Bodhisattva. Bodhisatt[v]a:lla tarkoitetaan toisinaan Etsijää (Mestariehdokas; Dhyana-valaistunut), toisinaan Kirkastunutta joka opettaa ei-Kirkastuneita. Kun kuolee ei-nollaseksiaddiktoituneena niin palaa takaisin, mutta J/järjellisenä (t&t/T&T), hereillä olevana, täysin T/tietoisena ihmisenä. Olettaen, että on Todistava & Tietoisuus (tai Dhyana-valaistunut) ja että Kirkastuminen ei säily. Myös kyseistä palaavaa voidaan kutsua Bodhisattva:ksi ("sattva jolla on bodhi", t&t-järki; tai sattva tarkoittaa myös olemusta, tarkoittaen olemusta [inkarnaatiota] jonka olemus on B/bodhi, t&t/T&T).

SROTAPATTI. Dhyana-valaistunut ("erottaa todellisen epätodellisesta"); hän saavuttaa Nirvanan (Brahman) "seitsemän" syntymän jälkeen. Olen huomannut, ettei Dhyana-valaistuneiden eksistentiaalinen ymmärrys ole heti korkeata tasoa, vaan he toimivat meditatiivisesti yms. ("neljäs") melko ihmistasolla siinä elämässään, mutta kuitenkin he ovat selvästi jo matkalla: "Astuneet virtaan joka johtaa Nirvanaan". Ei näytä siltä, että hän saavuttaisi Brahmaa vielä kahden syntymän jälkeen, oli seuraava elämänsä miten hedelmällinen tahansa, mutta "seitsemän" ("noin" lukema) syntymän jälkeen se vaikuttaa jo mahdolliselta. Buddhalaisuudessa Strotapatti on ensimmäinen kehitysvaihe neljästä, seuraavan ollessa Sakridagamin, jonka sanotaan syntyvän "(kerran) uudelleen" ("halun" maailmaan), että hän on irrottautunut jo niin paljosta "karmasta" (maallisista haluista/sokeuksista tarkemminkin, ja on jo lahjakas eksistentialisti), että vain yksi elämä on enää tarpeen (kunnes hänen ymmärryksensä on valmis saavuttamaan Brahman/Nirvanan - tämän vuoksi tie Valaistumisiin [tai mihin tahansa huippusaavutuksiin] on useamman elämän mittainen, vaikka kuka tahansa voisi [tässä tapauksessa] teknisesti saavuttaa kaiken vuoden sisään). Kolmas vaihe on Anagamin - ei synny enää "halun" maailmaan, ellei sitten itse niin halua (syystä tai toisesta). Joten Anagamin vaikuttaa olevan Selibaatti, muttei kuitenkaan seksiaddiktiovapaa. Itse en näe, että Kirkastuminen säilyy seuraavaan elämään jos on seksiaddiktoitunut, mutta se on mahdollista (kun en tiedä), ja toisaalta aktiivisysteemistä irtileikatut addiktiot saattavat hävitä kuolemassa, sen sijaan että ei-eliminoitunut osuus säilyisi seuraavaan elämään, kuten uskon sen säilyvän. Neljäs ja viimeinen vaihe on Arhat, joka on saavuttanut Nirvanan (seksiaddiktiovapauden) eikä koskaan enää palaa halun maailmaan (saattaa tosin palata "halun" planeetoille, joka on eri asia).

Kyseiset vaiheet voi toisen ja kolmannen (neljäs voi olla myös pelkästään Kirkastuminen; ensimmäinen on Dhyana-valaistuminen - mieli valaistuu kyseiseen ymmärrykseen ja siitä johtuen omaa sen verran todistajuutta, että erottaa "todellisen ei-todellisesta") vaiheen osin mahdollisesti määrittää jossain määrin toisinkin, mutta se on oma näkemykseni, käyttäen teosofian sanastoa noiden sanojen määrittelijänä, ja laittaen siihen osuvimmat tulkintani. Kyseisistä termeistä on myös muita kirjoitusmuotoja, sen lisäksi että muitakin vaiheita luultavasti löytyy jostain buddhalaisuudesta.

