Sopivia ammattialoja. ENTP/INTJ:lle (ulko)visuaalisilta (plus Ti) aloilta, fysiikka (NeTi-visualisointi, toisaalta TiNe), insinööri (myös Se/Ti), atk, maantiede, kemia (myös Ni painottuu, tosin kaikki tiede/äly on NeT, vaikkei sen ehkä täydy dominoida, kuten F-dominanteilla T ei dominoi, sen ollessa avustavana dominantisti F-ympäristössä), biologia (sopii tietysti, muttei ainoastaan NeTi/J:lle). INTP:lle ei välttämättä ole sopivaa ammattia. Jotain tosin täytyy ammatikseen tehdä, ja ainakin siinä mielessä kemia, biologia, (maantiede) ovat sopivia (en tosin näe tieteen [tässä jonkinlaisessa mutta mielestäni riittävässä määritelmässä] sopivan INTP:lle tai edes ENTJ:lle ollenkaan; sellainen on kuin vasenkätisten hommien tekemistä oikealla kädellä. Isojen miesten töiden teettämistä pienellä miehellä, jolle se on raskaampaa ja ehkä energiaa ja kehoa kuluttavampaa, sen lisäksi, ettei hän voi olla siinä yhtä lahjakas). Jos opistotason koulutus sopii monelle ENTP:lle, esim. insinöörin hommat, niin jotain vastaavaa Ni-puolella voi olla olemassa, mutta oletan, ettei INTP:lle ole olemassa sopivaa ammattia. INTP on parhaimmillaan NiTe:ssä, ja siinä kaikki; Ni on sisäänpäin_kääntyneisyyttä, muistissa N-askarointia. Missä ammatissa se olisi kohdallaan, sitä en tiedä, ammatit kun ovat huomiollisesti ulkoisia tai/ja sensorisia, tai ainakin T/F kärjessä; ammatillisesti Ni kärjessä näyttää saavan merkitystä vain toissijaisesta Te:stä (ja NT:stä, mutta N:n suunta ei ole ammatillisesti edullisesti, paitsi jos on TeNi, jolloin se voi olla hyödynnettävissä ammatillisestikin), joka ammatillisesti on heikompi kuin EJ:llä, vaikka tosin INTP:lläkin on vahvin puolensa - siis Ni - edellyttäen, että tietää missä se on vahva ja miten sitä voi käyttää ammatillisesti. Työn taito- ja energiavaatimusten tulisi myös kuulua kyseisiin, esim. 1) Ni, 2) Te. Itse en tiedä ammattia, jossa kyseiset olisivat noin; tiedän vain sen, että INTP on NT, ja siten NT-ala on luontevin; vaatimuksena siellä on sitten lähinnä se, että ei ole liikaa kuormittunut ja ei tule liikaa kuormittumaan, jolloin varsinaista ongelmaa työn hoitamisessa ei pitäisi olla. Jos on, taidollisesti tai/ja energian suhteen, niin ei voi valita NT-alaa, ainakaan normaalien töiden joukosta, sen siten ollen NT, joka tekee leipätyöksensä jotain lähimmäksi sopivaa S-alaa, siis nähtävästi jota_kuinkin SiFe:ä tai SiTe:ä, ja ehkä joissain niissä töissä on jotain sellaistakin, jossa NT:kin olisi jossain määrin paikallaan, ja siten haetaan INTP:lle jotain sopivampaa homma kuin akateemista koulutusta, jossa painottuvat toisenlaiset NT:t. Mutta funktionaalisesti INTP on dominantti intuitiivinen, äärimmäisen dominantti intuitiivinen; sen rajoitteet ollen vain siinä, missä Se/Ne alkaa painottumaan, ja jos työ on dominanteimmin S:ää, niin se tuskin on sopivin työ N:lle, ellen sitten ole missannut jotain, että S-duuneja voisi hyvin tehdä dominantti N:kin, mutta funktionaalisesti siinä ei näytä olevan järkeä, muuta kuin, että INTP voisi sopia paremmin johonkin N-duuniin joka ei ole akateeminen.

Täytyisi olla selvää näyttöä siitä, että NiTe (ainakin osa heistä) on maailman paras jossain akateemisissa töissä, ennen kuin voidaan sanoa, että hän olisi oikea henkilö niihin töihin. Jos sitä ei tunne olevansa maailman paras, syystä tai toisesta, jollekin alalle, niin sitten ei ole sopiva henkilö jollekin alalle, oli ala sitten akateeminen tai ei-akateeminen, ja N tai S. Lähinnä sitä ajattelee N-duuneja joissa on 1) Ni (plus 2) Te), siis Se/Ne ei painotu niin paljon (ei edes Te, Ti:stä puhumattakaan, INTP ja ENTJ:hän ei osaa ajatella, ainakaan 'suu' kiinni, tosin INTP elää Ni:ssä, ja energeettisesti se onkin hänelle parasta. Tekstien suhteen ehkä valtaosa NT:stä voittaa INTP:t taidollisesti tai/ja Se-energeettisesti, vaikka toisaalta Te:llä [Ni:nkin kanssa] on joitain vahvuuksia mitä Ti:llä [heikommalla Ni:lläkin, joka myös on mukana tekstin/materiaalin tuotannossa, käsittelyssä, ajattelussa] ei ole). Se, miten kukin NT (ja ei-NT) ajattelee, sitä voi tarkastella mm. tekstejänsä lukemalla, joista saa kuvaa siitä, miten he ovat painottuneita. Kun tarkastelee Intian kasti_systeemin monimutkaisuutta, niin näkee pitkälle sen mitä näkee todellisuudessa, ja sitä soveltaen tähän näkee, että toiset NT:t ovat korkeammalla kuin toiset, ja sama kaikkien muiden kastien kohdalla, ja kokonaisuudessaan myös osa alemmista kasteista on samoilla tasoilla tai ehkä jopa korkeammalla kuin korkeamman kastin alimpana olevat. Käytännössä asia hoidetaan tätä nykyä kilpailulla, mitä ammattiin tulee. Mitä todellisuutta sillä on, mikä kasti tai sen osa on korkeampi kuin toinen kasti tai sen osa, riippuu siitä, mitä todellisuutta siinä on.

INTP voi vain mahdollisesti (NiTe on NiTe, ei mikään tiedemies, mutta toisaalta hän tarvitsee NT-duunin tai muutoksen SF:ksi, joka voikin olla se parempi vaihtoehto) valita uraksi esim. kemian (fysiikka ei NeTi-vajauksen vuoksi sovi NiTe:lle - sitä voi verrata matemaattisiin ja shakillisiin lahjoihinsa), ja sitä voi harkita, päätellen siitä, että se on ainakin itselleni aina vaikuttanut siltä alalta joka INTP:nä olisi sopinut, siinä mielessä kuin sana "sopinut" on oikea sana, mutta en voi kiistää sen enempää asiaan liittyviä loogisia sopivuushuomioita kuin siihen liittyvää tunnetta, vaikkakin INTJ:llä voisi olla samat, mutta lisäksi hän on akateeminen NT. Heille joille esim. fysiikka sopii, he saavat omanlaisensa tuntemukset sen suhteen, ja tietävät sitten siitä (olen itsekin ollut niissä Ne-svääreissä tunteineen, ja EP:ssä, joka aina tapahtuu kun olen tekemisissä fysiikan kanssa, joka on ihan eri kuin kun olen tekemisissä kemian kanssa, joka korreloin INTP:ni kanssa, jossa ei ole EP:tä, vaan pitkälle IP:lle tyypillinen ulkoisen persoonan tila, kun taas fysiikka osin mutta selvästi korreloi toisaalla toiselta osin tavalla tai/ja toisella itsessänikin olevan EP:n kanssa, jonka saavuttaa selvemmin ainakin kun on ulkoisen persoonan limbossa ja sitten on erilaisten asioiden vaikutuksen alaisuudessa, ilman persoonansa ankkuria, ja siten voi kokonaisemmin kokea muitakin sväärejä, ja jotain saumaa siinä on sitten suuntautua siihen persoonaan - oma valintani sen suhteen on SeFi, joka on sama, mutta S:ssä ja F:llä). ESFP-puolella sain vastaavan tunteen elektroniikasta (vaikken sitä niin tiedä tiedollisesti, mutta näin ja tunsin sen hetkessä, ja on yksi mahdollisista ammateista joihin seuraavassa elämässä haen, toinen olisi voinut olla valokuvaajana, mutta he saattavat joutua käymään taidekouluja ja en ole taiteellinen, ja sitten erilaiset ulkoiset työt, esim. ulkona., sopien EP:n) ja joistain muista mahdollisista ammateista, liittyen ulkoiseen maailmaan ja sen näkemis- ja kokemistapaan. Ulkoisesta persoonasta siis tulee myös korreloivat työn ominaisuudet. Tunne voi olla täydessä kokonaisuudessa väärässä (kattaen vain jonkin osan siitä), mutta se miltä osin se antaa oikean tunteen, ei taida olla väärässä (itse pidän sitä omalta osaltaan luotettavana, vaikken asioita pelkkään tunteeseen perusta, vaan asiaan liittyy myös muita logiikoita, ja kun ne yhdistyvät jossain kokemuksessa ja näkemyksessä, sen luotettavuus saa korkeat arviot), esim. kemiassahan on NeTi-gymnastiikkaa myös, toisaalta se on vain sen yksi aspekti, eikä NiTe ole ilman NeTi:ä.

