Nutukas kennel ja kasvattaja

English summary

Nutukas kennel on pieni kotikennel, joka sijaitsee Nurmijärvellä peltojen keskellä maaseudun rauhassa. Oikeastaan se ei edes ole mikään kennel, vaan vain kolme koiraa ja minä sekä vuosia jatkunut rakkaus ja kiinnostus lapinkoiriin ja niiden kasvattamiseen.

Nurmijärvelle muutimme koirien kanssa kesällä 1997, kun aikuistuneet lapseni olivat muuttaneet omiin koteihinsa ja talomme Vantaan Ylästössä alkoi tuntua minulle liian suurelta ja piha turhan pieneltä silloiselle neljän koiran laumalle. Nykyiseen kotiimme kuuluu talon ja ulkorakennusten lisäksi yli 6000 neliötä aidattua pihaa, missä koirat saavat kotona ollessani vapaasti temmeltää, joskin ne lapinkoirille tyypillisesti haluavat useimmiten olla siellä missä minäkin.

Koirat ovat aina olleet meillä perheenjäseniä, jotka asuvat ja elävät samassa kodissa ihmisten kanssa elämänsä loppuun asti. Lapinkoirien kasvatus onkin minulle vain harrastus tai itse asiassa pieni osa koiraharrastusta. "Siviiliammatiltani" olen atk-suunnittelija ja käyn töissä Helsingissä, mutta suurin osa vapaa-ajastani kuluu erilaisten koiriin tiiviimmin tai löysemmin liittyvien puuhastelujen ja asioiden parissa.

Ensimmäinen lapinkoira tuli perheeseemme vuonna 1981, kasvattamista olen harrastanut vuodesta 1989 ja kahdeskymmenes pentueeni näki päivänvalon syyskuussa 1999. Kennelnimi 'Nutukas' minulla on ollut kasvattajaurani alusta lähtien. Kennelnimekseni valitsin sen vain, koska sana maistui mukavalta. Oikeasti nutukas on poron koipinahasta tehty kippurakärkinen karvakenkä.

Omien koirieni lisäksi omistan ja olen vuosien varrella omistanut myös sijoituskoiria, jotka mahdollistavat kasvatusharrastukseni ja jalostuslinjojeni jatkamisen omaa koiraperhettäni suurentamatta ja liiaksi rasittamatta. Pentueita meillä syntyy harvakseen siinä tahdissa kuin omaan tai sijoituskoirien perheiden elämänmenoon sopii. Jokaisessa pentueessani täytyy lisäksi olla jokin sellainen minulle tärkeä tai kiinnostava "juju", minkä vuoksi haluan pentueen maailman saattaa. Pennut syntyvät ja kasvavat kodinomaisessa ympäristössä ja pyrin omien mahdollisuuksieni mukaan antamaan niille tarpeelliset eväät ja valmiudet tulevaan elämään.

Jalostusvalinnoissani olen pitäytynyt yksinomaan paimensukuisissa lapinkoiralinjoissa. Lisäksi olen käyttänyt siitokseen paria 90-luvulla suomenlapinkoirarotuun otettua käyttöporokoiralinjaista koiraa, joiden jälkeläiset tosin sitten on hyväksytty myös paimensukuisiin lapinkoiriin kuuluviksi. Omien koirieni ohella nämä rotuunotetut koirat ovat merkittävästi mukana viime vuosina syntyneiden ja todennäköisesti myös tulevien Nutukas-koirien sukutauluissa. Siihen että haluan kasvattaa nimenomaan paimensukuisia lapinkoiria on monta syytä, tärkein niistä taitaa kuitenkin olla puhtaasti itsekäs: pidän tämänoloisista ja -tyyppisistä koirista.

Tavoitteistani kasvattajana olen oleellisimman kertonut pääsivulla: "terve toimintakykyinen koira, jonka kanssa on hyvä elää, liikkua ja harrastaa". Tätä ihannekoiraani kuvaavia laatusanoja ovat myös fiksu, hauska, yhteistyöhaluinen, luotettava, ystävällinen, avoin, tasapainoinen, reipas, mukanakulkeva, paimenkoiramainen, terverakenteinen, ketterä, ilmeikäs ja kaunis, viimeksimainittu kuitenkin lainaten omia sanojani jostain takavuosien Reviiri-lehdestä: 'ei välttämättä "ruusuke-kaunis", mutta sellainen, että iltalenkillä koiran menoa katsellessa sydän lepää ja sielu laulaa.'

PS. Paimensukuisiksi lapinkoiriksi kutsutaan sellaisia suomenlapinkoirarekisterissä olevia koiria, jotka polveutuvat tietyistä vanhoista poronhoitoalueen koirasuvuista. Tämän koirakannan säilyttämiseksi on vuonna 1981 perustettu Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry. Lisätietoja saat PLS:n kotisivulta, jonne pääset mm. linkkisivulta.