Buubuu. Esim. "Huomion [x-mielen-tila:n] heiluminen vasemman ja oikean kanavan välillä estää keskikanavaa vahvistumasta", Sahaja Jooga. "Ajatuksettomuus vahvistaa keskikanavaa", Sahaja Jooga. Olen todistanut keskikanavan automaattisen vahvistumisprosessin, ja ainoa tosiasia mikä mielellisessä toimeettomuudemmassa on, on että se voi luoda suhteellisesti paremman balanssin, kun epäbalanssoivia voimia on vähemmän. "Kundalini virtaa sitä paremmin mitä vahvempi keskikanava", Sahaja Jooga. Todellisuudessa keskikanavan vahvuus vähentää oikean epätasapainoa, joka on hyvää ruokaa Kundalinin virtaukselle. Myös 'tukoksien' aukeaminen ja dynaamiset tunnehäiriöt saavat Kundalinin virtaamaan paremmin - keskikanava ylläpitää niitäkin paremmin, vähentäen Kundalinin virtausta, kun sille ei ole niin voimakasta häiriö-, epätasapaino-ruokaa.

KAIKKIALLA OLEVA VOIMA. Sahaja Jooga sanoo, että Kundalini-voima yhdistyy kaikkialla olevaan Voimaan Sahasrarassa, joka on jossain määrin Buubuu:ta. Tajunta = Voima on hieman Buubuu:ta, koska se on vain Tajunta, jonka tietää vain Kirkastunut. Kundalini on erillinen ilmiö ainakin siltä osin kuin yhdistyminen kyseiseen Voimaan on kyseessä, koska olemme jatkuvasti yhteydessä kyseiseen voimaan ilman Kundalini-valaistumistakin. Kyseinen yhdistyminen tapahtuu myös muualla kehossa, sen vain tuntuessa/vaikuttaessa eniten aivoissa. Voi olla, että se mikä tuntuu Kundalinina (viileä tuuli) on Brahmaa, jolla siten on kyseinen ominaisuus T/tajunnan lisäksi. En kuitenkaan tiedä onko se Brahmaa, mutta kehon tuotteelta Kundalini ei vaikuta, ja sielua meillä ei ehkä Brahma & fyysinen keho lisäksi ole.

Deja-vu. Sanakirja: "entiselämys, tunne, että on kokenut käsillä olevan asian ennenkin, vaikka se on uusi elämys." Tämäksi kutsuttu ilmiö on muistihavainto, josta ei kerennyt saamaan otetta, se vain käväisi muistihavainnon reuna-alueella. Voi olla maku, haju, idea, muistikuva. Mitä tahansa mielellistä tai värähtelyllistä. Kyseessä ei ole koskaan uusi elämys kokonaisuudessaan, uudessa kokemuksessa vain on jokin vanhan osa, jotain tuttua. Muistiinpalautuksen rajatapaus. Käänteisesti verrannollinen on esim. tunne, joka on juuri rakentumassa mielessä, sen voi tunnistaa jo sikiövaiheessa, ja abortoida siihen. Samskarat on toinen kategoria, tosin henkisellä saralla se liitetään tähän, käytännössä en kuitenkaan koskaan ole huomannut olevan kyse samskarasta, se on toinen ilmiö (esim. vähemmän mystinen samskara on kun tunnustelee koskettamatta kaikkia ympärillään olevia esineitä, materiaaleja, kaikkea, niiden ominaisuudet tuntee selvästi ja oikein, se johtuu muistitallenteesta, samskarasta).

Devotee. Devotee (mestariehdokas) on syvä eksistentiaalinen suhde jumaluuden ominaisuuteen, esim. sen päivän osalta vakiintunut Tietoisuuden tila; tai esim. eksistentiaalinen Dhyana-ymmärrys, josta ehkä Kirkastumista etsivät (= Bodhisatta) saavat motiivinsa. Mestarilla kyseinen jumaluuden ominaisuus on vakiintunut (Xmieleen), tai/ja muuten täysin saavutettu; sen ollessa osa häntä. Jotkut vakiinnutetaan työllä, toiset Dharman kautta. Devotee:sta on ainakin teoriassa lyhyt matka mestariksi.

Dharma. Hyvyyden ja oikeuden tunne. Kaikki vasemman sydämet. Käytännössä Viisaus (sydämet ovat eksistentiaalis-jumalainen viisaus) ja hyvyyden hyväksyminen (tämä on ainoa tuntemani positiivinen harjoitus, joka on eksistentiaalinen: sallia enemmän ja enemmän Deitien jumalaisia ominaisuuksia, olla avoin tälle positiivisuudelle - tosin tässä täytyy olla nero jottei mene metsään). Vatsassa tuntuvat lähinnä vain V3-poikkeamat Dharmasta, rintakehässä häiriöt/kuormitukset V4-Dharmassa. Jokaisella vasemman Jumaluudella on oma Dharmansa; Xmieli tavallaan mukaanluettuna, joka myös voi reagoida pirullisesti, kun jotain omaa dharmaa vastaan tapahtuu, omaa uskontoansa kohtaan; tosin tämä uskonto on lisänä muut Jumaluudet. Dharma on varoittaja, suojelija, laki, oppi.