Kun tutkii soveltuvutta eri alueilla, niin on hyödyllistä huomioida myös siten, että on tekemissä kaikenlaisten asioiden kanssa ja katsoo mitä ne aiheuttavat itsessänsä; ulkoisen persoonan muutoksia, tunnetilat, aistimukset, tajunnan, tietoisuuden, ja ne liittyvät normaaliin tapaan myös muistiin ja psykologiseen muistiin (alitajuisia - joka on tietoinen osaltansa kokonaisvaltaisemmin kuin me itse tietoisesti olemme, ja suorittaa mm. erilaisia vireystilojen muutoksia, esim. pelkän muistihaun ja perustunteiden säätelyn lisäksi), ja usein ei ole välttämätöntä edes katsoa tutkimaansa asiaa, esim. lukemisesta puhumattakaan, vaikka ne kaikki tosin on hyvä sisällyttää tutkimukseen. Jokaisen asian kanssa tekemisissä oleminen tai jopa vain sen ajattelu, saa aikaan enemmän tai vähemmän asiaan kuuluvat muutokset; systeemimme kun valitsee parhaan tilan asian parissa olemisen, tekemisen suhteen, tai ei usein silloin jos on kyllästynyt tms., esim. kilpailutilanteessa jms. aistit terästäytyvät ja tarvittava vireystila syntyy itsestään, ja samalla lailla kaikenlaista tapahtuu kun on edes tekemisissä minkään tietyn asian kanssa, ja niitä tapahtumia sitten pistää merkille ja pyrkii ymmärtämään, tai edes huomaamaan, ja katso miten se vaikuttaa itseensä, että onko se esim. parempi vai huonompi, ja analyyttisemmin, että miltä osin se on parempi, ja miltä osin huonompi. Ja kaikkea on tarpeen verrata myös keskenään.

Tunne on hyvin tärkeä aspekti työssä viihtymisen suhteen, ja moni ammatti on sellainen, että sen tekeminen on enemmän tai vähemmän epämielekästä, ja työnsä on suurimmalti osin elämänsä. Eli sellaisissa valinnoissa ei ole syytä tehdä virhettä, ja jos tekee, niin voi aina enemmässä tai vähemmässä määrin vaihtaa persoonaa, ja siten elää mielekkäämpää elämää, vaikka alun valintansa menivätkin liikaa pieleen. Yksi lisäaspekti on koulutuksensa sisällön ja työnsä tyypin välillä, jota luultavasti on myös syytä ajatella etukäteen, tosin myös suhteessa vaihtoehtoihin; missään työssä kun nyt ei voi tehdä juuri sitä mitä haluaa, paitsi ehkä esim. ESFP:ssä siinä määrin kuin voi elää ESFP:ssä koko ajan, joka onkin sen persoonan tärkein(piä) aspekteja, jossa tärkein ei ole työ, vaan ESFP:ssä oleminen, joka on sen persoonan elämän tarkoitus itsessään, tosin siihen ei sovi mikä vaan työ, vaan se vaatii mahdollisimman paljon sitä, että ESFP vallitsee, aivan kuten muidenkin persoonien kohdalla, että tekee työtä omalla ulkoisella persoonalla, ja toisaalta myös niiden elämien (osa-)tarkoitus on oman persoonansa maksimointi tekemisissänsä ja olemisissansa, mutta esim. ESFP:ssä elämänsä tarkoitus on yksistään ESFP:ssä oleminen, sen ei vaatiessa mitään tekemistä, päämäärää, tulevaisuutta, vaan vain tämän hetken ESFP:ssä, sen ollessa koko tarkoitus.

Omalta kohdaltani INTP:nä ja N:nä olemisen ongelmaan tulee muutos sikäli ja siinä määrin kuin pääsen vaihtamaan persoonaa ja siten myös maailmaa, sen eliminoidessa myös muita ongelmia, kuten kuormituksia ja S-sokeutta. Ilman mm. työn orjuuden ongelmaa itselläni ei olisi aikomustakaan palata SNT:stä NT:n, sen verran ongelmallinen N-dominantti on monin tavoin, että sen antamat N-hyödyt eivät ainakaan omassa tapauksessani lähellekään korvaa menetyksiä. Sopii myös huomioida se, tarvitseeko kuormituksiaan alentaa, ja jos tarvitsee, on ura aivan muuta kuin mitä itse sillä hetkellä on, jos ei halua elää sitä ja tulevia elämiään kyseisten kuormitusten kanssa, jotka alenevat vain laihduttamalla, joka ei opinnoissa eikä aivostollisemmissa tm. duuneissa ole mahdollista. Myös muutenkin työn rasittavuus aivostollisesti ja kehollisesti on riskillisen vaarallinen, ja yhteiskunnan rytmejä ei ole varsinaisesti luotu kyseistä silmällä pitäen. Parhaat mahdollisuudet on persoonaryhmillä joille se on helpointa, omaavat Kundalini-valaistumisen (keskikanava ja tieto), eivät tee aivostollisia töitä vapaa-aikanaan, jos edes fyysisiä.

Persoonakategorian lisäksi, kiinnostuksen kohteet ja tarpeet ovat toinen (yhtä suuri) valintakriteeri, mutta tarpeet eivät ole todellisia ulkoisen persoonan mukaisia kiinnostuksia. Esim. itselleni (siinä muotoa kuin olen INTP) ei ehkä varsinaisesti sovi ammatiksi sen enempää psykologia (ainakin Ne/T ja Ne/F. Iso osa aihekäsittelyistäni on psykologiaa, toisen puolen ollessa lähinnä uskontoa, ja sitten voi olla jotain filosofiaa siellä täällä, siinä määrin kuin se on vain filosofiaa. Eksistentiaalinen uskonto on kyllä ollut pääaineeni, mutta se ei ole akateeminen ai(n/h)e, että siltä osin psykologia on lähimpänä itseäni, mitä akateemisiin henkisiin tieteisiin tulee, tai ehkä ylipäätäänkin, siinä muotoa mitä olen ollut valaistuneena, ehkei tosin niin S-NT:tä mukaan_luettuna, se on sopivinkin, ja osin psykologia muistuttaa kemiaa ja biologiaa, tosin orientaatio on toinen), filosofia (ainakin T-dominantit N:t),

