummin on käyttämättä mitään mitä ei tarvitse käyttää säännöllisesti, ja yrittää mieluummin vain saada niillä systeeminsä raiteilleen ja käyttää muutenkin mahdollisimman vähän, ja jos joutuu käyttämään säännöllisesti, niin joutuu punnitsemaan hyötyjä ja mahdollisia/todennäköisiä haittoja.

Parin päivän masennuslääkkeen käytön jälkeen (nukahtamiseen) on selvää, ettei se ole unilääkettä vaan niiden (kuten melatonilääkkeiden tapauksessa) ottaminen on ajoitettava hyvin siihen vaiheeseen jossa on luonnostaan jo riittävän väsynyt. Sen käytön ennen nukahtamista ja sen jälkeen tuleviin oireisiin näyttää saavan jonkin verran vastustuskykyä (tottumusta olisi ehkä se sana mutta sekoitetaan riippuvuuteen) (melatoniiniin tottumus voi olla sen verran suuri, ettei ne tehoa hyvin kuin yhden kerran ja pidemmänkään tauon jälkeen ei välttämättä kertaakaan vaikka tosin ykeisesti silloin tällöin otettuna teho on ekana yönä paras ja sitten heikkenee jossain määrin ja jossain vaiheessa. Noilla masennuslääkkeillä on jo tässä vaiheessa indikaatiota tottumukseen), tai keho ehkä jonkin verran kompensoi haittoja, mutta ennen nukahtamista kehon aktiivisuus vs. lisänukutusvoima ovat jossain määrin myrskyssä keskenään, ja herättyä keho on viileämpi ja siitä ja erilaisista blokeista johtuen ehkä vajaatehoinen tai täytyy kalibroida toimintansa uudelleen, ja x-unloadinsa saattaa kärsiä liikaa (vaikutus viilenysosin säilyy useita tunteja ja osin koko vuorokaudenkin, aivan kuten alkoholin vaikutus säilyy yhdestäkin olut_pullosta päivän pari), toisaalta se voi olla myös blokattuna-muodossa, josta se teoriassa voi hyötyä kun keho on viileämpi ja blokatumpi, tosin tulkitaanko se aktiiviseksi työksi, ja onko sillä merkitystä, on eri asia. Suurimpia ongelmia voi olla se, että näillä masennuslääkkeillä nukun kahdeksan tuntia, jopa vähän päälle, jolloin kehoni on kyllä saanut hyvin unta (jopa paremmin kuin täyden normaalin uneni jälkeen) ja on yhtä viileä, selvä ja levännyt kuin aivoni saattaa olla hetkenä kun pitäisi nukahtaa jos ne on jo saanut lepoa odottaessaan esim. parin tuntia, mutta liian aikaisin meni silloin odottamaan ja toisaalta vanhat rytminsä voi olla muutaman tunnin kauempana, uuden ei vielä riittävästi ollen sitä muuttaneena, vaikka keho muuten olisi valmis nukahtamaan (siihen lisänukutusvoima voi auttaa tai vähän kerrallaan, vuorokausi kerralaan, kunnen rytminsäkin ovat/on kehoaikansa mukaiset). Aivojen ja lisänukutusvoiman ajoitus on ajoitettava oikein, vaikka keho sitten olisi muuten valmis nukahtamaan, niin aivonsa ja rytminsä eivät välttämättä ole. Kokeilin myös ohessa tulleita unilääkkeitä minimiannoksella (masennus_nukutuslääkkeen jälkeen/päälle, kun se ei onnistunut), muttei niistä ollut riittävää apua, vähän rintakehä hikoili tunnin loppupuolella ja sitten noiden hyvin lyhyt_vaikutteisten teho loppui, tosin en juuri paljoa tuntenut senkään tunnin aikana, mutta unilääkkeet voisivat olla vähemmän tunnettavissa ja muu_vaikutteisuus puuttua, ja pystyä nukuttamaan ja pitää unta yllä joitain tunteja ja ilman sivuvaikutuksia, mutta nyt mulla on jotain roskaa, masennusroskaa, joka lisäksi pitää itseni tällä hetkellä unessa yli tarpeen, joka johtanee unirytmieni pidentymiseen sillä kompensaatiolla että unen saattaa saada esim. vastaavan verran aikaisemmin, tosin haittavaikutukset koko vuorokaudelle voivat osoittautua huonoiksi, ja ovat olemassa; ja tietystikään mitään tietoa ei voi olla siitä, onko niillä pysyväis_haittojakin pidempään käytettynä. Aion lopettaa ton masennuslääkkeen säännöllisen käytön nukahtamiseen yhden viikon kokeilun jälkeen; haittojen ja mahdollisten haittojen ollen itselleni mahdollisia hyötyjä suurempia.

Uskonto. Sielu plus superego (= Xmieli), suurinpiirtein. Pointti on, että sielumme on ainoa eksistentiaalinen uskonto, ainoa jumalainen uskonto.