ÄLÄ VASTUSTA HYVYYTTÄ. Tämä avain, tämä Mantra, on yksi tärkeimmistä löydöistä. Portti, ovi, joka aukaisee eksistentiaalisen Dharman. Tämä lienee uskoontulemisen eksistentiaalinen versio, tosin tämä on tietoon tuleminen; ja koska tämän voi selittää kuten olen tehnyt, niin voisi arvella, että uskoon tuleminen on jotain muuta. En kuitenkaan näe mitään tarkempaa selvitystä siitä mitä tietoinen uskoon tuleminen voisi tarkoittaa, tosin noita muitakin kokemuksia on, mutta tämä on keskeisin, mitä Dharmaan tulee. Kun eksistentiaalinen Dharma aukeaa, niin tulee kosketusyhteyteen jumaluuden energian kanssa; sitten tietää mikä eksistentiaalinen Dharma on.

Seuraavassa elämässä kyseinen henkilö, vaikka Dharminen, ei tiedä tästä Dharman aukeamisesta mitään. Aukeamisen pysyvyys on hyvä, koska Jumaluudet eivät ole suopeita eksistentiaalisesti takaperoiselle kehitykselle. Tämä Mantra pitää tilanteen tarvittaessa hyvänä myös jatkossa.

Xmielen ehdollistuma on usein vastustaa hyvyyttä, kun sen hyväksyminen on itsekunnioituksen vastakkaisuutta, kun se on pakotettua, ja ei tiedetä, että Dharma on eksistentiaalinen suora tunnollinen yhteys omaan sieluun, Deiteihin, jonka näkee vasta sitten kun lopettaa hyvyyden vastustamisen ja todellinen eksistentiaalinen, jumalainen Dharma aukeaa, joka on eri kuin se yhteiskunnan vaade kollektiivisessa mielessämme olla tunnetasolla hyviä, jonka noudattaminen on eksistentiaalisesti väärin, kun se on mielellistä, tosin sattumoisin oikein.

TOTUUS VS HYVYYS. Hyvyys on kaikki jumaluudet. Totuus on samaten kaikki jumaluudet. Näiden kahden välillä ei ole eksistentiaalisesti mitään ristiriitaa, hyvyys ja totuus ovat molemmat yksi ja sama, Jumaluuden ominaisuus. Joskus totuuden esiintuominen ja hyvyys ovat ristiriidassa, kuten totuus ja rakkaus. Tai itsekunnioitus ja totuus/rauha; tai rakkaus/totuus ja hyvinvointi/rauha etc.. Dharma itsessään on siis toisinaan "skitsofreeninen", joka osaltaan johtuu meidän skitsofreenisesta kollektiivisesta Xmielestämme. Ihanteellisinta olisi ottaa koko Dharma huomioon niin, ettei yksikään Dharma-alue häiriintyisi, ja siihen Xmielemme tulee pyrkiäkin. Asia tosin on jossain määrin rinnastettavissa niin kehon kuin mielen rakennukseen, käyttöön, joissa on mahdotonta päästä täydelliseen tuloksellisuuteen kaikessa, esim. kymmenottelijat eivät pääsääntöisesti pärjää niin hyvin jossain lajissa kuin johonkin lajiin erikoistuneet. Paljon voi kuitenkin tehdä.

