Tiukka mirri


Olin vakiokuppilassani muutama viikko sitten, kun muukalainen käveli sisään suuri strutsi perässään. Hän tarttui jakkaraan baarin päässä ja kun hän istahti alas, pieni kissa hyppäsi jakkaralle hänen viereensä. Baarimikko meni lähemmäs, tarkasteli kolmikkoa pienellä uteliaisuudella ja kysyi, "Mitäs teille saisi olla?"
Mies sanoi, "Otan tuopin parasta," ja kääntyi strutsiin päin. "Mitä sinä otat?"

"Minä otan myös tuopin" vastasi strutsi.

Muukalainen katsoi kissaan ja sanoi, "Oletettavasti sinäkin haluat myös juoda jotakin."

Kissa vastasi, "Minä otan pienen tuopin, mutta minä en sitten maksa sitä!"

Niin baarimikko valutti kaksi isoa ja yhden pienen tuopin hän sanoi, "Se on sitten viisikymmentä kuusi markkaa, kiitos."

Mies kaivoi taskujaan, tunnusteli hieman ja sekä omistajan että minun hämmästykseksi hän veti taskustaan tasarahan. Hieman myöhemmin sama juttu tapahtui ja mies veti samasta taskusta tasarahan.

Seuraavana päivänä mies, strutsi ja kissa palasivat. "Minä otan tuopin parasta," sanoi mies. "Sama minulle," piipitti strutsi ja kissa tilasi pienen tuopin. "Mutta minä en maksa sitä!" Toistui sama kuin edellisenä päivänä. Heppu otti joka kerta taskustaan tasarahan ja maksoi.

Tämä alkoi käydä melkein tavalliseksi rutiiniksi, kunnes eräänä iltana kolmikko saapui uudelleen sisään. "Tavallinen?" kysyi baarimikko.

"No", sanoi mies, "lähelle. Minä otan tuplan skottilaisen." Hän kääntyi kysymään strutsilta. Lintu sanoi, "Minä otan tuplan skottilaisen myöskin." Kissa sanoi, "Minä otan tavallisen skottilaisen, mutta minä en maksa sitä!"

Baarimikko juoksutti juomat ja kääntyi ovelasti virnuillen. "Se tekee yhdeksänkymmentä kaksi." Hänen ällistyksekseen mies veti taskustaan tasan yhdeksänkymmentä kaksi markkaa.

Kun kolmikko oli juonut heidän juomansa, baarimikko ei voinut hillitä uteliaisuuttaan pitempään. "Anteeksi herra, mutta ennenkuin lähdette, olisi jotain mitä minun pitäisi saada tietää. Kuinka te onnistutte ottamaan tasarahan taskustanne..... joka kerta?"

"No, se on pitkä tarina. Mutta pohjimmiltaan, muutama vuosi sitten hoidin erästä vanhaa rouvaa ylenpalttisesti ja kun hän kuoli, hän jätti minulle hänen vanhan talonsa. Ei mitään erikoista, mutta kun olin siivoamassa ullakkoa, löysin vanhan lampun ja kun hankasin sitä, tämän henki ilmestyi ja tarjosi minulle kaksi toivomusta."

"Sepä fantastista", sanoi isäntämme. "Mitä sinä toivoit?" "No, milloin hyvänsä minun tarvitsee maksaa mitään, minä vain laitan käden taskuun ja oikea raha on aina siellä."

"Sepä nerokasta" huomautti baarimikko, "useimmat ihmiset olisivat toivoneet miljoona markkaa tai jotain, mutta sinä olet yhtä rikas kuin haluat niin kauan kuin elät."

"Aivan oikein, oli se sitten purkki maitoa tai Rolls Royce, tasaraha on aina siinä. Paras asia mitä koskaan olen tehnyt!"

Tällä kertaa uteliaisuuteni voitti, joten minä sekaannuin keskusteluun, "Yksi asia vielä. Öhh, teidän ystävät täällä... Me emme ole nähneet montaa kissaa juomassa täällä ja mitä tulee strutsiin..."

Mies näytti happamalta. "Niin, tiedän. Tämä on mahdollisesti huonoin asia mitä olen koskaan tehnyt, mutta olen jumissa heidän kanssaan. Näetkös, toisena toivomuksena hengeltä pyysin tipua, jolla on pitkät jalat ja tiukka mirri."