Aggressiivi


Suomen kielen vanhojen modusten rinnalle on puhekielessä vakiintunut aggressiivi. Se taipuu persoonissa ja luvuissa ja kaikissa tempuksissa. Aggressiivin tunnus on toistaiseksi hyvin vaikeasti mihinkään sanaluokkaan määriteltävissä oleva vittu.

Vittu ei koskaan esiinny yksin, se edustaa siis eräänlaista pohjarakennetta tai osamorfeemia. Vittuun agglutinoidaan aina jokin persoona- tai relatiivipronomini. Jälkimmäiset esiintyvät poikkeuksetta paikallissijoissa. Vittu + pronomini -kombinaatio muodostaa siis aggressiiville tunnusomaisen modusrakenteen.

Aggressiivirakenteen rektio on sellainen, että se vaatii peräänsä joko kieltomuodon pääverbin tai vaihtoehtoisesti paikallissijamuotoisen (harvemmin partitiivimuotoisen) kielteisen liitepartikkelin sisältävän pronominirakenteen. Funktioltaan aggressiivirakenne on siis kieltoapuverbiä (en, et, ei) vastaava.

Preesenstaivutus

  1. sg vittumä jaksa mihinkään venäjän tenttiin lukea.
  2. sg vittusä rupee mulle iniseen.
  3. sg vittuse tullu ees paikalle, turhaan venasin.
  1. pl vittume mitään pikkulapsia syödä, paskapuhetta.
  2. pl vittute mihinkään raflaan tule, kunhan jauhatte.
  3. pl vittune mistään mitään tiedä.

Persoonattomia

Vittusiellä mitään ilmaista viinaa ollu.

Vittutäällä mikään kesä ole.

Vittutäällä jaksa pitempään notkua.

Muissa tempuksissa aggressiivi taipuu saman kaavan mukaan.

Imperfekti

Vittumä jaksanu sitä kissaa pelastaa.

Huom! Lause "Vittuse tippu tohon avantoon" ei ole aggressiivi, koska lauseen imperfektimuotoinen predikaatti on indikatiivissa! Kyseessä on siis tavallinen kirosanalla höystetty indikatiivilause, jonka nimeäminen aggressiiviksi osoittaa sangen pitkälle kehittynyttä lingvistisen silmän verkkokalvon rappeumaa.

Perfekti

Vittumä oo jaksanu kahteen viikkoon tiskata.

Pluskvamperfekti

Vittumä ollu jaksanu ees syödä päiväkausiin ennenku jouduin tiputukseen.

Aggressiivi moduksena

Koska aggressiivi on modus, se ei voi esiintyä samassa lauseessa eri modukseksi laskettavan predikaattimuodon kanssa. Aggressiivi, vanhan kansan suussa ponsitapa, ilmaisee aktiivista närkästystä, kyllästymistä, turhautumista, hermostumista ja suoranaista suuttumusta. Tarkemman taustatunteen voi vastaanottaja päätellä kontekstista. Aggressiivin yhteydessä käytetään eräissä piireissä tehokeinona elekieltä, jonka luonne voi vaihdella sormimerkeistä aina täyskontaktimanööveriin. Tämänhetkisen tietämyksen mukaan aggressiivia ilmaistaan samalla tavalla suurimmassa osassa maailman viittomakieliä.