USKONNOLLINEN, SYY. Jumalaiset ongelmat pakottavat jokaisen oman pyrintönsä uskonnon pariin. Tosin tästä karmasta vapaa ei ole teistä vapaa, tällöin te olette hänen karmansa (toimintansa). Uskovaiset taas ovat ilmiö, jossa liitetään eksistentiaalinen/Xmielellinen uskonnollinen kokemus jonkin uskonnollisen tekstin kohdan Mantra-vaikutukseen.

USKONTO, INSTITUUTIOT. Meillä on hienoja maallisia instituutioita rakennuksineen. On pappeja, kardinaaleja, piispoja, kirkkoja, temppeleitä. Hienoja järjestelmiä. Vain sisältö on puutteellinen. Valaistumiset, eksistentiaalisuus ja edistynyt Dharman ymmärrys & tieto puuttuu. Ainoa tapa ehdollistaa kansaa eksistentiaaliseen suuntaan on ehdollistaa sitä eksistentiaaliseen suuntaan. Olen nähnyt osan kristitystä kirkosta ja osan hinduismista tekevän sitä, puhuvan eksistentiaalisesta näkökulmasta. Kuitenkaan ei toistaiseksi ole puututtu piintyneisiin enemmän tai vähemmän (menneisyydestä peräisin oleviin) vääriin uskomuksiin.

SAARNAT. Kirkko laatii myös omia saarnojaan, jotka eivät enemmässä tai vähemmässä määrin ole suoraan kirjoistansa, vaan vain mukailevat tai tulkitsevat sen kirkollistulkintaista henkeä. Kyseinen kirkollinen henki (dharminen, positiivis-kontaminoitunut, painotettu, assosiatiivinen yms.) on paljolti mitä kirkollinen uskonto on, ja syy miksi ihmiset käyvät kirkoissa; se enemmän tai vähemmän eroaa kirjojensa sisällöstä, joka enemmän tai vähemmän selittää lukuisat eri kirkolliset lahkot. Kyseinen kirkollinen henki on pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän oikea mitä tulee dharmaan ja sen tunnelogiikkaan, mutta mitä tulee sen älyllislogiikkaan, niin se on pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän väärin.

USKONTO VS. TIEDE. Minulle Kundalini on Kundalini, ei Sahaja Jooga, ei Shri Mataji. Tässä näkyy ero tieteen ja uskonnon välillä, eksistentiaalisuuden ja uskonnon välillä. Eksistentiaalisuus on 100% vapaa, se on suoraan suhteessa minuun, kukaan toinen persoona ei pakota minua. Tietoisuus Jooga, joka antaa Tietoisuuden ainoaksi uskonnoksi, muuten saa tehdä mitä haluaa, kunhan tekee sen Tietoisesti. Kundalini.

USKOONTULEMISKOKEMUS. Kun antaa elämänsä Jumalalle, niin tapahtuu kokemus, jota kutsutaan uskoontulemiskokemukseksi. Tässä tapahtuu, Intiassa hyvin tunnettu, luopumisilmiö; kaikki gurut aina vaativat antautumista jumalalle (joka usein on hän itse). Ei kuitenkaan ole mitään tarvetta antautua kenellekään, edes Jumalalle. Ei siitä ole varsinaisesti mitään hyötyä (tosin stressi voi helpottua). Kun luopuu itse pyrkimästä, niin sanotaan, että henkilö on uskossa - tällainen henkilö voi saavuttaa korkeintaan Kundalini-valaistumisen (toki ei itse etsimällä, vaan jonkun antamana). Uskoontulemiskokemusta kutsutaan toisinaan "valaistumiseksi", siinä mielessä, että sana Buddha usein käännetään heränneeksi, ja monet kokevat uskoontulemiskokemuksen heräämisenä. Se on herääminen esim. osadharmaan (liittyen ongelmaansa), tai herääminen siitä väärästä persoonasta, ja näin henkilö löytää oikean itsensä, tai siis sen joka hän ei siihen mennessä ole uskaltanut olla (originaali olemuksemme); tällaisesta henkilöstä tulee nähdäkseni eksistentialisti, jos hän ei ole antautunut muulle kuin omalle todelliselle eksistenssillensä - jos henkilö antautuu jollekin muulle, niin hän myös herää, mutta toisenlaiseen todellisuuteen. Tällaisesta 'heränneestä' henkilöstä tulee nähdäkseni aina etsijä. Gurujen luokse kaipailevista etsijöistä voisi arvella, että he ovat 'heränneet' aikaisemmassa elämässään antautumalla jollekin gurulle, tai mille tahansa idolillensa, joka muistuttaa pitkälle uskontoa, tai toisinpäin - mistä minä tietäisin. Se, mille antautuu on erittäin sitovaa: siinä selvästi havaittavasti ollaan usein monta elämää, kunnes sitten tullaan uuteen (ehkäpä kehittyneempään) uskoon. Seuraavassa elämässä aina sellaiset asiat kolahtaa jotka on kolahtanut aikaisemmassa elämässä, eli ne ovat siinä vanhoja uskoontulemisia (osatietoon tulemisia; karmamme, tarpeemme, pakottamaa). "Kolahdus" ei ole välttämättä uskoontuleminen, tarkemmin ottaen, koska siinä ei antauduta, siinä selvästi havaittavasti kolahdus kolahtaa jo antautuneeseen vanhaan kohtaan, tai karmamme tarpeeseen, joka vain odotti herättävää stimulusta. Näin seuraava elämä menee henkisesti samoille urille kuin edellinen. Vain sitten kun kyseinen asia on pettänyt, tai muuten ylitetty, niin siihen liitetty positiivisuus katoaa ja henkilö ei voi enää tulla siihen uskoon seuraavassa elämässä, koska se ei kolahda; tai kolahtaa päinvastoin epämieltymyksenä, tosin epämieltymys johtuu pääsääntöisesti omasta väärinymmärryksestä (ja johtavat itsensä helpommin turmioon, jos epämieltymys on hyvää asiaa kohtaan - yleensä hyvän asian esitystapaa kohtaan, jolloin siinä menee "lapsi pesuveden mukana"). Jos haluaa uskoontulemiskokemuksen, niin se on saatava ennen Kirkastumista, koska Kirkastuneen lienee sitä mahdotonta saada; uskossa kelluminen on mahdollista vain uskossa, toki (osa)todellinen.