Itselleni filosofiasta ei ollut etsijänä mitään hyötyä, eikä jälkeen. Tieto palvelee todellisuutta ja filosofiassa asia on sen suhteen heikolla mallilla, vaikka todellisuuteen pyrkivänä ja logiikan käytöstä sille on annettava arvoa, mutta filosofinen menetelmä ei toimi T/totuuden saavuttamisessa, eikä se siten tarjoa edes välineitä. Totuuden saavuttaminen vaatii myös näkemistä ja kokemista, pelkkä logiikka ei siinä onnistu (pelkkä kokeminen, näkeminen voi onnistua). Filosofian etiikasta voi oppia jotain, näkemään etiikan monipuolisen rakenteen, siinä määrin kuin sitä jo ei tiedosta. Eettisesti oleelliset asiat ovat eksistentiaalisia, eikä hetkessä eläen voi elää monimutkaisessa kaavassa, vaan asiat pitää nähdä, tuntea ja ymmärtää hetkessä. Filosofia on kuulema opittu ominaisuus (kuten epäilen logiikankin olevan, muistia) (jolla lienee jotain pysyvyyttä Xmielellisesti, mutta onko sellainen etiikka sitten muuta kuin hevonen autoon verrattuna, ei ole selvää, ja etiikkaa voi opiskella myös psykologian huomioivalla tyylillä, filosofian ajattelevan J-tyylin sijasta (tosin jotenkin vaikuttaa sen olevan ajatuksellisesti myös ST-aluetta, joka osaltansa myös selittäisi erinäisiä filosofeja ja osin esim. Krishnamurtin tyylin/orientaation, ja myös meikäläisen sensorisemman ajattelun N:n tukahtuneen jälkeen, joka myös siirtää ajattelua päästä paperille ja toisaalla osaltansa selittää kirjoitussuuntautuneen trendin monissa NF-tapauksissa - joilla ajattelu on st, siis tapahtuu poissa N:stä muuta kuin NF:n osin jossa tosin dominoi N toppina, joka luo eron ST:iin, ja kirjoutussuuntautuneempi S-domi tuppaa osin ristiriitaisesti luomaan sille myös loppua, tosin riippuen jne(.)), joka on eettisenä ajatteluna hyödynnettävissä oleva jatke, kun alkaa ajattelemaan eettisiä valintoja tulevaisuutensa suhteen, jos siihen on tarvetta, sen hetken eettisen tilanteen ja psykologisten ongelmien sijasta. Etiikka voi muodostaa myös pysyvän eettisen Xmielen, ja jos ei filosofisesti, niin ainakin sillä voi työstää itseänsä paremmaksi ja vähintään pysyä ennallaan, tosin eivät kaikki filosofit sitä hyödynnä oikein, niin ja ajattelun kykyänsä voi ilmeisesti myös treenata, mutta toisaalta jos omaa jo paremmat eksistentiaaliset välineet ymmärrykseen, voi filosofia olla turhauttavaa, ja miten kukaan sitä näkisi saati ymmärtäisi, ei ole selvää, mutta kyllä hyvällä logiikalla saa kilpailukykyisiä argumentteja aikaan, vaikkei sen oikeellisuus sitten tulekaan selväksi muiden joukosta, ja ei meikäläinen sellaiseen pelleilyyn lähtisi mukaan, ja ottaen huomioon filosofian pimeyden, siltä osin kuin se on pimeä, ei se ole se paikka jossa rauta on tällä hetkellä kuuminta), kun taas näkeminen (plus tunteminen ja asian intuitiivinenkin ymmärrys) on olemuksellinen ominaisuus, ja vasta niissä on riittävä tarkkuuskin, jota ilman filosofian etiikka omaa heikkouksia ainakin J/jumala-suhteessansa. Filosofinen etiikka olettaa jo tuntevansa (muttei myönnä niiden täyttä todellisuutta) niin J/jumalaiset ominaisuudet kuin niiden toiminn(a/o)t, jotka kuuluvat uskonnon ja psykologian alueelle, jotka on myös tunnettava, eli etiikka tiedollisesti jakaantuu näihin kolmeen osaan, jossa uskonto on ensin, sitten psykologia ja lopulta filosofia. Vaikka eksistentiaalinen saavutus on keskeisin, se ei tarkoita, ettei tiedosta voi hyötyä ohessa, mutta se on ainoastaan apu (sen verran arvokas, että hyödyttää lukea).

Keskeisin etiikka on kaikissa valaistumisissa, kuten Dharman ja T&T:n (ja Kundalini-valaistumisen, joka sekin kuuluu psykologian ytimeen) yhdistelmässä, joka on uskonnon ja psykologian elävä yhdistelmä. Eksistentiaalisen filosofian ytimen valaistuminen on Kirkastuminen/Sensori. Meikäläiselle riittäisi filosofian ja psykologian osin niiden selaaminen läpi, kun ne ovat jo valaistumisissa itsessään. Filosofia kuitenkin sopii yhdeltä osin paremmin kuin muut henkiset tieteet ja N että tekstipitoiset materiaalit, esim. kun vertaa fysiikan suhteelliseen keveyteen niiden suhteen, koska asia on jossain määrin tai suhteessa logiikka- ja ajattelupainotteinen, kuten matematiikka, ja mitä vähemmän 'tekstiä', sen parempi (ja tarvitsen myös niistä erossa olemista, niiden kuormitustasojen alentumista, enkä ala elämään niissä, että jossain määrin joko asian ymmärtää tai sitten se saa mun puolesta jäädä). Kyseinen on kuitenkin itseni suhteen kokonaisuudessaan merkityksetön kevennys, koska materiaalia on paljon, se saattaa olla raskastakin (olettaisin, että englannin_kielisestä oppimateriaalista ei välttämättä edes selviä), vaatii ajattelua, luovaa ajattelua, huomioinnin sijasta. Ja sen hyöty on monilla alueilla käytännössä olematon. Kuluttaa hyvinkin enemmän energiaa, tai riippuu myös muististansa suhteessa muihin oppiaineisiin, ja käsitteiden oppimiseen menee varmasti aikansa, ja koe_puolella jopa filosofiassa voi olla vaikea muistaa kaikkea (kaikki kirjat useassa oppiaineessa - esim. matematiikkaa ja vieraan kielen tekstikappaleita ei yleensä tarvitse opetella ulkoa - täytyy opetella lähinnä kokonaisuudessaan ulkoa - siten että ne pystyy informaation suhteen kirjoittamaan uudelleen, koska vaatimuksena on yleensä kopioivat essee_vastaukset. Kertauksen sääntöjen mukaisesti kirjat on myös pidettävä muistissa ainakin 1-10 vuotta) (biologiaa ja kemiaa voi ymmärtää ja painaa mielekkäästi muistiinsa, kun taas esim. filosofiassa ja psykologiassa tekstien ymmärtäminen ja muistaminen on paljon vaikeampaa, ja usein epämielekästä) (jos ei omaa valokuvamuistia(,) on parasta opiskella muistiinpainamistekniikkaa [varsinkin viivaukset ja numerointi] niin vähemmälläkin valokuvamuistilla muistaa helpommin, tosin valokuvamuisti olisi mielekäs. Ei erillisestä tekstin muistiinpainamisesta tosin mitään erityistä hyötyä elämässä ole noin kieliä lukuunottamatta. Kun leponi ja EP:ni on edennyt riittävän pitkälle, niin oletan valokuvamuistin tulevan paremmaksi, tässä tapauksessa ymmärryksen hinnalla, mutten sitä SeFi:ssä tarvitsekaan sen ymmärryksen ollessa SeFi:ssä. Akateemisesti tarvitsee ymmärrystä ja muistia, että jos muistipuolenkin saa erityisen hyvään kuntoon, levolla/tekniikoilla, niin se voi olla helppokin homma. Ei tarvinne ihmetellä miksi akateemiset ovat erityisesti Ne/Ti:jä, tosin hekin ovat ylikuormittuneita).

Huomaan T-painotteisuuden lisäksi, koska tukahdutettu N:ni (vaikka NiTe edelleen on S:n alla oleva päätoimija), kun en ole SF:ssä, on siten T-pitoinen ja simuloin ST:tä, S-NT, vaikka se tosin on SF/sf:llä (ja NiTe:llä), mutta asia on vastaava. Josta seuraakin, että persoonani ovat S-NT ja siitä tulevat SF ja ST, eli siis S-painotteiset, ja sillä suunnalla on tulevaisuutenikin, joka ei pidä sisällänsä tiedettä ainakaan mainituissa tekstipainotteisuuksissa, kun päällisin puolin itselläni on vain T, ilman riittävää N:n tukea (tosin se ei ole S vaan SN, mutta onpa S:lläkin n, vaikkei sitten niin turvonneessa muodossa kuin S-NT:llä, mutta sekin persoonateoreettisesti saattaa kategoroitua S:ksi, koska on myös NF:ä, jotka omaavat "turvonneen" T:n, ja T-dominantteja jotka ovat vahvasti nf:nsä, muistuttaen osin S-NF:ä. En kuitenkaan voi olla ST niin kauan kuin omaan sf:n, nf:n sijasta [joka ilmenee välillä, mutta niin kai NF NT:lläkin], ja N toimii niinkin hyvin kuin se toimii, kirjoittajan ollessa NiTe eikä ST), ja T:kin on poissa kun unloadaan oikean, jolloin olen SF:ssä, SeFi:ssä (INTP+ESFP-persoona).

