Seikko Eskola puolustaa Francis
Fukuyamaa (HS 13. 12) Markku Kuisman moitteilta (HS
9. 12.) ja selventää Fukuyaman tarkoittavan sitä,
että liberaali demokratia ja markkinatalous ovat
lopullisesti voittaneet diktatuurit ja sosialismit ja
että vain tässä mielessä yhteiskuntien
hallitsemista koskeva ajattelu on saavuttanut
päätepisteensä.
Vaikka Fukuyama on varmaan oikeassa siinä, että
historian suuri linja on kehittynyt erilaisista
diktatuureista länsimaiseen demokratiaan ja
erilaisista ylhäältä ohjatuista talouksista
nykyiseen markkinatalouteen, hän saattaa olla
väärässä siinä, että kehitys loppuu tähän.
Siinä tapauksessa on johdonmukaista jatkaa
päättelyä samaan suuntaan ja kysyä, onko
enemmistödemokratia jonkin kehityksen ääripiste
vai onko jokin toinen periaate vielä vähemmän
diktatorinen. Samoin on loogista kysyä, onko
kapitalistinen markkinatalous kaikkein vähiten
ylhäältä johdettu talousjärjestelmä vai
löytyykö kaupankäynnille vielä tasapuolisempi
periaate.
Ymmärrän hyvin, etteivät tällaiset kysymykset
kiinnosta henkilöitä, jotka ovat nousseet
nykyisissä järjestelmissä hyviin virkoihin ja
tuloihin. Ei heillä ole tarvetta kyseenalaistaa
tätä järjestystä. Mutta sitä ihmettelen, että
nuori älymystökin näyttää tulleen
yhteiskunnallisen teorianmuodostuksensa
päätepysäkille – jotkut jopa valmiina
palaamaan taaksepäin. Ikään kuin tämän päivän
maailma, joka on yhä enenevässä määrin
länsimaiden "demokraattisten" voimien ja
erityisesti kapitalistisen
"markkinatalouden" ohjaama, olisi
kehittymässä kohti lopullista onnelaa tai edes
parempia aikoja. Tai että muutos parempaan
voitaisiin saada aikaan lisäämällä maailmaan
totalitaarista hallintoa tai sosialistista
säätelyä.
Tähän umpikujaan ei kuitenkaan tarvitse jäädä.
Kumpaankin kysymykseen on olemassa teoreettinen
vastaus. Vaikka nämä vastaukset näyttävät –
tietenkin – mahdottomilta tänään toteuttaa,
niiden tutkiminen auttaa paremmin ymmärtämään,
miksi maailma on tänään sellainen kuin se on ja
mihin suuntaan yhteiskunnallisia järjestelmiä olisi
kehitettävä, jotta ei juututtaisi nykyisiin
ongelmiin.
Nyt kun on selvinnyt, että kapitalismin
globalisoituminen on kaikkialla johtamassa yhä
paheneviin yhteiskunnallisiin vastakkainasetteluihin,
on syytä ensin käsitellä tätä ongelmaa.
Millainen talous on teoriassa vähemmän ylhäältä
ohjattu kuin vapaa, kapitalistinen markkinatalous?
Vastaus on: avoin, julkinen markkinatalous. Kun
vapaassa kapitalismissa vallitsee vapaa
sopimusoikeus, vapaus salaiseen kaupankäyntiin ja
vapaus syrjiä markkinoilla toimijoita, niin
avoimessa markkinataloudessa kaikki kaupankäynti on
julkista, syrjimätöntä eli alhaalta päin vapaata.
Voidaan osoittaa, että näille kahdelle eri
periaatteelle rakentuu kaksi aivan eri tavalla
toimivaa markkinataloutta. Vapaan sopimusoikeuden
markkinoilla tehdään syrjiviä sopimuksia, joilla
yritykset kasvavat jättiläismäisiksi
valtakeskittymiksi ja hyvinvointierot kasvavat
samassa suhteessa; tässä on tämän päivän
suurten ongelmien ydin. Avoimilla, syrjinnän
kieltävillä markkinoilla pääomien valta heikkenee
ja yritykset kasvavat vain siihen kokoonsa, joka on
kuluttajille edullista. Silloin myös hyvinvointi
jakautuu paljon tasaisemmin kuin vapailla
markkinoilla.
Eikö tämä asia ole keskustelun arvoinen? Mitä
muuta Fukuyaman teesistä voisi oppia?
Matti Hyryläinen
Dipl.ins.
Vihti