Mitä järjestykseen tulee, niin nähdäkseni selviytyminen on pääsääntöisesti ykkösenä, sitä seuraten, totuus, rauha, itsekunnioitus, rakkaus, estetiikka, siinä järjestyksenä silloin kun niitä ilmenee noin tasamääräisesti. Normaalioloissa toi antaa kuvaa, mutta kuuluu filosofian (ja psykologian) alueelle ja on monimutkainen enkä ole sitä erityisesti tutkinut, mutta järjestys täytyy olla, ja esim. moni noista on Deitiarvo suoraan, ja rauhaa lukuunottamatta, ylhäältä alas näköjään, mutta muut eivät ole suoraan Deity, ja mitä on totuus, kun siihen kuuluu kaikki Deitit? Mutta tässä se on nähtävästi asian totuus vs. sen aiheuttamat reaktiot, mutta siinäkään totuus ei voi sovinnaisuutena (rauha, harmonia, kokonaisuus), rakkautena, kunnioituksena, esteettisyytenä vallita majesteetillisessa yksinäisyydessään vaan yleisesti ottaen täytynee tasapainottaa muihin arvoihin vallitsevassa tilanteessa, silloin kun mahdollista ja parempi, tosin absoluutti/persoona voi olla toista mieltä ja painottaa jossain järjestyksessä arvoja ilman sovittamista, joka tulee erityisesti esiin silloin, kun jokin arvo on syystä tai toisesta kriittisen painottunut, mutta yleisesti ottaen yksittäisen arvon ei tulisi olla kokonaisuudelle sokea, sellaisen johtaessa kokonaisuuden kannalta väärään toimintaan, ainakin sitä suhteellisesti korkeampien arvojen suhteen. Elämäämme määrää hyvinkin paljon se, miten priorisoimme mm. eri arvoja, ja eri tilanteissa joutuu eri painotuksiin, ja eri persoonat painottavat kukin tavoillaan. On keskeistä, missä määrin mikäkin arvo missäkin tilanteessa painottuu, ja myös aika-aspektin huomioon ottaen, sen pitkälle määräten arvojen järjestyksen, painokertoimet, sen sijaan, että olisi joku absoluttinen järjestys, ja järjestyksen tarkastelu juuri kyseisesti voi myös dominoida, absoluuttisen järjestyksen tullessa mukaan vasta sen jälkeen.

Rauha voidaan sijoittaa (itse)kunnioituksen edelle. Normaalioloissa ei usein tule tuntemaan rauhan tärkeyttä välttämättä edes koko elämänsä aikana, ja on silloin helppo priorisoida se alemmas, mutta jos omaa kokemusta siitä, kun esim. kotirauhaa ei ole, niin on helppo siirtää rauha perustavanlaatuisempana ylemmäs, vaikka voi tosin ajatella tilanteen olevan silloin erityisen painottunut, mutta itse kannatan tällä hetkellä rauhan suurempaa perustavanlaatuisuutta, joka ei kuitenkaan tarkoita, että painotan sitä niin paljon kuin miltä näyttää; rauhan kuten muidenkin arvojen häiriön määrän pitkälle määrätessä sen, mihin sen sijoittaa prioriteettisesti, ja lisäksi kun mukaan laskee pitkän ajan kokonaisuuden, on rauha niistä pääsääntöisesti vähemmän merkityksellinen, sen ollessa prioriteettisen paikkansa arvoinen vain erityisen painottuneesti, ja siksi sen voi sijoittaa vasta rakkauden, V4:n, jälkeen, mutta painotan rauhan perustavanlaatuisuudemmuutta jopa yli universaalin kodin ja merkityksen, tarkoituksen, jotka rauha jopa pystyy korvaamaan (heijastusvaikutuksena tms.) niin, että V4:n vajauksen kestää. Rauhan häiriöön liittyy usein muitakin Deity-häiriöitä, mutta siitä huolimatta, ilman riittävää rauhaa on pahempi elää kuin ilman sitä vähemmän kriittisiä arvoja, joita ilman on tosin myös paha elää.

Jotain arvoa loukkaavat tekijät jossain määrin loukkaavat kaikkia arvoja, esim. tilttaaminen näyttää olevan liitoksissa V5:een, itsekunnioitukseen ((vasta)loukkauksen yksi motiivi ja ulostus), mutta tilttienergia on nähtävästi kärisevää (loukattu/loukattu loukkaaja kärisee; että loukkaamisen toinen motiivi ja ulostus) V2:sta, lisäksi otsa "kätsää" joutuessaan käsittelemään kyseistä; jos toista tiltataan tahallansa/välinpitämättömyyttänsä esim. V3:sta häiriten, niin noikin tapahtuu ja luonnollisestikin myös V4 tilttaa, ja ei vain vihana yms., vaan myös perustavanlaatuinen universaalin kodin sydän, kylmenee - tarkoitus, merkityksellisyys liittyy pitkälle kyseiseen sydämen hyvinvoivaan ominaisuuteen. Kukin Deiti ilmaisee negatiivisuutensa (+ Xmieli) omalla tavallansa, mutta ne usein jossain määrin reagoivat yhdessä. Selviytyminen, johon kaikki arvot osin liittyvät, tai hengissä säilyminen - johon häiriön lähteelläkin pääsääntöisesti on oikeus, kuten jossain määrin muihin arvoihin, mutta alemmat arvot eivät asian ratkaisua dominoi, prioriteetit arvoissa kun alentavat oikeuksia alempiin arvoihin. Etiikka on tärkeä opillinen alue ja liittyy vahvasti psykologiaan, sisäisin ja ulkoisin huomioin, jonka lisäksi aihe voi vaatia paljonkin filosofista (sisäistä ja ulkoista) ajattelua, ja ajattelulla selvittely on alue jota itse en juuri suosi, vaikka sillä voi selvittää asioita sitten kun niistä on kertynyt materiaalia, mutta se on taas oma selvitysalueensa, että mitä hyötyä ajattelusta tutkimuksellisesti on, ja kuinka paljon sitä pitäisi käyttää.

