Perillä ollaan


Näin kertoo muistiinpanija:

Eräässä pikkukaupungissa asui kaksi samannimistä henkilöä, samana päivänä samana vuonna syntyneitä, koulunsa yhdessä käyneitä ja kummatkin nimeltään Paavo Savolainen. Toinen valmistui papiksi ja toinen merkonomiksi.

Menivät aikanaan kummatkin naimisiin ja asettuivat asumaan saman kadun varrelle. Titteleistään huolimatta sattui tietenkin monenlaisia kommeluksia, kun merkonomi sai vastaanottaa pastorin postia ja pastori merkonomille tarkoitettuja puheluita. Mutta hyvällä huumorintajulla asiat aina selvisivät. Näin meni moniaita vuosia.

Mutta kerran merkonomimme lähti Afrikan-safarille, pastorin jäädessä kotiin hoitamaan seurakuntaansa. Mutta kuinka ollakaan, viimemainittu sairastui äkillisesti, peräti samana päivänä, kun merkonomin matka alkoi ja niin ankara oli yllättävä tauti, että pappi menehtyi siihen.

Asianomaisten muodollisuuksien jälkeen sitten määrättiin maahanpaniaispäivä ja surutalossa liehui lippu puolitangossa.

Merkonomi Savolainen oli tällä välin ehtinyt perille Keniaan, mistä safarin piti Nairobista, maan pääkaupungista, alkaa. Totuttuun tapaan merkonomi lähetti postikortin kotiin ja se sattui tulemaan juuri samana päivänä, kun oli pastori Paavo Savolaisen hautajaiset.

Posteljooni kantoi tietenkin kaiken postin sinä päivänä surutaloon, myös perhe Savolaiselle Koivukujalle osoitetun merkonomi Savolaisen postikortin.

Kun sitten maahanpanijaisten jälkeen saapuneet sähkösanomat, adressit, kirjeet ja muut surunvalittelut luettiin, osui lukijan käsiin myös edellä mainittu postikortti, jossa oli seuraavansisältöinen teksti: "Rakas kotiväki, perillä ollaan, helkkarin kuumaa. Paavo".

 

http://awhuumori.cjb.net