Tervehdys Seikko,
Kuten ehkä muistat, lähetin kolmisen vuotta sitten Kanavalle artikkelin, jossa käsittelin uskon ja tiedon välisiä suhteita. Pidit kuitenkin artikkelia — ehkä aiheellisesti — liian teoreettisena ja raskaana, ja pyysit palaamaan asiaan, jos voin ilmaista asiani yksinkertaisemmin.
Nyt minulla on artikkeli, joka on yksinkertainen, selvä ja joka käsittelee hyvin tärkeää ja konkreettista asiaa.
En muista selvisikö se jo silloin Sinulle, että olen jo vuosien ajan keskittynyt kirjoittamaan kirjaa, jossa esitän aivan uudenlaisen ratkaisumallin siihen suureen nykyiseen ongelmavyyhtiin, jonka ilmenee muun muassa ihmisten tavoitteiden yleisenä materialisoitumisena, toisten ihmisten tunteista piittaamattomuuden kasvuna, ihmisten jakautumisena uudenlaisin perustein A- ja B-kansalaisiksi, asetuotannon jatkuvana tehostumisena ja tietysti kaiken kärkenä luonnontilan huononemisena. Vyyhdiksihän nämä ongelmat tekee se, että ne ovat niin toisiinsa sidoksissa, ettei ole näkyvissä mitään yksittäistä paikkaa, josta ongelmien selvittäminen voisi alkaa.
Nyt olen saanut kirjan valmiiksi ja minusta se on hyvä. Esittämänsä asian perusteella se on tavallaan kirja x sarjassa Kansojen varallisuus—Pääoma—x. Se esittää perustelut sille, miksi mainittujen vanhojen kirjojen viitoittamat suunnat, kapitalistinen talous ja sosialistinen talous, ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen ja miksi näissä kirjoissa esitetyt ajatusmallit eivät enää sovi nykyisten ongelmien ratkaisemiseen. Mutta tämän lisäksi — ja tämähän se on tärkeää ja vaikeaa — se esittää ymmärrettävän ja käytännöllisen vastauksen siihen kysymykseen, miten vanhoja järjestelmiä tasapainoisempi ja (myös taloudellisessa mielessä) kannattavampi uusi talousjärjestelmä on rakennettavissa, jos sellainen vain halutaan rakentaa. Toisin sanoen tässä kirjassa esitetään se, mikä sisältö on antikapitalismilla ja antisosialismilla ja miten vanhoille suunnille vastakkainen talousjärjestelmä käytännössä toimii.
Kuten saatat arvata, näin uudenlaista asiaa käsittelevän kirjan julkaiseminen ei ole yksinkertaista; yleinen materialisoituminen vaivaa myös kustannustoimintaa. Viimeksi viime kesänä lähetin kahdelle kustannusliikkeen johtajalle kirjeen, jossa kysyin, ovatko he kiinnostuneita tällaisen kirjan julkaisemisesta. Kumpikaan ei katsonut — edes kohteliaisuussyistä — kannattavaksi vastata. Miksi? Sen tiivistää toinen näistä sankareista (HS-kuukausiliitteen 4/87 mukaan Kirjastolehdelle) antamassaan lausunnossa, kun häneltä kysyttiin, mitkä kirjat joutaisivat roviolle. Vastaus oli: "No esimerkiksi poliittinen kirja, jonka tekijä on sen verran tuntematon, ettei se herätä kiinnostusta." Näinhän se on: asialla ei ole merkitystä, kirjoittajan nimellä on.
Nyt on kuitenkin sillä tavalla onnettomasti, että poliittinen kirjoittaja, joka keskittyy jonkin hyvin uuden ajatuksen kehittämiseen eikä ehdi hankkia nimeä esittämällä suosittuja itsestäänselvyyksiä, ei voi saada nimeä, ellei hänen työtään julkaista. Toisaalta niillä poliittisilla kirjoittajilla, jotka keskittyvät nimen tekemiseen, ei ole aikaa — eikä yleensä haluakaan — keskittyä uusiin ajatuksiin.
Tämän kehän murtamisessa toivoisin nyt Sinun apuasi. Kun tuttuuden vaatimus on olemassa, haluttiinpa sitä tai ei, käännyn Sinun puoleesi — ja vieläpä yksityisesti — koska Sinä olet ainoa tällaisista kirjoituksista julkaisupäätöksiä tekevä henkilö, joka tuntee minut ainakin jotenkin.
Ajattelen asiaa sillä tavalla käytännöllisesti, että jos Sinä voit luvata julkaisevasi tämän kirjoituksen jossain lähiajan Kanavassa, niin minä voin lähettää tämän saman kirjoituksen jollekin kustantajalle ja sanoa, että se julkaistaan Kanavassa. Silloin tällä asialla on heti vähän suurempi paino ja on mahdollista, että kustantaja kiinnostuu asiasta edes sen verran, että vaivautuu lukemaan kirjan. Jos vielä sattuisi niin, että kohdalle osuisi tavallista laajakatseisempi ja tavallista enemmän asioista kuin henkilöistä kiinnostunut kustannusvirkailija, kirjalla saattaisi olla mahdollisuus päästä läpi. Sillä sen jälkeen, kun sen esittämistä asioista keskustellaan vain asiapohjalta eli sen teorian oikeellisuutta arvioidaan vain todellisiin havaintoihin verrattuna, kirjalla ei ole mitään vaikeuksia: sen esittämistä asioista voidaan olla välittämättä, mutta niiden kiistäminen on vaikeaa. Vaikeaa on silloin myös kiistää tällaisen kirjan tarpeellisuutta.
