Terve Risto,
Talvisen keskustelumme jälkeen Eduskunnassa olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi uuden talousideologian tarpeellisuudesta. Nykyisen ideologian aiheuttaman taudin oireet vain pahenevat, vaikka taloudella menee hyvinkin: koko läntisessä maailmassa rikkaiden ja köyhien välinen kuilu syvenee, silti rikkaidenkaan henkinen hyvinvointi ei lisäänny, eikä käännettä parempaan ole näkyvissä. Miten käy seuraavan laskukauden aikana?
Minulle jäi sellainen mielikuva, että sinä olisit suhteellisen etsiväinen uusille ideoille, ehkä ideologioillekin, mutta että puolueessasi tunnetaan vahvaa epäluuloa kaikkea "ideologiaan" viittaavaa kohtaan. Tosiaan, useat ihmiset näyttävät ajattelevan, että on paras ottaa pieni asia kerrallaan, tutkia sitä useasta näkökulmasta ja keskustelun perusteella päättää siihen otettavasta kannasta.
Tällainen menettely tuntuu järkevältä ja epäideologiselta. Kuitenkaan sillä tavalla ei aikaansaada muutosta vallitsevaan kehityssuuntaan. Tämä tuntuu kovalta sanoa, mutta näin asia on; syystä että jokainen näkökulma perustaa arvionsa kuitenkin johonkin ideologiaan, irrallista järkeä ei ole olemassa. Kun otetaan monta näkökulmaa, joista joku voi olla uusikin, vanhojen näkökulmien enemmistö yleensä voittaa, ja päätökseksi tulee jotain varsin tuttua ja mitään suurempaa muuttamatonta. Luulisin, että tämä on tuttu tilanne myös Nuorsuomalaisessa puolueessa.
Eihän uusi ideologia ole mitään sen kummallisempaa kuin uusi selitys yhteisestä hyvästä. Ellei uudella puolueella ole tällaista, sillä ei ole mieltä eikä tehtävää.
En muista tuliko asia ilmi keskustelussamme, mutta olen puoliksi töissä pienessä konsulttiyrityksessä, joka käyttää ryhmätyömenetelmänä niinsanottua seinätekniikkaa. Asioita ideoidaan pienille paperiliuskoille, joista järjestetään looginen yhteenveto seinälle kaikkien nähtäväksi ja kehitettäväksi. Tällainen menetelmä tarjoaa muutaman edun tavalliseen keskusteluun verrattuna. Se on avoimempi uusille ideoille, koska kaikki mielipiteet pääsevät näkyviin ja pysyvät kuvassa. Se on erittäin hyvä menetelmä painostuksen välttämiselle, koska siinä väitellään vain esityskelpoisilla argumenteilla. Ja se parantaa ryhmän yhteisymmärrystä, koska jokainen vaikuttaa yhteisen kuvan muodostumiseen, joka kuva näkyy koko ajan kaikille samana. Seinätekniikkaa käytetään erityisesti atk-järjestelmien suunnittelussa ja yritysten bisnessprosessien kehittämisessä, mutta sitä voidaan hyödyntää minkä hyvänsä ongelman ryhmäkäsittelyssä.
Nyt minulle tuli sellainen ajatus, että tämä menetelmä sopisi erinomaisesti sellaiseen työhön, jossa poliittinen ryhmä selvittää itselleen, missä ollaan ja mihin pyritään. Parhaassa tapauksessa voidaan määritellä ryhmälle ideologia, yhteisesti ymmärretty selitys päämääristä ja keinoista, joka selitys lisäksi erottaa ryhmän muista poliittisista ryhmistä. Ja joka tapauksessa saadaan ryhmän arvot ja tavoitteet, ristiriitaisetkin, samaan kuvaan yhteisesti käsiteltäviksi.
Olisiko se hassumpi ajatus, jos nuorsuomalaisten ydinjoukko ryhtyisi tällaiseen työhön? Jos puolueenne vaikuttajista otettaisiin viisi, kuusi mahdollisimman eri tavalla ajattelevaa jäsentä ja kokoonnuttaisiin yhdessä päiväksi pariksi, olen varma, että sen jälkeen puolueenne linja olisi olennaisesti terävöitynyt. Tällä en halua sanoa, että juuri teidän linjanne olisi erityisen hukassa. Minusta jokaisella puolueella on nykyisin erittäin suuria vaikeuksia nimenomaan talouspoliittisten keinojen ja päämäärien yhteensovittamisessa. Te muodostatte kuitenkin uuden puolueen, jonka pitäisi pystyä määrittelemään olemassaolonsa tarkoituksen paremmin kuin vanhat puolueet tekevät — ja jonka pitäisi myös osata käyttää uusimpia menetelmiä linjansa määrittelyyn: siis ei enää junttausta, ei palopuheita eikä loputtomia keskusteluja vaan yhdessä työskenneltyä muutoksen määrittelyä.
Tällaisessa kohtaamisessa olisi lisäksi se hyvä puoli, että minulla on tietty oma ideologinen näkemykseni asioista, joka tarjoaa yhden pitkälle mietityn vertailukohteen muille linjanvedoille. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, myös nuorsuomalaisten yhtenä perusajatuksena on vapaan kilpailun hedelmällisyys. Kun tuon oman mallini kilpailevaksi aatteeksi, on varmaa, että se antaa aivan uutta potkua pyrkimyksillenne löytää ainakin yhtä hyvä selitys yhteisestä hyvästä.
Miltä tämä ajatus sinusta tuntuu?
Lähetän ohessa myös nykyisen version uuden kirjani lukijalle osoitetusta johdannosta. Jos ajattelette yhtään samansuuntaisesti nykyisestä tilanteesta, yhteistyömme olisi varmasti edullista kumpaisellekin osapuolelle.