Kerran kollektiivisessa Sahaja Jooga -tilaisuudessa epätasapainoni purkautui räjähtäen (Kundalinin virratessa vajaan sekunnin kuluttua samalla suuresti - johtuen sen tehtävästä kaikenlaisen epätasapainon tasapainottajana), superepätasapainostani johtuen (vallitsi molempien kanavien suuri ylipaine - Shree Rajneesh:n demonisesta johdosta johtuen), joka yllättäen purkautui nopeammin (termi on esim. paineen tuleminen alas); sen sai aikaan mm. syvä sisäinen kaipauksen osoitukseni, että puuttuva lämmin kollektiivisen piirin elävä terve olemassaolo olisi vallitsevana, kun aistin, että sen puutos liittyi osaltaan Taka-Agnya ongelmaani.

Varsinkin suurempi seksiaddiktion määrä vähentää olemassaolollista kollektiivista yhteyttä - johon eksistenssi sattumalta vastasi eliminoimalla seksuaalihuntua Kundalini-voimalla kehostani, niin että sain nähdä ja tuntea kyseisen olemassaolollisen kollektiivisen sosiaalisen yhteyden selvästi. Kundalini tosin virtasi erittäin voimakkaasti vain tukosten yhtäkkisestä häviämisestä johtuen, jolloin paineet molemmista kanavista eliminoitui hetkessä, ja toisaalta asiaan liittyi emotionaalista myllerrystä - positiivis-eksistentiaalinen haluilmaus & superegodroppi siltä osin.

Irrottautuminen itsestä superegollisesti, ei varsinainen päävahvistus kyseiseen chakraan koska asia kuuluu omalla tavallaan sydämen alueelle, mutta kun asian tienoilta V6/Superego on siitä syystä osaltaan paineistunut, kuormittunut, niin se liittyy asiaan. E/egollisesti, minä-tunteellisesti itsensä häivyttäminen on helppoa - kun tuntee tekniikan - mutta superegollisesti on syvemmällä (ja toisaalta vasemmalla), mitä minäämme tulee; liittyy siinä sivussa joissain tapauksissa uskoontulemiskokemukseen, joka kuitenkin on kategorisesti eri ilmiö.

Superegodroppi (Xmieli-persoona - eri kuin minä-tunne-ego - 'ehdollistuma', joka on usein jonkin Deity-ongelman sivutuote, varsinaisen itsenäisen eksistenssin vastaisen ehdollistuman sijasta), toisesta syystä, itse siitä tehtävästä luopuen, jonka olen myöskin, omalla tavallani, kokenut kun kerran luovutin superegoni eksistentiaaliselle jumalaiselle johdatukselle; asian voi itse kokea, kun vain luovuttaa oman johtonsa kyseiselle eksistentiaaliselle jumalaiselle johdolle, ja sitten voi tapahtua kyseinen kokemus, joka tosin on eri kuin tässä käsiteltävä.

Yhteisenä tekijänä superegodroppi jollain alueella jollekin eksistentiaaliselle jumalaiselle; en eksistentiaaliselle jumalaiselle spontaani-johdatukselle -antautumisen kokemusta tässä Kundalini-jutussa saanut, sain vain sen mitä halusin (mantraton Mantra, eksistentiaalinen Mantra). S/superegodroppeja on kaikenlaisia ja siinä sitä saa sitä minkä vuoksi (tässä lähinnä sivutuotteena eikä itsetarkoituksena, jossa ei myöskään vallitse tietoa sen toisella puolella olevasta tilasta ennen droppia) - sen droppaa, ongelmastansa johtuen; ongelmalla on aina negatiivinen-positiivinen, jossa negatiivinen on se vaivaava ongelma ja positiivinen se minkä pitäisi sen sijasta vallita.

© 1998-2011, Petri Brahma Einiö