Lyhyt kuvaus muutamien fysikaalisten ilmiöiden luonteesta

* If you want to see this page in English click here. *

(Tämä kirjoitelma on vasta luonnosvaiheessa. Kommentit ja parannusehdotukset ovat tervetulleita. Voit lähettää niitä tästä.)

Perusteet

Asiat ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia. Samoin kuin monimutkainen tietokoneohjelma koostuu pohjimmiltaan vain kahdesta peruselementistä, nollasta ja ykkösestä, myös koko maailmankaikkeus koostuu kahdesta perusasiasta: hiukkasista ja liikkestä (eli siis hiukkasista ja liikkeessä olevista hiukkasista - tai hiukkasista ja hiukkasvirroista - tai siis aineesta ja energiasta)

Maailmankaikkeuden perushiukkasia on useita satoja erityyppisiä ja näillä kullakin tyypillä on omat yksilölliset ominaisuutensa ja ne käyttäytyvät eri lailla. Kaikilla hiukkasilla on kuitenkin kolme yhteistä ominaisuutta: ne pyrkivät saavuttamaan tasapainotilan (= ei liikettä) ja ne ovat "laiskoja ja tyhmiä". Hiukkaset ovat laiskoja siten, että ne pyrkivät liikkuessaan aina löytämään lyhimmän ja helpoimman reitin. Pyrkiessään saavuttamaan tasapainotilan ympärillä olevat hiukkaset kiiruhtavat täyttämään osittaisen vajauksen, mikäli tällainen kohta avaruudessa esiintyy. Hiukkaset ovat "tyhmiä" siten, että kun ne kiiruhtavat täyttämään vajauksen kaikista suunnista, ne aiheuttavat tungoksen tässä pisteessä, mikä puolestaan kasvattaa painetta, joka taas aiheuttaa ylimääräisten hiukkasten poistumisen purskeena tästä pisteestä, mikä poulestaan aiheuttaa taas osittaisen vajauksen ja kierros voi alkaa taas alusta. Tämä hiukkasten liike on saanut alkunsa alkuräjähdyksessä ja koska aliatomisella tasolla ei ole mitään mikä sitä hidastaisi, liike jatkuu aina vain yhtä voimakkaana. Liikkeessä olevat hiukkaset ja energia ovat yksi ja sama asia ja hiukkasten päättymätön liike tunnetaan myös nimellä energian säilymislaki.

Jotkut hiukkaset kiinnittyvät toisiinsa muodostaen suurempia hiukkasia: esimerkiksi protoneita, neutroneita ja elektroneja. Nämä suuremmat hiukkaset muodostavat puolestaan atomeita, jotka puolestaan muodostavat suurempia kokonaisuuksia ja lopulta kaiken maailmankaikkeudessa olevan aineen. Kvarkit ovat ainoastaan matemaattinen esitystapa, ne eivät ole todellisia hiukkasia.

Näin ollen aine ja energia rakentuvat samoista peruspalikoista. Tämä yhteys on esitetty esimerkiksi tunnetussa kaavassa E=mc2.

Seuraavassa on esitetty selitykset eräiden tunnettujen fysikaalisten ilmiöiden syihin ja käyttäytymiseen sekä myös lyhyt selitys laitteen nimeltä Searl Effect Generator toiminnasta.

Ferromagnetismi

Magnetismi aiheutuu jatkuvassa liikkeessä olevien hiukkasten kontrolloidusta liikkestä. Normaalisti nämä hiukkaset liikkuvat sattumanvaraisesti kaikkiin suuntiin tai ne ovat vangittuina atomien sisään. Ferromagneettisten aineiden atomien rakenne on sellainen, että magneetismihiukkaset pääsevät virtaamaan atomien läpi tiettyyn suuntaan, toiselta puolelta sisään ja toiselta ulos. Näin ollen atomit toimivat magnetismihiukkasten virtauksen suuntaajina. Yksittäisessä sauvamagneetissa (katso kuva alla) hiukkasvirtaus kulkee sauvan sisällä päästä toiseen, oletetaan että S-navasta N-napaan, ja sauvan ulkopuolella taas sauvan N-navasta S-napaan.

