18.10.1999 - 4.12.2010

Sukutaulu (mukana myös kuvia)

FeLV ja FIV negatiivinen 17.6.2003, veriryhmä A

 

'Värikäs Kuperkeikka' oli melko arka burma, ehkä sen vuoksi että jäi asumaan äitinsä ja isänsä helmoihin syntymäkotiinsa. Meidän Keikaus pinkoi sängyn alle piiloon, heti kun jotakin "pelottavaa" tapahtui ja viimeiset vuotensa se viihtyikin pitkälti turvapaikassaan takan päällä.

Nuorempana Kuperkeikka touhusi usein pitkäänkin itsekseen villapallon tai riisihiiren kanssa leikkien. Keikka oli myös porukan "koira", oranssia hiirtä joutuivat vieraatkin heittämään sille noudettavaksi. Silti Keikka nautti eniten perheensä seurasta, ja se rakasti "perhekohtauksia" pehmopesissä: kehrätään, pestään toisia ja nukutaan kasoissa.


Neljävuotias kastraatti-Keikka

 

Keikka oli Mollan ohella perheen pahin ruokavaras, ja kilvan ne tunkeutuvat ruokalautaselle ja varastavat "ihmisruokaa". Esimerkiksi ruohosipuli katosi Kuperkeikan suuhun, vaaleaa leipää se ihan hotki, ja parasta mitä Keikka tiesi, oli grillausillat! 

Keikaus sai yhden pentueen, voittoisankin Ninelli's D-pentueen, ennen kuin suruksemme jouduimme leikkauttamaan Kuperkeikan pahan uusiutuvan kohtutulehduksen vuoksi. Mutta Keikka oli pitkämielinen ja tarmokas hoitotäti kaikille meillä syntyneille pentueille.

 

Talvella 2009 Keikalle ilmestyi toisen alanisän ympärille kasvainta, mikä leikkauksella poistettiin keväällä 2010. Eläinlääkäri oli tyytyväinen, kaikki kasvusto saatiin pois. Leikkaushaavan paraneminen oli hidasta ja Kuperkeikan toipuminen vielä hitaampaa. Syksyllä aloin aavistella ettei kaikki ole kunnossa kuitenkaan, ja röntgenkuva paljasti suuria tummia alueita keuhkoissa: kasvain oli tehnyt etäispesäkkeitä. Viimeisen kuukauden ajan Kuperkeikka sai astmamaisia yskäkohtauksia, ja niiden väli alkoi tihetä ihan useaksi kerraksi päivässä. Viimeisen viikon aikana Keikka myös laihtui ihan silmissä, ja viimein oli armollisen hetken aika. Vaikean, todella vaikean päätöksen aika, mutta ajatus kituvasta ystävästä tukehtumassa kuolemaansa oli silti paljon pahempi. Nyt on Kuperkeikan vaivat poissa. Kiitos kiltille Keikalle näistä vuosista, varmasti helpoin ja harmittomin burmani koskaan!

 

 

 

 

 Takaisin edelliselle sivulle

 

© Niina Kauraoja