Toinen mahdollisuus on tietenkin se, että kustannan itse kirjani. Mutta myös tämän mahdollisuuden kohtaaminen olisi miellyttävämpää, jos uudenlaisen ratkaisumallin olemassaolosta nousisi keskustelu ja tietty kysyntä esimerkiksi juuri Kanavan avulla. Tällä hetkellähän on käynnissä kyllä jonkinlainen keskustelu nykyisen teknistaloudellisen kehityksen suunnan laadusta (mm. von Wright ja Allardt) ja paluusta taaksepäin kuriin ja niukkuuteen (mm. Linkola), mutta olisi jo aika kysyä, onko esimerkiksi von Wrightin esiin tuomiin ongelmiin olemassa Linkolan mallille päinvastainen ratkaisu:tulevaisuuteen, kehittyneempään tietoon ja suurempaan yksilönvapauteen osoittava ratkaisu. Tähän minulla on vastaus, joka on ymmärtääkseni hyvin kiinnostava heti, kun sitä osataan kysyä.
Koska asialla on näin laajaa merkitystä ja koska itse olen jo sijoittanut siihen vuosien työni, toivoisin että suhtautuisit tähän pyyntööni suosiollisesti. Tuskinpa Sinulla on mitään hävittävää, vaikka julkaisisit oheisen kirjoituksen, mutta voitettavana olisi osallisuus todella uuden ja vallankumouksellisen kysymyksen esittämisessä.
Hyvää mieltä toivottaen, Matti
Tervehdys Seikko,
Kiitokset asiallisesta vastauksesta ja siitä, että luetutit tekstin kaikilla toimituksesi jäsenillä.
Ja vaikka toivoinkin toista, niin tavallaan ymmärrän, ettei se sovi Kanavaan, koska kerran niin sanot.
Kuitenkin myöntänet, että kysymys on hyvin oleellisesta asiasta: Onko mahdollista muuttaa nykyistä kehityssuuntaa, jossa vähäosaisten ihmisten ja luonnon tila jatkuvasti heikkenee kohti jonkinlaista katastrofia (a) nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä pysyen niin, että ihmiset siinä kehittyvät paremmiksi tai (b) nykyisissä ihmisissä pysyen, mutta kehittämällä yhteiskuntajärjestelmä paremmaksi.
Ymmärrän asian niin, että juttuni ei sopinut Kanavaan sen vuoksi, että siinä esitettiin (a)-vaihtoehto mahdottomaksi, jolloin joudutaan tutkimaan hankalaa uutta mallia; mihin suuntaan nykyinen yhteiskuntajärjestelmä tulisi muuttaa, jotta päästäisiin toivottuun tulokseen?
Kun asia on tärkeä ja Sinulla on (a)-vaihtoehtoa puolustava mielipide, niin mikset ottaisi ja perustelisi sitä laajemmin Kanavan palstoilla? Millä tavalla länsimainen ihminen on kehittynyt paremmaksi ja millä käytännöllisellä eli käytäntöön vaikuttavalla tavalla hän voisi nyt tulla paremmaksi, jotta hänen toimintansa ei johtaisi toivottomiin nuoriin ja tyhjiin metsiin. Tällainen artikkeli saisi varmaan hyvän vastaanoton.
Pelkäänpä, Seikko, ettet Sinä sen enempää kuin kukaan muukaan laadi tästä asiasta mitään itsekritiikin läpäisevää tekstiä. Siitä ei synny sellaista. Asia on yhtä mahdoton teoriassa kuin käytännössäkin.
Jos jotain ihmisten paremmaksi kehittymistä on tapahtunut länsimaisessa kulttuuripiirissä — ja siinä olen kanssasi samaa mieltä, että näin voidaan tietyin edellytyksin sanoa — niin millään tavalla ei päästä irti siitä, että tämä paraneminen on ollut yhteydessä yhteiskuntajärjestemien muutoksiin. Ihmiset ovat tulleet paremmiksi keskimäärin siellä, missä uskonnollinen järjestelmä on reformoitunut (ja tieteellistynyt), missä poliittinen järjestelmä on demokratisoitunut ja missä talousjärjestelmä on kehittynyt sekataloudeksi. Paremmuuden suunta on ollut järjestelmien suunta tasa-arvoisemmiksi; silloin ovat ihmisetkin kohdelleet toisiaan tasa-arvoisemmin.
En usko, että tämä suunta tulee tulevaisuudessakaan muuttumaan. Jos haluamme nykyistä paremman ihmisen, meidän on tehtävä nykyistä parempi, tasa-arvoisempi yhteiskuntajärjestelmä. Eikö tämä tunnu aika järkevältä?
Nyt kysyisin Sinulta, onko uuden yhteiskuntajärjestelmän tarpeellisuudesta keskusteleminen sinänsä Kanavan palstoille sopimatonta tai oliko vain minun artikkelini huono. (Se että uuden yhteiskuntajärjestelmän sisältö jää siinä epämääräiseksi, on kai näin suppeassa esityksessä aivan luonnollista — tässä yhteydessä on oleellista, että artikkelissa viitataan kirjaan, jossa uusi järjestelmä on selitetty juurta jaksain, niin ettei kukaan kirjan lukenut voi sanoa sen sisältöä epämääräiseksi.)
Jos asian käsitteleminen on sinänsä sopimatonta — mikä käytännössä ilmenee niin, että löytyy muita, tärkeämpiä puheenaiheita — en tietenkään enää vaivaa teitä. Mutta jos vain kyseinen artikkeli oli huono, mitään ei ole menetetty. Voin aivan hyvin kirjoittaa asiasta millaisen artikkelin vain, esimerkiksi otsikolla »Tarvitaanko uutta yhteiskuntajärjestelmää?»
Jälkimmäisessä tapauksessa odotan vastaustasi ja ehdotustasi asian käsittelytavasta.