Deityt-Dharma: Elämä koostuu monista huomioon otettavista asioista, jossa jokainen Jumaluus huomioi vain omat asiansa; ja kun jokin Jumaluus valittaa, niin joudumme kiinnittämään siihen huomiota, ja joudumme valitsemaan mielestämme parhaan päätöksen vallitsevassa tilanteessa - kaikkien Jumaluuksien hyväksyntien määrien ja vastustusten määrien perusteella.

DHARMA VAI sUPEREGO HÄIRIÖ. Jompi-kumpi tai niiden sekoitus. Dharma ei ole ehdollistuma vaan jumalainen, mutta ehdollistumallinenkin on, ja lisäksi niiden sekoitus.

DHARMA, DEITYEN SOITTAMINEN. Musiikilla voidaan provosoida Deiteiltä positiivisia tai negatiivisia sointuja, jotka tietysti ovat todellisuutta, mutta kuitenkin epätodellista.

DHARMA VS RAHA. Raha on korruptoiva tekijä. Tosin raha liittyy muihin Deity-ominaisuuksiin. Jos saisimme elantomme huomattavasti vähemmällä vaivalla, tekemällä väärää elinkeinoa, niin tekisimme oikean elinkeinon sijasta väärää elinkeinoa, paitsi jos omatuntomme aiheuttaa meille enemmän ongelmia kuin siitä hyödymme.

DHARMA, KORKEAMPI. Kundalini-valaistuneella vallitsee korkeampi Dharma (Shri Mataji). Siitä päätellen ilmeisimmin tasapainossa olevalla samaten. Mielestäni erityisesti Kirkastuneella vallitsee korkeampi Dharma, ja yhdistettynä edellisiin sitä on tilanteessa jossa itsellä on korkeampi Dharma (sensitiivisyytenä) kuin primitiiveillä. Ongelmana on, että itse tiedostaa rikkeet räikeämpinä, ja eksistentiaalisesti pitäisi reagoida sen mukaan; kuitenkin sitä oppii, että on otettava primitiivien alempi Dharma huomioon - katsottava sitä läpi sormien, vältettävä niiden näkemistä, väistettävä niitä, jolloin kyseisestä kontrollista ja toisaalta altistumisesta, mitä lastensairauksiin tulee, kehittyy suurempi toleranssi.

Puhtaampi, toisaalta älykkäämpi, viisaampi jossain joutuu sairastumaan kyseisellä alueella lastentautiin, joka sitten kehittää siihen immuniteettia - noin viisi vuotta Kirkastumisestani kieppeillä sain kärsiä puolisen vuotta kestävistä paikallisista pienistä mutta vahvoista psykologisista häiriöistä, noin yhden kerrallaan. Noin V2, joka oli ensimmäinen (2½ vuotta Kirkastumisesta) netissä katsotuista teksteistä, jotka oli niin väärää, typerää kuin olla voi. Yogisissa, henkisissä asioissa vallitsee käsittämättömän alhainen ja epäeksistentiaalinen taso. Kyseinen ei ollut vahva lastentauti, kuten ei turvallisuudentunteen hienosäätö yhdessä rauhan kanssa, koskien uutta valaistunutta tilannettani. On vain tyyneys, tasapaino, selkeys. Sitten kärtsäsi V4 , joka aiheutti samalla iho-oirettakin rintaan ja vastaavasti selkäpuolelle. V5 sai haalistua, kun Brahman läsnäolo jotenkin vielä nirvanoitui enemmässä määrin myöhemmin Brahma-Nirvana-Atman jälkeen, ollen kuitenkin eri asia, mutta kategorioin samaan. V5-tuotanto oli punnituksessa. Vahvat negatiivisuudet iski V2:een (eri kuin se ensimmäinen V2-tapaus, joka ei liittynyt negatiivisuuteen vaan typeryyteen tekstillisesti), imemisestä johtuen, ja puoli vuotta meni päällimmäiseen puhdistautumiseen (automaattinen). Pian seurasi vahva O6-kätsi (otsa; omassa tapauksessani ego ei ollut siihen sidoksellinen, vain superego ja Divine), samaten päällisin puolin puoli vuotta kunnes haalistui ja seinäistyi, ollen jo enemmän osa menneisyyttä kuin nykyisyyttä. Nyt tiedän ja tunnen noi, ja osaan/olemukseni osaa välttämisen lisäksi suhtautua niihin jossain määrin tehokkaammin.