kuin uskonto (ainakin NF ja ST),

Uskonto ei tällä hetkellä näytä olevan sillä tasolla, jolla sitä kannattaisi opiskella akateemisesti, ainakaan pääaineena. Mikä sellaisen uskonnon opiskelijan mahdollisuudet ja työn kuva on? Jonkinlainen yleiskatsaus esim. uskontotiede on, sisältäen materiaalia myös etiikasta ja muiden henkisten alueiden näkökulmia, mahdollisesti soveltaen sinne psykologiaa, sosiaalipsykologiaa, kultturia. Uskoon perustuvan uskonnon järki näyttää olevan uskoontulemisissa ja Dharmassa ja siten haluun olla töissä alalla. Eettisessä elämässä ei tosin itsessään ole merkitystä paikalla. Ongelmia tulee, kun lukee esim. mitä teologia on, jossa ei näytetä tutkivan asioita psykologisesti (ST:t eivät tee tiedettä, eivätkä usein NF:t), sen kuuluessa psykologiaan, joka on/oli paljolti meikäläisen kuvakulma, vaikka sitten joku uskonnonpsykologian haara onkin, ja teologia ei myöskään tutki jumalaa, ja minäpä tutkin (mitä sellainen uskonto on joka ei tutki J/jumalaa? Mitä muuta uskonto sitten keskeisimmin on kuin J/jumalan tutkimista?), myös käytännössä, ja teoreettisin osin se on vain uskonnonfilosofiassa, ja koko sana "filosofia" jo karmaisee, ne kun pääsääntöisesti ovat ainoastaan taitavia ajattelijoita. Uskonnossa karmaisee erityisesti sana "uskonto", joka jo tuppaa luomaan sellaiset rajat, että järjellä ei ole riittävästi tilaa toimia. Ja mitään tyhjästä nyhjäistyjä teoreettisia pohdintoja en harrasta (kuten esim. teosofia tekee), vaan ne ovat pääsääntöisesti aina perusteltuja, johon koko homman idea siltä osin perustuukin (jos tekee uskontotiedettä, sen eksistentiaalisella tasolla), ja voisi olettaa sen olevan filosofiaa, mutta he lähinnä ajattelevat, huolimatta siitä, että heidän pitäisi tietää mitä voi tietää ja miten. Mitä uskonto on? Tärkeimpänä valaistumisia ja etiikkaa (vaikka sitten onkin myös muuta tarpeellistakin tietoa); ensin valaistumiset, sitten voi työstää etiikkaa, sen ollessa silloin niin uskontoa kuin filosofiaa, ja toisaalla psykologiaa; vaikka työstö tapahtuu pitkälle valaistumisten ominaisuuksien valossa itsestäänkin ja toisaalta sisältyy jo niihin, ilman tietoakin. Valaistumiset ovat korkeammalla tasolla kuin yksikään tämän hetken henkinen akateeminen tiede. Keskeisin materiaali valaistumisten ja eksistentiaalisen dharman suhteen on edelleen uskonnoissa, vaikkei täysimääräisesti, mutta siellä se lähinnä on, kunhan muistaa ohessa lukea myös psykologiaa, ja filosofian etiikan, niin sitten voi mennä kalastelemaan uskonnon markkinoille, katsoa mitä siellä on tarjolla, ja siellä on paljon todellisia asioita. Valaistumiset kuuluvat tällä hetkellä uskontoon, ja siinä mielessä kuulun sinne, ja uskontotieteeseen (meikäläisen määritelmässä), jota keskeisimmin olen (ollut), ja siltä pohjalta en ehkä tätä nykyä voisi akateemisesti opiskella muuta kuin uskontoa, ja sen todennäköisyys on pieni, vaatien että siihen olisi joku motiivi (kun ei ole henkilökohtaisia tarpeita saavutusten suhteen, ei ole motiivejakaan. Henkiset tarpeet motiiveineen pääpiirteissään katosivat valaistumisten myötä, jäljelle jääden lähinnä elementti, olemuksellinen elementti, missä mieluimmin olisi), että olisin mahdollisesti jossain N:ssä tai ST:ssä ehkäpä (todennäköisesti olen SeFi:ssä) ja että siinä olisi aineistollisesti riittävästi järkeä (jopa psykologia ei riitä itselleni, vain uskonnon kyetessä tarjoamaan motiivin edes teoriassa, mutta mikä on aineisto ja työnkuva ja mitä järkeä siinä on vaihtoehtoihin nähden [jos jopa psykologiassa voi olla ongelmia ei vain sen tiedon vajaavuuden suhteen, vaan myös jossain määrin sen järjen suhteen, niin miten suuri tuska sitten uskonnon tietojen järjettömyys ja vajaavaisuus ja vielä mortaalien käsissä voi olla, sen voidessa olla helposti aivan liikaa],

siis lähinnä SeFi:in nähden, ja koska fysiikka on sentään lähellä, ja tuntuu siltäkin osin mielekkäämmältä, niin sekin on varteenotettava vaihtoehto, vaikken tosin ole sitä valitsemassa, enkä kuormitusten vuoksi voisikaan, mutta se voisi olla paras valinta, jos siis valitsisin jotain akateemisesti, että joko fysiikka tai sitten SeFi; EP ja SeFi on molemmissa, joka kertoo tupla_selvästi siitä missä olen, mistä pidän ja mitä tarvitsen, mihin sovellun ja mihin olen menossa; siinä tunteet, tajunta, persoonateorioiden faktat, kaikki tekevät asian selväksi, että mikä on itselleni parhaaksi, ainoan oletettavan virheen ollessa siinä, että fysiikka oletettavasti tuntuu sopivalta vain ESFP:n takia, tosin käytännön testi kuitenkin näyttää todellisuudessakin T-painotuksen heikentävyydet [N-dominantista puhumattakaan], mutta ei voisi olla parempaa akateemista soveltuvuutta kyseisessä mitassa kuin fysiikka. Kuitenkin, jos olisin edelleen NT, en vain tekisi virhettä olematta keskittymättä kuormitusten alentamiseen ja syntymiseen Sensorina, mutta myös moraalisesti väärin sinä mitä olen, joka jos on NT, niin sille on selvästikin henkiset asiat etusijalla tehtävissä, joka tekee fysiikan valinnan jopa mahdottomaksi, jopa siinä tapauksessa, että en soveltuisi minnekään akateemisesti henkisellä saralla, mutta NT:nä joutuisin valitsemaan jonkin muodon henkisellä alueella, akateemisesti tai ei, kun taas SeFi:ssä en, sen ollessa eri persoona eikä siellä kyseinen moraali enää päde, prioriteetin ja persoonan ollessa toinen, sen ollessa tarve että henkinen persoona itsessään, ja vaikka tekisin jotain muuta ei-akateemista duunia esim. ST:ssä tai S-NT:ssä, niin sekin olisi parempi kuin opiskella fysiikkaa, sen ollessa näiltä osin huonoimpia mahdollisia valintoja). Valaistumisten kattaessa niin psykologian kuin filosofian elävästi jo itsessään, ja se on mihin lähinnä pistän pisteen niiden suhteen. Niiden ollessa tarve_juttuja, silloin kun ne eivät ole persoonaan sopivia juttuja, ja en laske valaistumisiani persoonaan kuuluviksi, ja itseasiassa ne edelleen vähentävät henkistä motivaatiota, tarpeesta tullutta henkistä motivaatiota, nyt kun itse katan tiedon niin psykologiasta, filosofiasta kuin uskonnosta, niin ei ole niin tarvetta enää tiedolle, itseni ollessa tieto, kuten jos omaa jo valon, niin ei ole tarvetta luoda sitä. Ja työn_kuvaakin on sopiva funtsia, siltä alueelta kuin ei välttämättä löydy mitään missä olisi edes järkeä suhteessa siihen mitä itse on, ja sen sijaan voi hyvin tehdä jotain muutakin duunia, vähemmällä kuormituksella ja mahdollisesti siedettävällä palkalla, paremmalla delightilla, funktionaalisesti tai muutoin.

Uskonto itsessään, puhtaana, on paljoltikin psykologiaa, ja tämän hetken uskonto ei aivan ole sitä, sen ollessa paljolti ala-arvoista, ja vaikka uskonto ei olekaan psykologiaa, on sen kunnioitettava psykologisia rajoja. Puhdas uskonto on Jumala, siis deitit, kanavat, Kundalini, tietoisuus, t&t, tajunta, B/brahma, valaistumiset, sielu, Xmieli, ja joitain meikäläisen uskontotieteeseen kuuluvia teorioita kuten jälleensyntymä, mutta noi muut on pitkälle kuin sensorisia huomioita, ollen asioiden todellisimmassa ytimessä, ja on vaikea sanoa missä ollaan uskonnossa ja missä tieteessä, missä sensorisessa ja missä intuitiivisessa; missä taiteessa, tunteessa ja missä sen raja kulkee järkeen verrattuna, kokemukselliseen ja näkemykselliseen ymmärrykseen, missä kulkien kokemuksen, ajatuksen, tunteen raja. Kaikki erilaiset tunteet luokiteltuina ja ymmärrettyinä, koettuina, kaikki niiden prosessit, ja niitä stimuloituina kirjallisesti, musiikilla, taiteella. Tällaiset näkymät ovat uskonnon ydintä ja siitä tulee suorat jatkeet psykologiaan ja filosofiaan, ja lääketieteeseen K:n osin, ja yleisellä tasolla muillekin elämän alueille, tieteen saadessa ymmärryksellisesti edelleen paremman otteen kaikesta, ristiriitojen edelleen vähentyessä, asioiden liittyessä paremmin ymmärrettyyn kokonaisuuteen.

