3.12.1996 - 26.1.2011

Sinikilpikonna kastraattinaaras

 

 

Matami oli todellinen matami, meidän porukan kurinpitäjä ja hurja tiukkapipo, joka kuitenkin toisinaan väkisin tuppautui syliin kerälle kehräämään. Sinikilpikonna-kaunotar, jota toivoin Elliltä, ja monen vaikeuden kautta sain. Matami eli elämänsä kaksi ensimmäistä viikkoa sinisenä poikana, kunnes toinen takajalka alkoi muuttua cremeksi - kilpparihan se! Matamilla oli syntyessään suuri napatyrä, joka leikattiin tytön ollessa vain kolmen kuukauden ikäinen. Pari päivää tikkien poiston jälkeen kaunotar jo hurmasi yleisöä esittelynäyttelyssä voittajan elkein. 

Matami oli hyvin lähellä ihanne-burmaani ulkonäöllisesti, silmät vain muuttuivat valitettavan vihreiksi jo hyvin nuorena ja olivathan ne hieman suurehkot... Tyttö olisi varmasti pärjännytkin näyttelyissä, sillä oli saaliina yksi Kategorian Paras Nuori -saavutus, mutta sitten luonne tuli tielle. Näyttelyssä kaikki olivat pahoja vihollisia, jonka vuoksi ihan kaikelta oli puolustauduttava, eli kaikelle ja kaikille räyhättävä. Siis todellinen kaunotar, joka tietää arvonsa, ja haluaa sen kätkeä. Ainokaisen CACIBinsa Matami sai tuomarilta, joka ei uskaltanut koskea tyttöön lainkaan!

Vaikka Matami vihasi kissanäyttelyjä, oli se aina ensimmäisenä istumassa kuljetuskopassa, kun näyttelykamoja alkoi kertyä eteiseen lähdön merkkinä. Matkustaminen olisi ilmeisesti ollut kivaa, vain määränpäähän pääseminen tylsää? 

Steriloinnin myötä Matami sai lisänimen "MAHAtma", sen verran mukavasti vyötärönympärys paisui parantuneen ruokahalun vaikutuksesta. 

Iän karttuessa luonnekin pehmeni, ja varsinkin Ellin kuoleman jälkeen Matami otti emonsa paikan "päätirehtöörinä" kun meillä kävi vieraita. Matami tervehti kaikkia ja pyöri koko vierailun ajan jaloissa. Veteraani-iän saavutettuaan Matami kävi vielä muutamissa näyttelyissäkin, ja upean ulkonäkönsä ja tasoittuneen mielenlaadun ansiosta pärjäsikin ihan mukavasti!

 

Matami poistui luotamme hyvin lyhyen sairastelun jälkeen. Siihen asti täysin terveenä elellyt 14-vuotias alkoi oireilla suutaan, ja aluksi vaivaa hoidettiinkin hammasvaivana. Mutta kun Matami rauhotettiin hammaskiven poistoa varten, nielusta löytyi jättimäinen kasvain, jo niin suureksi kasvanut kova kasvusto ettei suu edes mennyt kunnolla kiinni. Siksi suu oli haissut niin pahalta parin viikon ajan.

Nyt toinenkin elämäni kissoista on poissa, ja talossa kumma tyhjyys.

 

 

 Takaisin edelliselle sivulle

© Niina Kauraoja