Hallintaa antaa keskikanavan ja Brahman lisäksi todistajuus, jolloin ne vastaavat puolittain kuin fyysistä häiriötä jonka todistajana on; Tietoisuus on automaattisesti irtipitävää, ja siten myös sisäistä kestävyyttä lisäävää - kuin pelastusliivi, muiden joutuessa uimaan ja kellumaan ilman kyseistä kelluketta - jota voi omalla tavallaan verrata myös keskikanavan ja Brahman tukeen, joka auttaa samaan tapaan, kukin omalla tavallaan. Tärkeitä on myös tasapainotila, puhtaus, täydellisyys.

Enemmistövetoisessa maailmassamme ei vallitse ylipaljon suvaitsevaisuutta, vaan primitiivi-rikkeitä ei yksinkertaisesti sallita. (Tällä planeetalla sallitaan aivan liikaa - monissa asioissa mahdollisesti tarvittaisiin äärioikeistolaista asennetta, joka toimii tehokkaasti ennaltaehkäisevästi. Äärioikeistolainen, ääripuristinen asenne - äärioikeellisuus - tosin lienee liikaa oikealla, joka altistaa yliherkkyydelle oikeistolaisuudessa. Ja toisaalla toimintalistat puuttuu lähinnä kokonaan - listoissa ym. on mm. 1, 2, 3 jne. järjestykset, siitä miten Dharmisiin rikkeisiin tulee suhtautua ja miten tulee parhaiten toimia) Tilanne on tällä planeetalla tänä aikana kuitenkin toinen.

Dhyana Yoga. Samadhi hinduismissa tarkoittaa usein tätä Dhyanaa, joka on huomio brahmassa (hengessä). Kun taas hindun Dhyana voi olla huomio keskitettynä missä tahansa muussa. Tässä hinduismissa on terminologista ristiriitaa.

Patanjalilla Samadhi tarkoittaa keskittämistä. Dhyana Patanjalilla tarkoittaa Meditaatiota, kuten Gitassakin. Myös Gautama Buddha sanoo, että Buddhalle/Kirkastuneelle/Vipassana tulee parempi keskittyminen. Collect(ion) olisi parempi ilmaus kuin concentration, keskittyminen; jotain keräytyy, keskittyy; collected Xmind, ennemminkin kuin keskittynyt Xmieli, ne ovat aivan eri asioita.