vaikka niillä aloilla henkilökohtaisen uran teinkin, mutta se tuli tarpeesta, ei siitä mitä ulkoisena persoonana olen, jolle esim. kemia olisi ollut paremmin sopiva mitä INTP:n luonteeseen(i) tulee (en tosin sitä nykyisenä tyyppinäni voi enää opiskella pääaineena, sen tajunnan alueen ollessa itselleni liian supistava, josta ei tietysti ole haittaa silloin jos jo on sellainen, jos siis aikoo myös pysyä sellaisena). Ainoat syyt minkä takia omassa tapauksessani on ristiriitaa valinnoissa, johtuu tosta menneisyydestäni yhdessä nykyisen jossain määrin poikkeuksellisen olemukseni ja ulkoisen tilanteen suhteen, ja sitten toisaalla kuormitusten alentamisen suhteen ja ESFP-osapersoonani suhteen, joilla kaikilla on sanansa sanottavana, eikä niiden laittaminen prioriteetteihin ole kokonaisuudessaan yksinkertaista, ja toisaalta meillä ei ole persoonaa muuta kuin sen suhteen mikä meissä on dominantein/mmat funktiot, niihin addiktoitumisesta johtuen - jolloin ne ovat spontaaneja, ja muodostavat ulkoiset mieltymyksemme, ja ainoa keino niiden muuttamiseen on niistä vieroittautuminen, pääkriteerinä ollen henkilökohtainen tarve ja se minkä itse kokee parhaaksi, esim. itse tiedän en vain toipuvani ESFP:ssä, vaan olevani ainakin näillä kuormituksilla ja muilla ominaisuuksilla onnellisin siellä, tietäen sen maailman verrannollisesti lähinnä kaikkiin muihinkin vaihtoehtoihin. Sanoisin, että tarve tulee ensimmäisenä, ja sitten ulkoinen persoonansa, joka omassa tapauksessani tarkoittaa S/SeFi:ä tarpeena. Henkiset asiat olivat entinen tarpeeni, ja mikä niiden nykytilanne on omassa tapauksessani, sitä en osaa sanoa, muuta kuin että tarpeeseen ne tuli, eikä sitä tarvetta enää ole.

S/SeFi-tulevaisuudella sitten on omat prioriteettinsa, eikä paluuta enää ole, siinä määrin kuin siitä on tullut niin vahva dominantti, ja ei mitään paluita tarvitsekaan olla, varsinkaan on jo parhaaksi näkemässään persoonassa, vaikka olisikin jo palautunut (palautumisaika riippuu laihdutuksen määrästä ja jonkinlaisesta puoliintumisajasta).

Tieteet ovat Ne/Ti:en aluetta, ja taiteet (sis. kielet) Ne/Fi:en aluetta; muille NT:lle ja NF:lle on vain joitain mahdollisia sopivuuksia, osin johtuen dominoivimmasta funktiostaan, ja osin yksilöstä, mutta sopivuus jonnekin työsaralla, sellaista ei helpolla ole. Jos on dominantti Si, niin voi funtsia minne sellainen on sopivin, ja löytääkin jotain, ja jos on dominatti Te (+Si), sama juttu, ei ole niin iso ongelma löytää sopivaa työtä sellaisille. Mutta mihin ihmeeseen dominantti Ni sopii? Ainakin se elää muistissa (Ni-tavalla - jos siitä irrottautuu, elää kuin ilman muistia, joka onkin Ni-osin se mitä esim. erityisesti EP:t ovat, joka on heillä heikkona alueena, siis verrannollisesti, mutta Ni ei ole niin tärkeä, ettei siitä voisi luopua, mitä sen dominanttiin tulee; toimikoon sitten jossain vähemmän dominantissa paikassa, ja ohjauksen ollessa esim. SeTi:llä tai neti:llä), jonne silloin voisi olla tallentuneena tietoa, jota se voi ulostaa Te:llä, Ne/Ti:n taas ollessa organisoivaa, siinä ollen kenttänä Ne/Se ja organisointi eli analysointi tapahtuu Ti:llä, hänen kyetessä ymmärtämään asioita analyyttisesti ajatellen, jolla rajana on vain se, mitä tietoja omaa (joogisesti on selvää, mihin se ei pysty, tarviten lisää tietoa - sisältäen informaation, kokemisen, näkemisen). Onko Ni sisäisempi kuin Ne? Riippunee siitä, mitä sillä tarkoittaa; huomion dominantti suunta on sisäisempi, sen ei kertoen mitään henkisyyden määrästä, joka on joku muu tekijä, osin NF on uskonnollinen, ja nf, sen tullen siitä, kun taas SF ja sf omaavat tunteen sensorisessa maailmassa; ei mitään henkistä, siis dominanttina. En näe mitään uskonnollisesti keskeistä eroa Se:n ja Si:n välillä.

Mitä itseeni tulee, nykyinen minäni sisältää kaikenlaisia muitakin ominaisuuksia kuin INTP:n, eikä uusi noin S-INTP-persoonani ole vakaa (INTP-menneisyys on addiktiona läsnä, ja itsestä riippuu haluaako pitää sen siellä ja missä määrin haluaa elää SF:ssä), ja menneisyys kuormituksineen vaikuttaa siihen ja valintoihini.

Todellisuudessa kaikilla henkisillä alueilla on paljon hyödyllistä, tärkeätä, välttämätöntä tehtävää; paljon tutkittavaa, selvitettävää, selitettävää, ymmärrettävää, ettei niissä vikaa ole itsessään. Itse en kuitenkaan haluaisi niitä opiskella akateemisesti, ja toisaalta olen ylikuormittunut ja ne teoriassa ehkä sopivat INTP:lle riittävän hyvin, mutta sopivampiakin henkilöitä niihin hommiin on, siis akateemisesti. Työksensä voi tehdä mitä tahansa, mutta ongelmaksi muodostuu työn persoona, työn orjuus, että mikä on mielekkäin työ persoonallensa, niin ulkoisen kuin sisäisen persoonan ja tarpeiden osin. Työnsä on parasta suhteuttaa persoonaansa, mahdollisimman lähelle sitä missä muutenkin elää. Mutta jos on tarpeen työskennellä jossain määrin, tavalla tai toisella esim. henkisellä alueella, niin sitten sen tekee, riippumatta siitä, mitä tekee ammatikseen, jonka valintaan vaikuttaa myös muita seikkoja, kuten työn (T/NT) kuormittavuus ja oma kuormitusmäärä.

SeFi:ssä matka ei todellakaan jatku henkisellä saralla, eikä siellä ole mitään syytäkään jatkaa henkisellä saralla. Toisaalta, kun kerran on jumala eli deitit, niin on myös dharma eli etiikka, niin on myös laki, jossa kaikki virtaa(vat) omiin paikkoihinsa ja yhdistyvät kuten niiden kuuluu yhdistyä, ja valinta ei ole mahdollinen. Mitä persoonaa tms. meikäläisen sitten jatkossa tulee olla, on nyt itselleni jossain määrin selvää. INTP se ei ole, mm. koska tarvitsen kuormitusten alentumista (koko elämäni ne on ollut liian korkeat, ja tulee olemaan lopun elämääni ja kauemmin). S-INTP on mahdoton persoona (N on tukahdutetussa tilassa, ja siten ei poiketen mistään muusta tukahdutetusta addiktiosta, tilanteen ollessa välivaihe, ei lopputulos), ristiriitainen, eikä sillä ole tulevaisuutta itsessään, siinä käyden ulkoisten persoonien välinen ristiriitta menneisyyden, nykyisyyden, tulevaisuuden, Xmielen väleillä. Ja ristiriita on vaikuttanut itseeni Sensoriksi tulemisestani lähtien, siis S-INTP:stä lähtien; selvä muutos myös mentaalisesti, hyödyin ja haitoin; mitä tähän puuhaan tulee, ehkä enimmäkseen haitoin; N hahmottaisi kokonaisuuden koko ajan paremmin, mutta sehän ei ole koko realitettti S-INTP:ssä, jossa liitäjä on S eikä N. Tekee siitä liian löysää, vaikka NT:n järki mukana onkin, siinä määrin kuin se on mukana. Toisin Sensori on tiedollinen ja ymmärryksellinen lisä. Jos kuitenkin antaisin hevoseni juosta vapaana mistään pittaamatta, se voisi kirjoittaa joka paikan täyteen, ja se on aivan liikaa löysää tekstiä; hevosena pitäisi silloin toimia täysimääräisesti myös N(i), joka tekee sen paremmin. Jos ei laske mukaan INTP-addiktiota, niin pinnalla on jo melko selvä mieltymys S/Se:n, joka sitten jatkossa määrääkin tulevaisuuteni.

Realiteetti on työn orjuus, jossa voi jossain määrin valita vain sen mitä tekee. Realitetti on myös oman elämän kokonaislaatu. Tarvitaan tietoa ja näkemystä itsellensä parhaasta suunnasta, ja kokemusta N:stä, S:stä, F:stä, T:stä (ym. niiden muodoista ja yhdistelmistä), niiden hyvistä ja huonoista puolista, ja kaikki se pitää yhdistää paikkaan jossa elää ja työhön mitä tekee nyt ja tulevaisuudessa, ja myös erilaisia muita näkemyksiä voi joutua ottamaan mukaan laskuihin. Valinta ei useinkaan ole helppo, ja aluksi ei välttämättä voi valita lopullisen valinnan mukaan, esim. itse olisin mieluummin SeFi:ssä, mutta ulkomaille muuton ja siihenkin liittyvän työn suhteen se ei ole tällä hetkellä järkevää, vaan se mahdollisuus jää myöhempään ajankohtaan, jopa vasta eläkeikään, mutta se jää nähtäväksi; aikomusta pitkittää sitä ei kuitenkaan ole, mutta työ on realiteetti, jota ei niin helposti vain ohiteta, jos on syystä tai toisesta jossain määrin sidottu työhönsä; jos ei, niin muutos on teoriassa helppo ja välitön.