Kun kaksi sauvamagneettia asetetaan siten, että niiden N-navat ovat vastakkain (katso kuva alla), kaikille virtaaville hiukkasille ei ole tilaa ja hiukkasvirtaukset alkavat hylkiä toisiaan pyrkien siirtämään sauvamagneetteja kauemmas toisistaan - magneettinen hylkimisvoima.

Kun kaksi sauvamagneettia asetetaan siten, että ensimmäisen N-napa ja toisen S-napa ovat vastakkain (katso kuva alla), hiukkaset virtaavat ensimmäisen sauvamagneetin N-navasta toisen S-napaan ja sieltä edelleen toisen N-napaan ja sieltä molempien sauvamagneettien ulkopuolelta ensimmäisen S-napaan. Hiukkasvirtaus pyrkii löytämään helpoimman (= lyhimmän) reitin ja näin ollen virtaus pyrkii vetämään sauvamagneetteja lähemmäs toisiaan - magneettinen vetovoima.

Gravitaatio

Tämä onkin hieman kinkkisempi tapaus. Gravitaatio aiheutuu gravitaatiohiukkasten virtausten vaikutuksista. Gravitaatiohiukkasten perusominaisuus on se, että materia vetää niitä puoleensa. Yksittäisen gravitaatiokeskuksen, esimerkiksi planeetan, hallitessa tapahtumia (katso kuva alla) gravitaatiokeskus, ja lopulta sen ydin (= painopiste), vetää puoleensa gravitaatiohiukkasia. Gravitaatiohiukkasvirta ytimeen aiheuttaa "liikakansoituksen" ja siitä aiheutuva paine purkautuu erittäin intensiivisenä gravitaatiohiukkaspurskeena ulos ytimestä (A). Tämä purske on niin intensiivinen ja hiukkaset etenevät niin suurella nopeudella, että ne lävistävät kaiken planeetan pinnalla olevan kohdalle osuvan (alue D, sininen soikio) materian. Kun purskeen hiukkaset kulkeutuvat kauemmas planeetasta, niiden nopeus hidastuu ja ne havaitsevat taas planeetan materian vetävän niitä puoleensa. Niinpä hiukkasvirtaus levittäytyy laajemmalle alueelle ja kääntyy takaisin planeetan ydintä kohti (B). Tämä paluuvirtaus on paljon hitaampi kuin purske A ja se levittäytyy paljon laajemmalle alueelle (alueet C, punaiset soikiot). Näin ollen gravitaatiohiukkasilla on aikaa vaikuttaa mekaanisesti kohtaamiinsa planeetan pinnalla oleviin kappaleisiin. Koska gravitaatiohiukkaset ovat matkalla kohti planeetan ydintä, ne painavat planeetan pinnalla (alueilla C) olevia kappaleita planeetan pintaa vastaan. Tästä aiheutuu esimerkiksi meille kaikille tuttu Maan vetovoima. Purske A on niin voimakas, että kun se on muodostunut ja paine on löytänyt purkautumistien, purske imee ytimestä enemmän hiukkasia kuin olisi tarpeellista tasapainon saavuttamiseksi. Näin ollen ytimeen syntyy gravitaatiohiukkasvajaus ja paluuvirtauksessa B palaavat hiukkaset virtaavat takaisin ytimeen täyttämään vajauksen aiheuttaen "liikakansoituksen" ja uusi kierros voi taas alkaa.