Dhyana is derived from the verb-root dhyai -- to meditate. Tarkoittaa tajuntaa. Dhyana tarkoittaa avautuvaa hengen-tilaa, se on Dhyana; Sri Shivalla on tähän useita metodeita, joista tunnetuin, Meditaatioksi kutsuttu, on vain yksi Dhyana-yoga-metodi, joita Sri Shiva esittelee useita. Tästä tulee zen ("japania"), Kiinassa chan, Koreassa son; lännessä yksi meditaation tekniikka (ei välttämättä zen). Zen sanoo, että Dhyana on "essence of the mind", joka ei tarkoita tarkalleen mitään, mutta sillä tarkoitetaan: is-ness. Tai "The Buddha mind" (is-ness; vakio-ominaisuus Kirkastuneen mielessä). Zen on kuitenkin katsottava "istumiseksi" jne. ei-tekemiseksi (mentaalisesti) ja Sensori-dominantti on sen tarkoituksia, ja vain lähellä olevat asiat ovat Vipassana (mm. todistajuus, jota harjoittavat Sensoritkin. Tosin Vipassana liittyy myös Zen:iin mutta Vipassanaa ei tarvita Zen:ssä), Meditaatio (Dhyana, Tajunta. Joka on mahdollinen pohjustus Vipassanalle, sitä taustaa ilman kun ei ole todistajuutta; siksi Dhyana-metodien pitäisi toimia myös Sensoreilla, vaikka ne sitten olisivatkin toimivampia N-dominanteille, ja jotain eroja lienee myös mm. T- ja F-dominanttien välillä, joista T-dominantit eivät liene yhtä paljon kosketuksissa tunnemaailmaansa), joista Zen ei ole vähääkään kiinnostunut, eikä niillä ole merkitystä mitä zen:n toimintaan tulee. Zen:n määrittää vain nolla ja piste perään. Eri asia sitten on, että Z/zen yleensä määrittyy (ja sitä käyttävät Sensoritkin) kuten se määrittyy, ja että zen:ssä voi tapahtua Dhyana, jolla ei zen:n päämäärien suhteen ole mitään merkitystä. Zenille on merkittävää vain se, että istuu, seisoo, makaa, kävelee, syö jne., joista on karsittu pois kaikki tarpeeton mentaalisuus, ne kun eivät pidä sisällänsä sitä, että vain lukee, katsoo TV:tä, kirjoittaa, toistaa mantroja, laulaa jne., vaikka buddhalaisuus munkkina yleensä valitettavasti pitääkin sisällänsä noita ja harjoittajat ovat oletettavasti yleensä ST:tä, jotka saavat siitä (ja Vipassanasta ym.) lepoa oikealle ja siten myös vasen tulee enemmän ("alitajuisilta" tasoilta) esiin, joka on buddhalainen sivuvaikutus, negatiivinenkin, mutta tietona ja tasapainona positiivinen, ja tarkoituksena ei (varsinaisesti) ole elää siellä ("alitajunnassa" ja toimimattomuudessa, ei-elämisessä, kuolemassa) vaan elää mahdollisimman mukavassa tasapainoisessa (johon tarvitaan myös oikean energiaa, voimaa, älyä ja muita ominaisuuksia) elämän olotilassa, kuitenkin pitäen huolen vasemmastakin ja unloadista jos tarpeen, ja paljolti painotusvaatimus silloin voi olla vasemmalla ja toimimattomuudessa vähemmän eläväisessä olemisessa, tosin se pisimmillään johtaa SF:ään joka on eläväinen itsessään, jos menee sinne asti, mutta muutoin on merkitystä vain unloadilla (johon valitsee viihdettä ja tasapainoa mahdollisuuksien mukaan, mutta kyse on laihduttamisesta, jolla on eri vaatimukset kuin tasapainolla), ei muulla, edes sillä, että N-dominantista tulee SN eli Buddha unloadin jatkuessa ja halutessa jo SF:ssä jos N:n ja T:n tukahduttaa jyrkemmin, joka johtaa yleisesti myös sydämen tyhjyyteen, Nirvanaan eli Kuolemaan, kun taas sitä hitaammalla unload-prosessilla ei niin jyrkästi oletettavasti tapahtuisi/mukautuu hiljalleen, tosin ei ole saletti että pelkkä unload johtaa Buddhaan, mutta niin voi olettaa. Musiikki ja laulaminen näyttää olevan buddhalaisuudessa kiellettyjä, jolla on totuutensa mutta musiikki (muttei laulaminen) voi olla vähintä tekemisen muotoa ja sen aikana voi unloadata (joka on koko Z/zen:n idea suuressa mittakaavassa), ja vaihtoehtona on kylmä tyhjyys ('kuolema' on eri kuin elävä, mukava hiljaisuus), joka ei enää ole kivaa ja alkuunsakin (ei tosin niin epätasapainossa olevalle esim. itse en käyttänyt musiikkia kuin vasta tasapainossa joskus myöhemmin ja sielläkin suosin useammin hiljaisuutta) voi olla vaikea olla ilman musiikkia (ei tosin ole tarkoitus olla siinä erityisen mukana ja kuunnella mitä sanotaan). Tärkeintä tässä on ymmärtää mitä Dhyana (T/tajunta, todistajuus) on, mitä Vipassana (todistajuus, S/sensori) on, mitä Zen/zen [S/sensori, unloading] on. Teoriassa voi tosin olla T/tajunnan tilassa (jossa itse en varsinaisesti edes voi olla olematta), tekemättä mitään tarpeetonta (Zen, unloading, S/sensori) ja olemalla todistajuuden tilassa (jossa T&T dominantisti on aina). Mutta tavoitteistansa riippuen, enemmän tai vähemmän noista on tarpeetonta.