Tärkeintä ollen tarve, joka edeltää (olemattoman) persoonansa merkityksettömiä haluja, jotka riippuvat mm. ulkoisesta persoonastansa. Elämänsä suunta määräytyy tarpeidensa mukaan, ja kun ne on itsellensä selvittänyt, niin valinta on sitten siinä, ainakin pitkälle määrittynyt.

N/Ni:stä vapaana on mukavampi olla (S/Se), palautuminen oletettavasti tapahtuu nopeammin. SF:ssä on luonnollisestikin ei-painava sekä N:stä että T:stä, ellei sitten innostu surffailemaan S/Se:ssä, T-mukana, jota motivoi keventyneempi ja Se:mpi maailmansa. Kyseinen hyppy esim. S/Se:en on jossain määrin erikoista, sen ollessa yleistä että S-INTP-limboon liittyvää. Kyseinen ei näytä olevan muutos NiTe:stä SeTi:n, vaikkei se tosin selvä NiTe:kään ole. Joka kerta kun käytän enemmän SeT:ä ajattelun maailmassa, ST-maailmassa, Se:n eteen tulee N:n kalvo ja sitten sitä pian onkin selvemmin NT, SNT. Olen luultavasti SF-puolella aina kun unloadaan oikean puolen, O2:n, että jonkinlainen virtuaalinen SeTi on Ni-tavalla kuvioissa kun olen oikealta aktiivikuormittunut, siinä määrin kuin sitä ei voi NiTe:ksi luokitella, jonka kuitenkin pääosin joutuu tekemään, koska sen menneisyys nykyhetkessä aktivoituu siitä. Eli itselleni kyse on lähinnä NT vai SF.

Ensi elämässä voi joutua etsimään Brahma-Tajunnan ja Sensorin uudelleen, mutta muutoin asiat on siltä osin loppuun käsitelty, ja ei voida olettaa, että nykyisen uuden elämänsä määrittely olisi välttämättä kovin nopeata, ja on myös elämienkin alitajunnan mukautumiset kuormitusten alenemisineen edessä, ja N-dominantti on nähtävästi sairaus, ainakin tavallisimmissa muotoaan, täysin sokeana. Ja siinä on addiktiivisesti ja varsinkin nykymaailman opiskeluissa se kuormittuu liikaa, liiallisine haittoineen, ja vaikka sitten INTP:lle olisi olemassa sopivia uria, niin ei välttämättä tässä yhteiskunnassa. N:n ongelma on S-sokeus, joka on eksistentiaalisesti vakavasti tyhmentävä tekijä, varsinkin jos ei ole nolla-addiktiossa seksin suhteen, jolloin olisi Kirkastunut niin kauan kunnes hän menee etsimään apua "ongelmaansa" ja mahdollisesti saakin sitä, ja siitä sitten lähtee uusi rundi liikkeelle. Ja sellaisissa absurdisuuksissa tämä planeetta liikkuu; eksistentiaalista lakia ei kunnioiteta, uskonnollisia ja filosofisia asioita ei ratkaista. Ratkaisu on pitkälle oikeassa tiedossa, tehkööt ihmiset sitten mitä haluavat, kunhan oikea tieto on saatavilla, niin muulla ei ole keskeistä merkitystä, eiväthän ihmiset jotka eivät tietoa kaipaa sitä etsi, ja he jotka etsivät, heidän pitäisi löytää sitä. Itse on pitkälle se, jonka on selvitettävä asiat itsellensä, myös siinä mitä tekee saavutustensa jälkeen. Tekee ilmeisesti huonon ratkaisun jos kuolee N:nä, jolloin täytyy olla paljonkin takataskussa ja luottamus siihen, että löytää kadottamansa valaistumiset uudelleen ja suhteellisen helposti ja nopeasti, tai että huonoimmassa tapauksessa omaa ainakin jonkinlaisen elämän, ja sitten on enemmän samassa veneessä kuin muutkin sokeat, ja töitähän siellä on tehtävä, tosin turhan työn tekeminen on Tyhmää, ja loppujen lopuksi niillä valaistumisilla joilla synnyn on ilmeisen hyvä tulevaisuus ennen pitkää, mutta mitä on suunnittelemassa, millaisena syntyy ja millä eväillä, sitä on syytä laskelmoida hyvin tarkkaan, ja ilmeisesti paras siirto on kuolla Sensorina. Ihmiset tulevat ja menevät mm. Sensorista ja Sensoriin, ja sitten jos joku heistä jotain tiedottaa, potentiaalisesti hyvä muutamille, ja sitten on hänen vuoronsa syntyä Sensoriksi. Absurdiahan tällainen rundaaminen on, mutta sitä on planeettansa vanki ja täytyy vain mukautua sen realiteetteihin.

S:ssä ei pysyy ikuisesti, mutta ainakin olisi paremmin suojattu jonkin aikaa, varsinkin SF:ssä. Ilman sitä tekee lukuisiakin elämiä putkeen turhaa etsintä_työtä, eläen koko ajan tyhmyydessä, planeetan katsoessa sivusta, ja kaiken tiedon ollessa enemmän tai vähemmän väärää, vajaata tai/ja vahingollista, ja mikään kirja ei pääsääntöisesti ole lukemisen arvoinen, mistään ei löytyen tarvittavaa tietoa, ja sen löytäminen itse on lähes mahdotonta, tosin buddhalaisuuden, zenin avulla saattaa saavuttaa Sensorin, siinä määrin kuin se enää kuuluu nykyisen persoonani pyrintöihin, vaikka se sitten olisi Sokea, ja se vaatii myös paljon vapaata aikaa, jolloin käytännöllisin ratkaisu näyttäisi olevan tehdä työtä mahdollisimman vähän ja sellaista työtä jossa voi olla mahdollisimman aivoton, ja ehkä sillä tiellä saattaisi onnistua; tarvittava tasapainottuminenkin voi olla tarpeen aluksi ja se voi viedä jokusen vuoden, ennen kuin sitten lopuksi voi olla tarpeen kontrolloida koko mieli totaalisesti pari kuukautta (kirjatietojen mukaan Gautamalla meni 49 vuorokautta, mutta se on vain summittainen luku, luultavasti keksitty, koska sitä ei yleensä laske päiviä, varsinkaan Gautaman aikoina, hyvä jos tiesi vuodenajan. 7 x 7 = 49) tosin teoriassa pelkässä luopumisessa, kun on ehkä ensin tasapainossa, luulisi tulevan esiin suuremmassa määrin sensoria jossain vaiheessa tai joku vuosi, tulisi hetki jolloin se on riittävän selvä. Ja kaikki vain sen takia, että on S-Tyhmä, ja sen suhteen viisastuminen on sitten se ainoa tavoite, että huomaa olevansa Tässä, ja siinä kaikki, siinä määrin kuin Sensori sen näyttää, itselläni kun se oli jo Kirkastumisesta, ja miltä pelkkä Sensori sitten näyttää, sitä voin jossain määrin vain spekuloida, mutta esim. buddhalaisuudessa, zenissä, ja toisaalta Sensorien keskuudessa ovat asian merkit, ja tie. Jos meikäläinen syntyy Sokeana, Sensori ei liene ensimmäisenä saavutuslistalla, vaikka tosin ulkoisten persoonien teoria on olemassa ja sitä kautta se voi tulla listalle, mutta ei sitä helpolla oivalla, vaan kuormitukset tiedän, ja sitten tulee seksiaddiktiokin ajatukseen, vaikka toisaalta sille ei ole mitään tukea missään (vaan päinvastoin, tosin en ole uskovainen, mutta se päinvastoin on melko vahva fakta, vaikka toisaalta addiktio tunnustetaan, mutta vain ajatuksellisessa ja toiminnallisessa muodossa), enkä omaa akuuttia tarvetta vieroitukseen, että sekään ei ehkä onnistu, vaikka onkin todennäköisempi (tosin sekin voi olla epätodennäköinen, eiväthän ihmiset luonnostaan suuntaudu seksiä vastaan), ja sitten luultavasti tulee buddhalaisuuden tekstejä läpikäytyä, mutta N-vieroitus ei sen takia ja ehkei ulkoisen persoonateorian kautta voi tulla helposti oivallukseen, vaan lähinnä jos tarvii kriittisemmin alentaa aivokuormituksiaan, niin tie Sensoriksi voi alkaa jossain vaiheessa, kun ensin näkee, ettei homma etene hyvin ja vuosia jopa vuosikymmeniä on mennyt, jolloin joutuu ottamaan käyttöön järeämmät keinot. Nykyään tosin on jo noi kaikki mainitut tiedot olemassa, ja kun ottaa huomioon, että oletettavasti synnyn K:lla (Kundalini) ja T&T:llä, niin ei ole aivan yksinkertaista missata kaikkea, mutta mikä todennäköysysprosentti siihen sitten on missäkin iässä saavuttaa yksi niistä (Sensori tai Kirkastuminen), niin sitä en osaa sanoa, vaikka voikin spekuloida, mutta vuosikymmeniäkin on turhaa työtä edessä.