Tilanne muuttuu, kun kaksi suunnilleen yhtä suurta gravitaatiokeskusta hallitsee tapahtumia (katso kuva alla). Kun gravitaatiokeskukset (G1 ja G2) tulevat niin lähelle toisiaan, että G1:stä purskeina sinkoavat gravitaatiohiukkaset saavuttavat G2:n materian vetovoiman, nämä gravitaatiohiukkaset alkavat virrata reittiä G1 -> G2 (virtaus F1, siniset viivat) ja päinvastoin (virtaus E1, punaiset viivat). Nämä virtaukset esiintyvät toisiaan vastaan olevilla puolilla gravitaatiokeskuksia. Gravitaatiokeskusten toisilla puolilla gravitaatiohiukkaset virtaavat takaisin lähtöpisteeseensä virtausten J mukaisesti. Kun virtaukset E1 ja F1 ovat muodostuneet, ne alkavat vetää G1:tä ja G2:ta lähemmäs toisiaan, jotta hiukkasten kulkema matka lyhenisi - vetovoima. Mitä lähemmäs G1 ja G2 tulevat toisiaan sitä suuremmaksi kasvaa gravitaatiohiukkastiheys alueella, jossa virtaukset kohtaavat toisensa (alue H).

Kun G1 ja G2 tulevat niin lähelle toisiaan, että alue H on niin täynnä gravitaatiohiukkasia, että ne kaikki eivät mahdu sinne (katso kuva alla), virtaukset E ja F alkavat hylkiä toisiaan. Samaan aikaan myös vetävät virtaukset E1 ja F1 ovat edelleen olemassa ja G1 ja G2 asettuvat sellaisen etäisyyden päähän toisistaan, että virtausten E ja F aiheuttava hylkivä voima ja virtausten E1 ja F1 aiheuttama vetovoima ovat tasapainossa keskenään.

Näin ollen gravitaatioon kuuluu sekä vetävä että hylkivä voima mutta jotta hylkivä voima tulisi esiin, täytyy olla tilanne, jossa kaksi keskenään riittävän samansuuruista kappaletta hallitsee tapahtumia. Tämä ei ole mahdollista Maan vetovoiman vaikutuspiirissä suoritettavissa kokeissa. Hylkimisvoima vaikuttaa kuitenkin esimerkiksi Maan ja Kuun välillä. Gravitaation hylkimisvoima estää kahden suuren kappaleen, esimerkiksi planeetan, yhteentörmäyksen lähes kaikissa tilanteissa. Yhteentörmäys on kuitenkin mahdollinen poikkeustapauksessa, esimerkiksi jos toinen kappaleista on liikkeessä todella suurella nopeudella, jolloin sen liike-energia riittää kumoamaan gravitaatiohylkimisvoiman. Joka tapauksessa gravitaation hallinta on mahdollista hallitsemalla gravitaatiohiukkasten virtausta.

Lämpö

Lämpö on itse asiassa hiukkasia. Lämpöhiukkaset toimivat voiteluaineena atomien ja molekyylien välillä sallien niiden liikkua normaalia enemmän toisiinsa nähden. Kun siirrämme lämpöä, niin siirrämme siis itse asiassa lämpöhiukkasia.

Valo

Valo on hiukkasia, joita fotoneiksi kutsumme, jotka liikkuvat tietynlaisena aaltoliikkeenä. Näin ollen valo voidaan ymmärtää sekä hiukkasiksi että aaltoliikkeeksi.

Searl Effect Generator (SEG)

SEG toimii erilaisten aliatomisten hiukkasten linkona. Se linkoaa ulos elektroneja ja muita hiukkasia, jotka voidaan kerätä talteen sähkövirraksi. Se linkoaa ulos magnetismi- ja lämpöhiukkasia siten, että ne muodostavat ympärille aaltoja, jotka ovat kuin "aaltoja veteen heitetyn kiven ympärillä" (http://www.alexfrolov.narod.ru/russearl.html) . SEG linkoaa ulos gravitaatiohiukkasia ja näin ollen vähentää niiden sitä maata vasten painavaa voimavaikutusta ja pienentää koko asennelman painoa.

- - - - - - - -

Tämä kirjoitelma on oma tulkintani tiedosta, joka löytyy osoitteesta http://www.zetatalk.com/science/s00.htm. Kaikenlainen palaute on tervetullutta ja sitä voi lähettää klikkaamalla tästä.

Terveisin,

Olli P Taina