Meditaationa: pysytään silmät kiinni (yksinkertaisinta) tajuisena. Sitten siitä voi tulla välillä täysi is-ness, siis ei-I-ness, Samadhi, kun olemuksellinen tunne itsestään ohenee katoamiseen. Samadhi on Dhyana-yogan "huippuhetki": vain olemassaolo on (sekin voi toisinaan hetkeksi kadota: jooganirvana). Tosin Dhyana meditaatio itsessään on oma kokonaisuutensa, mitään Samadhia ei tarvitse tapahtua, eikä edes pidäkään mitä Sahaja Jooga:an tulee, jossa keskeisintä on olla sielullisessa tilassa, ennemminkin kuin (täysin) henkisessä tilassa. Tämä Dhyana-yoga ei juuri sovellu kuin Todistaville Tietoisuuksille (tai/ja jos on oikeanpuoleisesti painottunut - mm. eivät nukahtele), ja heistäkin vain olemisen tilasta pitäville. Tosin tämän meditaation hallitsevia ei-Todistavia Tietoisuuksiakin on, asianharrastajia. Tähän voi yhdistää maassa istumisen. Tosin tätä voi harjoittaa hyvin missä tahansa, ja silmät auki. Sillä on oma ominaisuutensa, fleivorinsa, tuntumansa, is-ness. Tämä on lähinnä tajunta-meditaatio, ei tietoisuus-meditaatio (paitsi silmät auki), ei huomio-meditaatio, eikä muu Deity-meditaatio, jossa kiinnitytään johonkin sielun jumaluuden ominaisuuteen, tai sekoitukseen (kaikkea voi yhdistää kaikkeen). Deity-meditaatioon liittyy painottuneisuus niiden ongelmien korjaamiseen tai vain käyttää niitä apuna tai tienä esim. Meditaatioon tai Zen:iin. Jos pitää silmällä minä-tunnetta, saattaa se olla "egon" vastustuksen vähentämistä ja egon itsensä vähentämistä ("ilmaa", tajuntaa, tietoisuutta, väliin). Sydän, että se voi hyvin ja kiinnittyä/hamuta siihen jotain/kuin rentouttaa/avata se /poistaa jotain, terveelle/ulkoisen persoonansa mukavalle. Mikä vain Deity, jota voi myös stimuloida ulkoisesti. Ideana, toimintana se voi olla opillinen, tervehdyttävä.

Ego-sidos. Kaikki jumaluuden ominaisuudet voidaan näytelmällisesti, minä-tunnollisesti, liittää egoon Näytelmällisesti voin myös sitoa itseni mihin tahansa ominaisuuteen, ja näin olla ominaisuus-tunnossa(ni), minällisesti. Eksistentiaalisuuden ja ego-sidoksellisen näytelmällisyyden välissä on välimuoto: ominaisuuksia voi provosoida, stimuloida, ilman ego-sidostakin, tällöin se on lähinnä x-mieli sidos, ja on meditatiivisesti mieluisampaa. Ego-sidoksellisuudessa ei ole mitään vikaa, kunhan ymmärtää, että se ei ole eksistentiaalista. Kun ei luo sisäistä x-mielen maailmaansa itse, niin saa objektiivis-subjektiivista ymmärrystä, todistajuuden avulla, siitä miten eri tunnot etc. vaihtelevat erityisistä eksistentiaalisista syistä johtuen.

Voiman-tunto: Voiman-tunnossa(ni); eksistentiaalisesti, niin kauan kuin ei anna periksi / niin kauan kuin kapasiteettia(nsa) riittää, niin voimaa tulee automaattisesti niin paljon kuin on tarpeen. Voimaa ei tulisi eksistentiaalisesti käyttää itse; silloin ei käytä tuhlaavasti enempää voimaa kuin on tarpeen. Sama koskee muita ominaisuuksia. Todistajan näkökulma tekee mahdolliseksi eksistentiaalisen huomioinnin; sen sijaan, että olisi pelkästään minällinen, x-mielellinen, ilmiö. Ominaisuuksien tulisi olla eksistentiaalisesti reaalihetkessä (tässä ja nyt), oikeassa voima-suhteessa (vallitsevaan) situaatioon; näytelmällisyys muodostaa vääristymän todellisuuteen.

© 1998-2011, Petri Brahma Einiö