Parasta voi olla olla vain aivoton SeFi ja työskennellä esim. jossain tehtaassa pakkaajana jopa 40 tuntia viikossa, 50 vuotta, ja siinä koko uljas elämä; siihen perhe lapsineen ja siihen kuuluvine töineen, ja joitain harrastuksia ja siinä se sitten on, koko uusi uljas maailma ja parasta mitä tällä planeetalla on tarjota. Tärkeintä on kuitenkin olotila hetkestä hetkeen, SeFi, työn ollessa toissijainen ja voihan sitä jotain muutakin tehdä, ja vaikka vähemmän jos niin haluaa (jota sallitaan heikosti, mutta esim. varasto, keräys voivat sellaista pitää sisällänsä, tosin säännöllisyydestä ei ole takeita). Sensorisessa maailmassa moni elää yksinkertaista totuutta, siellä ollen mitä elämä on, ja todellisia ihmisiä, tosin ei kaikkia mukaanlaskettuna ja paljon ongelmia sielläkin on, myös psykologisesti, mutta asiat suurimmalti osin on hyvin siellä, ja todellinen elämä, luontaisine ymmärryksineen, kulkee siellä hetkestä hetkeen. Vaikuttaa kyllä siltä, että asiat hiljalleen olisivat menossa parempaan päin, mutta ei-hämmästyttävän hämmästyttävän hidasta se on ollut, mitä tulee mihinkään erityisen tärkeään asiaan, ja erityisesti tämä planeetta on kaikkea sitä vastaan mitä itse etsijänä pidin kaikkein tärkeimpänä, ja tärkempiä asioita ne yleisestikin ovat. Jos ei halua, että itsestänsä tulee jossain määrin uhri taas seuraavassa elämässä, niin viimeistään eläkkeeseen mennessä olisi hyvä siirtyä S:ään (joka auttaa myös tärkeässä kuormitusten alentamisessa), esim. itse voin siirtyä selvään SeFi:in viimeistään vajaassa vuodessa, ja SF/SeFi:in yksinkertaisesti uloadaamalla oikean puolen. SeFi:ssä aukeaa todellinen maailma, sen myös ollessa jumala sen puhtaimmassa ja selvimmässä että sensorisessa muodossa, ilman mitään nf-tunteiluja assosiaatioineen, ja se jumala on siellä ilmassa, kaikkialla; 'Se', joka on Fi:llä. Ei ole mitään top-prioriteettia itseleni, muuta kuin kuormitusten aleneminen, jotka on ensisijalla tässä situaatiossa jossa olen ja olen itse, että se tekee päätöksen siltä osin yksinkertaiseksi. Ja toiselta osin ei näytä olevan tarpeita tehdä muuta, eli asiat valunee tähän suuntaan välttämättömyyden ja tarpeiden pakosta. En edes välitä siitä, mitä teen työkseni ESFP-maailmassa (olemuksen ollessa tärkein), kunhan pääsen elämään siinä ensimmäisen järjellisen tilaisuuden tullen, ja kuormitukset alenevat. ST:ssä oloa en laske kuormitusten alentamiseen varmaksi, ja SF on tupla (S ja F) ja siirtymä NT:stä ST:n ei niin helposti ole mahdollinen, sen ollen itselleni lähinnä NT tai SF, ja välttämättömyyden pakossa se on SF, niin pian kuin mahdollista. Unelma_maailma SeFi:ssä, hyvät tulokset kuormitusten alenemiseen, hyvä tulevaisuus, ja se onkin viimeinen päämääräni niin eksistentiaalisesti kuin kuormitusten alentamisen suhteen, ja siten on tullut saatettua loppuun mikä parasta on. Siinä meikäläisen taivas, työstä riippumatta, kunhan se ei ole esteenä.

Aivollisessa akateemisessa tienannee 30K (ehkä 40K 2010) vuodessa, bruttona, joka on 2K tuntimäärällä per vuosi 15e per tunti (19e jos laskee 1,6K tunnin mukaan), miinus isommat verot ja mahdolliset tulonhankkimisvähennykset joita ei voi vähentää. Akateemista duunia joutuu ehkä yleensä tekemään 40 tuntia viikossa, ja sen lopettaminen puolessa välissä uraansa ei näytä mielekkäältä (eikä se eroa vähemmän duunin per viikko tekemisestäkään) kaiken sen koulutuksen jälkeen (mukaan lukien mahdolliset valmistelut edellisessä elämässä ja aina korkeakoulutukseen pääsyyn asti hikarointi, tosin positiiviselta puolelta laskee vain tämän elämän ja että osin opiskelisi muutenkin sitä materiaalia mitä opiskelee kouluvuotensa). Työn orjuudesta johtuen kyseessä on pitkälle matemaattinen raha_laskelma, ja sitten suhteuttaa sen työtunteihin, ja punnita arviolta mikä on mielekkäämpää. Jos akateeminen duuni tienaa vain tuplasti paremmin kuin SeFi-duuni, niin valitsisin SeFi:n, ja jos tulos on 3+ kertaa enemmän, niin sitten pitäisi harkita muutakin, jos siis ei tarvitse alentaa kuormituksia, ellei sitten duuni jätä sitten vastaavasti enemmän vapaa-aikaa. Ja duuni voi olla rahankin tienaamista, jos motiivia akateemiseen duuniin sen itsensäkin vuoksi ei ole. Mutta tarpeet ovat tarpeita ja ne hyvinkin päättää mitä tulee tekemään, ja ennemmin tai myöhemmin ne sen jossain muodossa tulee tekemään (että se vapaasta tahdosta, asian ollessa vain matemaattinen kaava, ja se, että voin ostaa yhden tai toisenlaisen jotain, ei täytä vapaan tahdon kriteeriä kovin merkittävissä määrin). Ja kaikki se kilpailu, epävarmuus, kuormitus, epäselvyys työn mielekkyydestä. Jos tuntee itsensä akateemiseksi, niin sitten kai, mutta jos tuntee itsensä SNTSF:ksi, niin sitten ehkä ei. Ehkä SNTSF-alalla voi saada enemmän kuin 7.5e per tunti, vaikkei se tosin sitten lienekään mikään aivoton SF-duuni. Kun tunnustelee S:ää ja ulkoista elämää, vapautta, ST:tä, SF:ää, niin eiköhän elämäni kulje kyseisellä kurssilla, mitä siitä sitten tuleekaan, ensisijassa SeFi.

Kaikkien eri persoonien ja töiden tarkoitus ja maailma on aivan sama kuin NT:n vastaava (jolle funktionaalinen tarkoitus on NT), jotka elävät NT:n_maailmassa, ollen ulkoisen persoona_addiktionsa osin onnellisia siinä, ja siten elää elämäänsä hetkestä hetkeen, siinä ollen tavoitteiden ja joidenkin valaistumisten ja vähemmistö_kokemusten lisäksi koko elämä. Elämä itsessään ei tarkoituksellisessa osin ole muuta kuin paikallansa oleva ilmiö, jossa tosin tapahtuu kaikenlaista, edistymistäkin, mutta elämä on aina paikallansa, ja siinä on koko elämä aina ja ikuisesti, vain deitien suhteessa persoona_funktioihin nauttiessa näytelmästä; näytelmästä jolla ei ole jotain päämäärää, vaikka päämäärä voikin kuulua osana juoneen (varsinkin N:llä), mutta elämän itsensä ollessa aina tässä, eikä ole loppujen lopuksi mitään keskeistä merkitystä millään muulla. Ei ole ulkoista persoonaa itsessään, sen riippuessa pitkälle kuormitustiloistamme (ja x-tekemisistämme, jota kautta voimme muuttua), ja sisäinenkin siltä osin vaihtelee sen mukaan (ulkoiset kyvyt ja mieltymykset mukaan_luettuna) ja vanha katoaa siltä osin Xmielestäkin, eikä loppujen lopuksi ole mitään pysyvää mitä ulkoiseen (ja sen sisäiseen) persoonaan tulee, vain Xmielen alitajuisen kehityshistorian jäädessä eloon, kaiken muun ollessa muuttuvaista ja kuolevaista.

