Ikuisuus ja päivä
Mia eoniotita ke mia mera
Kreikka 1998
134 min
 
 Ohjaus: Theo Angelopoulos. Käsikirjoitus: Theo Angelopoulos,
Tonino Guerra, Petros Markaris, Giorgio Silvagni Kuvaus: Yorgos Arvanitis,
Andreas Sinanos Musiikki: Eleni Karaindrou Pääosissa: Bruno Ganz, Isabelle Renauld, Achielas Skevis, Fabrizio Bentivoglio, Despina Bebedelli
 
Theo Angelopoulos (s. 1935)vastaa Kreikassa merkitykseltäänja arvostukseltaan Aki Kaurismäkeä. Tyylillisesti nämä kaksi kolleegaa eivät ole samaa ”sukupuuta” . Kun Kaurismäen kantaisä on Robert Bresson; on Angelopouloksen lähin elokuvallinen sukulainen Michelangelo Antonioni (s. 1912). Aki Kaurismäen saadessa tänä vuonna ”vain”  Cannesin toiseksi arvokkaimman palkinnon, sai Theo Angelopoulos kolme vuotta sitten Kultaisen Palmun uusimmalla teoksellaan nimeltään ”Ikuisuus ja päivä” (1998). Nyt tämän elokuvan voi nähdä Lapuan elokuvakerhon näytöksessä..
 
Angelopouloksen ura alkoi Kreikassa hallinneen sotilasjuntan aikakaudella. Tämä näkyi hyvin hänen elokuvistaan. Hän teki epävirallisen kreikkalaisen trilogian..
 
Angelopouloksen tyylille on ominaista pitkät kuvat, panorointi ja kamera-ajot. Myös aika ja paikka saattavat vaihtua arvaamattomasti, mutta taiteellisen loogisesti. Angelopouloksella on abstraktin visuaalinen  ote elokuvaan, joka tosin on viime vuosina ”konkretisoitunut”. Tähän kategoriaan voidaan luokitella Bosnian sotaa käsittelevä, Harvey Keitelillä vahvistettu, ”Odysseyksen katse” (”To vlemma tou Odyssea”, 1995); oli monelle elokuvakriitikolle pettymys..
 
;Ikuisuus ja päivä” elokuvan päähenkilö on runoilija (Bruno Gantz, joka muistetaan erityisesti Werner Herzogin ja Wim Wendersin elokuvista). Runoilijalla on vain päivä aikaa hyvästellä elämänsä, perheensä ja muistonsa. Ohjaajan author ilmaisua hyväksi käyttäen Angelopoulos heittää runoilijan vaellukselle; hän pelastaa pakolaislapsen (Achileas Skevis) ensin poliisin ja sitten katurosvojen kynsistä. Tästä alkaa kahden kodittoman ainutlaatuinen matka kylmässä maailmassa, jolle runoilijan muistot antavat lämpöä. Olisiko elokuvan motto: ihmisen elämä on pieni maailmankaikkeus. .
 
Kerhokolleegamme Kokkolassa, Outolempi (ottanut nimensä Stanley Kubrickin kylmänsodan satiirista, 1964) on myös ottanut tämän hienon ja palkitun elokuvan syyskaudelleen..
 
Koska kreikkalainen elokuva on turhankin tuntematonta ja me kerhona halu­amme sivistää, tähän loppuun suorittakaamme:
 
KREIKKALAINEN ELOKUVA / lyhyt oppimäärä
 
Georges Tzavellas / ”Juoppo”, joka legendan mukaan itketti koko Kreikkaa; Michael Cacayannis / ”Kerro minulle Zorbas” - Anthony Quinn karismaattisena kreikkalaisena; musiikintekijä mm. edellä mainittuun elokuvaan Mikis Theodorakis - sotilasjuntan vas­tasäveltäjä. Manos Hadjidakis / Melina Mercouri tulivat kuului­saksi elokuvahitistä ”Ei koskaan sunnuntaisin”.
Oman lukunsa elokuvan historiaan on antanut muuan filosofi nimeltä Aristoteles (384 - 322 eKr.) Hänen dramaturgista oppiaan, kolminäytöksisyyttä (alku - keskikohta - loppu) jokainen kuuluisa amerikkalainen ohjaaja kunnioittaa.