Karmea salaisuus


Iltasaduilla on aina jokin opettavainen tarina. Tässä sadussa sen saa jokainen löytää itse:

17-vuotiaan Raisan äiti on yhä hyvin järkyttynyt, mutta jos tyttären tarinan kertominen säästäisi edes yhden perheen samalta kohtalolta, tuska ei olisi turhaa.

Raisalla on kammottava salaisuus, joka pysyi piilossa viisi pitkää vuotta. Äiti ei tarkkaan muista, milloin hänen epäilyksensä heräsivät. Hän vain tunsi tyttären liukuvan pikkuhiljaa yhä kauemmas.

Ensimmäinen merkki saattoi olla Raisan outo pukeutumistyyli. Kaksitoistavuotiaaksi asti tyttö oli kuten muutkin nuoret, mutta sitten hänestä tuli poikkeava. Yhtäkkiä kuvaan ilmaantuneet vartalonmyötäiset asut kummastuttivat myös Raisan isää.

Raisan koulupäivät alkoivat venyä samoihin aikoihin. Kun hän iltamyöhällä palasi kotiin, posket hehkuivat oudon punaisina. Vielä selvempi merkki olivat luonnottoman kirkkaina loistavat silmät.

Huume-epäilyille ei silti ollut sijaa. Eihän tyttöparka edes tiennyt, mitä koka, viiva ja töde tarkoittivat. Mutta oliko tytär temmattu jonkin uskonlahkon piiriin. Äiti pelkäsi jo pahinta, tyttärestä oli tullut saatananpalvoja. Raisa ei tosin rengastanut nenäänsä eikä käyttänyt mustaa meikkiä. Kunhan vain kestovärjäsi kulmiaan ja ripsiään. Se oli kuulemma niin vaivatonta.

Kuinka harhaanjohdettu voi lapseensa luottava hyväuskoinen vanhempi ollakaan! Alkuaikoina äiti luuli, että Raisa hengailee steissillä ja kulkee bändärinä rocktapahtumissa. Jos tytär olisi ollut normaali koulupinnari ja mummojen muksija, äiti olisi hyvinkin kestänyt sen.

Jospa Raisa olisikin pukeutunut niittitakkiin ja osallistunut jengitappeluihin tai ollut tavallinen tinnerin nuuskija. Naapurin tyttö sentään seurusteli Helvetin enkelin kanssa. Raisan äiti olisi ollut onnellinen, jos oma tytär olisi viettänyt aikaansa rasvalettisen ja kiroilevan korston seurassa. Mutta ensimmäinenkään vee-sana ei ollut koskaan päässyt tytön huulilta.

Koulupsykologikin piti tilannetta täysin luonnottomana.

Vähitellen Raisan poissaolot venyivät entisestään. Hän saattoi olla teillä tietymättömillä viikonlopun, joskus jopa kokonaisen viikon.

Entä jos Raisa olikin ryhtynyt kettutytöksi. Jos hänestä oli kehkeytynyt radikaali eläinaktivisti, oikea minkkien muiluttaja ja kettujen luontoon laskija. Ainakin kerran Raisa oli viettänyt viikonlopun Pohjanmaalla. Äiti löysi tytön tavaroista Teuvan viirin ja oudon hopealusikan.

Äidin upotessa yhä syvemmälle epäilyjen suohon toinen toistaan villimpi pelko kävi mielessä. Kun isä joskus kovisteli tytärtään, tämä vain hymyili salaperäisesti ja meni menojaan.

Sitä suurempi oli järkytys, kun Raisan salaisuus viimein paljastui kaikessa karmeudessaan. Raisa hiihti kilpaa, oli hiihtänyt jo monta vuotta. Raisasta oli tullut vanhempiensa tietämättä maastohiihtäjä.