ÄO. Uskoo, että on olemassa jokin yleinen älykkyys, jolla viitataan lähinnä Ti:n, Se:n - ja ehkä Ne:n; logiikkaan, Ne/Se:n, jotka kattavat niiden alueiden älykkyyttä, joka on eduksi tietynlaisissa toimissa, jotka lännessä on yhdistetty älykkyyteen, ja ei voi osiltaan väittää vastaan, mutta kokonaisuudessaan jokainen persoonaryhmä (sen sisäisesti vaikuttaa olevan lisää jakoja siinä miten tai missä kukin dominantteja funktioitansa käyttää, ja siinä ero voi olla kuten lihasvoimassa, että vaikka molemmilla olisi jokin sama vahva lihas [sisältäen kuormituksen - ÄO100 olisi siltä osin tasapanossa ja treenattu tosin kuormituksista ja persoonaryhmästä riippuen - ja tavan, addiktion, mahdollisesti tarpeen, tai entisen tarpeen kautta jäänyt, luoden asenteita ja asenteet luovat kiinnittymiä, tapoja, haluja, mieltymiä, addiktioita, kuormituksia, liittyen myös funktioihin], sen voimakkuussuunta, tai kestävyys, ja yhdistetty muu kokonaisuus voi olla eri, eikä kykene olemaan vahva kaikessa kyseisen lihaksen suunnissa ja kokonaisuuksissa) on omalla tavallansa älykäs, ja omalla tavallansa tyhmä. T on älykkyyttä, F on älykkyyttä. N on älykkyyttä, S on älykkyyttä. Ti on älykkyyttä, Te on älykkyyttä. Fi on älykkyyttä, Fe on älykkyyttä. Ne on älykkyyttä, Ni on älykkyyttä. Si on älykkyyttä, Se on älykkyyttä. J on älykkyyttä, P on älykkyyttä. NF on älykäs intuitiivisessa tunteessa (ajattelussa), huomioinnissa; NT on älykäs intuitiivisessa ajattelussa, huomioinnissa; ST on älykäs sensorisessa ajattelussa, huomioinnissa; SF on älykäs sensorisessa tunteessa (ajattelussa), huomioinnissa. Älykäs on suorassa, selvässä yhteydessä siihen funktioon ja funktiopariin jossa hän on älykäs; hänen kokiessa sen vahvemmin, lähemmin, selvemmin kuin muita funktioita ja funktiopareja. Keskinkertaisuus jollain saralla tarkoittaa, että tarvittava vahvin alue on dominoituna (jollain muulla). Suurempi vajaavaisuus tarkoittaa, että jokin funktio/funktiopari on enemmän kuin dominoituna.

Älykkyyttä ei tule jakaa liian karkeasti. Esim. kehoälykkyys, siitä voi huomata S:n ja N:n, että Se:n ja Si:n, jossa S:llä on dominantisti huomio sensorisissa seikoissa, N:n sijasta, kun taas Si hahmottaa, tuntee kehoa itseään paremmin kuin Se, joka taas hahmottaa kehon liikkeet suhteessa ympäristöön ja ympäristön itsensä, paremmin kuin Si. Kompensoivat harjoitteet heille ovat vastakkaiset, jossa Se kiinnittää huomiota kehon sisäisiin tuntoihin, ja Si kehon liikkeisiin suhteessa ympäristöön ja ympäristön aistimiseen (näkemiset, kuulemiset; tila, esineet, matka, nopeus, suunta). Toiselle kompensoivista harjoitteista ei varsinaisesti ole mitään hyötyä. N:llä voi olla keholahjakkuutta esim. sormissa, ehkäpä rajoitetummalla esim. Se-alueella, toimien yhdessä esim. Ne:n (N:sti visuaalinen ) kanssa. Ne saattaa rankata seuraavana Se:n (yleisesti paras sillä alueella) jälkeen ja Ni Si:n jälkeen, mutta se täysin riippuu, esim. S-alueilla S:t tulevat usein ensin, ja sama koskee N/Ne:en alueita, jossa asiasta riippuen seuraavana rankaavat luonnollisestikin Ni:t (N:stä johtuen) tai Se:t (Se:stä johtuen), ja Si:t pärjäävät heikoiten, tosin monilla alueilla löytyy poikkeuksiakin, jos siellä voi riittävästi kompensoida heikkoutensa ja/tai saada riittävästi kompensoivaa hyötyä vahvuuksistansa.

Mikä taas määrittää dominanteimmat, tulee omista vahvuuksista että addiktioista. Pelkkä tekninen äly (kokemuksesta; kokemus, muoto, Xmuisti. Asenteet, tavat. Muisti vaikuttaa jatkuvasti kehoon, tunteisiin, ajatuksiin ja on alitajuiselta osin kuolematon, tosin ei kehittymätön) on lähes hyödytön jos sitä ei tue sille parhaat funktiot dominanteimpina (ja määrittääkö funktiot älyksi ja Xmielen lahjakkuudeksi, on itselleni yhtä tyhjän kanssa, koska sanat eivät tarkoita mitään, ja älyä tulee varmasti molemmista, ja muustakin, kuten valaistumisista ja vielä tarkemmasta 'ulkoisesta' persoonasta), ja siten siltä osin tyhmentyminen on väistämätön seuraus jos vaihtaa toiseen persoonaryhmään, ja joutuu luomaan itsellensä uuden sisällön ja ympäristön elämällensä, uusi kuin ei kykene vanhan toimiin, tai edes omaa mitään motiivia niihin, motiivien muuttuessa persoonan mukana, ja vanha kuolee, uusi syntyy (sitten myös tietää miten radikaaleista muutoksista on kyse, kun yksi maailma katoaa ja toinen tulee tilalle, vanhat kyvyt ja motiivit katoavat, uudet tulevat tilalle, yksi henkilö 'kuolee', toinen syntyy), vaikka edelliseen voi aina halutessaan palata (tai vaihtaa miksi vain kykenee), vaikkei uusi tosin enää siinä elämässä kokonaan katoa, kun taas seuraavassa elämässä hyvinkin katoaa, jonka mukana katoaa muu-funktioiden mukanaan tuoma kokonaisempi 'viisaus', joka on paha asia, jos syntyy Intuitiivisena, siis S-tyhmänä, että mieluummin sitä syntyy N-vajaana kuin S-tyhmänä, tosin myös N-vajaa on tyhmä, N-tyhmä, mutta sen suhteen voi järjestää elämänsä N:n suhteen yksinkertaisemmaksi. Näkemistä ja kokemista, ja se miten ymmärrys liittyy niihin, niissä on pitkälle koko joogan maailma, ettei siinä ole kyse ajattelusta eikä toisaalta tunteilusta, vaan monipuolisesta näkemisestä ja kokemisesta, niiden antamasta tiedosta, jota ilman mikään tieto ei itsessään ole varsinaisesti minkään arvoista.

Kiinnostavaa oli mm. Socionics:n - .com mm. fyysiset/eteeriset vastaavuudet ulkonäössä, varsinkin julkkisten kuvakokoelmansa tyypeissä oli hyvin valaisevaa silloin kun ne olivat yhdellä sivulla rivissä, mutta ei asiassa ole ongelmaa tälläkään hetkellä, muuta kuin kuvia ja kattavammin tarvittaisiin, ja ehkä jaoteltu(i)na sisäisestikin, niin ja niiden pitäisi saada vielä kehitettyä teoreettista näkemystään, joka on vajaa ja virheellinen kuin vahingossa, kun kuvat ovat tyypeiltään oikein, mutta profiili ja suuntien - funktioidenkin - ymmärrys sitten on usein väärä, että joku oli oikeilla jäljillä, ja kuvien suhteen sitä vieläkin. Mitä esim. Socionics:n kehittymiseen edelleen perusteiltaan tulee, niin se ei ehkä (saattaahan profiilit tosin parantua, ja ei se välttämättä ole kuollut aloilleen, tosin se on heikoilla kantimilla monilla Socionics-saiteilla, verrattuna siihen jossa on oikeat kuvat, tosin ei siellä sitten varsinaisesti ehkä juuri muuta oikeata olekaan) ole mahdollista (kirjat on tehty ja sitä kutsutaan Socionics:ksi). Se oli ehkä vain yksi pätkä persoonateorioiden kehityshistoriassa, jossa edistystä tapahtui ainakin J/P-korjauksessa (introverttien osin se oli väärin MBTI:ssä), kuvatunnistuksessa (pohjautunee MBTI:n, tosin Socionics kokonaisuudessaan ei ole oikeilla raiteilla sen suhteen) ja homogeenisyydessä (puolison valinta). Mitä muuhun tuotantoonsa tulee, ne eivät näyttäneet suurimmalti osin olevan oikein.

© 2004-2010, Petri Brahma Einiö