Miksi en äänestä
Vaalien alla ihmetellään ja moititaankin ihmisiä, jotka eivät äänestä. Selitetään kuinka tärkeää äänestäminen on ja kuinka jokaiselle löytyy varmasti jokin vaihtoehto.
En tiedä muiden perusteista. Omat motiivini ovat kuitenkin selvät. Kukaan ehdokkaista, mikään puolueista ei ole ideologisesti lähelläkään sitä mitä toivoisin. Nykypoliitikot ovat kuin entisaikojen lääkäreitä, jotka potilaan menehtyessä kinaavat siitä isketäänkö suonta vai annetaanko olla. Minä toivoisin voivani vaikuttaa taudin syvempiin syihin.
Haluaisin, että edes jokin puolue edustaisi yhteiskunnallista teoriaa siitä, mistä nykyiset vaikeutemme johtuvat ja miten niistä voitaisiin päästä. Sosialistisen mallin epäonnistumisen ei pitäisi aiheuttaa kaikkien teorioiden hylkäämistä.
Haluaisin, että edes jossakin puolueessa suhtauduttaisiin vakavasti niihin uhkakuviin, joihin nykyisen kasvutalouden jatkaminen näyttää johtavan. Vakavuudella tarkoitan sitä, että tosissaan kehitettäisiin kasvua tarvitsematonta järjestelmää.
Haluaisin että edes jollain puolueella olisi rohkeutta pyrkiä laajaan poliittiseen muutostyöhön riippumatta "poliittisista realiteeteista". Poliitikkojen tehtävänä ei ole seurata poliittisia realiteetteja vaan muuttaa niitä.
Haluaisin, että edes jossakin puolueessa uskottaisiin omiin pyrkimyksiin. Nyt nostetaan tai lasketaan, korkoja tai palkkoja vain koska muutakaan ei osata. Kuitenkaan kukaan ei tosissaan usko, että näin saavutettaisiin muuta kuin vaikeuksien siirtyminen vähän kauemmas – maantieteellisesti tai ajallisesti.
Minusta esittämäni toivomukset eivät ole kohtuuttomia. Kuitenkaan yksikään puolue ei vastaa niihin. Tietenkään en äänestäisi puoluetta, joka esittäisi minkä tahansa uuden idean ja alkaisi rohkeasti viedä sitä eteenpäin. En äänestänyt sosialistejakaan silloin, kun he vielä uskoivat itseensä. Puolueen edustaman ideologian täytyy vastata omia ajatuksiani kohtuullisuudesta ja toimivuudesta. Vaikka näen ydinongelmaksi kasvutalouden, en kannattaisi puoluetta, joka pyrkisi ylhäältä päin, tavallisen ihmisen vapauksiin puuttumalla rajoittamaan kasvua. Se olisi mielestäni paitsi eettisesti väärin, myös tavoitteeseensa johtamatonta.
Ongelma ei ole kasvu sinänsä vaan sen pakonomaisuus, se että ilman kasvua nykyinen talous ajautuu sekasortoon – ja kasvun kanssa ympäristötuhoon. Kaipaan puoluetta, joka ei yrittäisi parantaa tilannetta pakottamalla taloutta kasvuun vaan muuttamalla talous sellaiseksi, että se toimisi kasvamattomanakin. Äänestäisin innolla puoluetta, jonka tavoitteena olisi muuttaa koko talouden suunta niin, että siirryttäisiin nykyisistä pääoman ja suurtuottajien hallitsemista markkinoista pienyrittäjien ja kuluttajien hallitsemiin markkinoihin. Kasvutaloudessa on edullista noudattaa käytäntöä, jossa myyjillä on vapaus valita kenelle myyvät ja millä ehdoilla. Näin talous saadaan keskittymään ja keskittämään pääomia yhä voimakkaampaan kasvuun. Kasvun loputtua olisi noudatettava järjestelmää, jossa kaikilla ostajilla on vapaus ostaa kaikkea myytävää keneltä haluavat joutumatta maksamaan hankinnoistaan sen enempää kuin muutkaan. Ei olisi yksinmyyntioikeuksia, ei patenttien antamaa valtaa, ei monopoleja eikä kartelleja. Talous hajautuisi.
Äänestäisin innolla puoluetta, joka ottaisi tavoitteekseen luopua hintojen ja omistussuhteiden "liikesalaisuuksista". Salailusta ei ole yleistä hyötyä, päinvastoin: tiedon lisääntyminenhän yhteiskuntaa kehittää. Jos niistä päästäisiin, kuluttajien kustantama valtataistelu vähenisi ja kasvupaine heikkenisi. Äänestäisin innolla puoluetta, joka ryhtyisi purkamaan omistussuhdeliitoksin muodostuneita taloudellisen vallan keskittymiä. Näiden linnakkeiden vahvistaminen tulee tavattoman kalliiksi ja silti ne romahtavat – mitä suurempina sitä kovemmalla ryskeellä. Miksi mikään puolue ei pyri talouteen, jossa yritykset eivät saa ostaa ja omistaa toisia yrityksiä? Mitkään inhimilliset syyt eivät puolla sitä, että yritysten pitäisi saada kasvaa yhä suuremmiksi ja kaukaisemmiksi.
Vielä innokkaammin äänestäisin puoluetta, joka näkisi ongelman koko osakeyhtiömuotoisessa taloudessa. Talous, jossa omistajat vastaavat vain voitoista, ja veloista vastaavat muut, on kroonisen kasvupaineinen. Neutraalissa taloudessa kunkin yrityksen osakkaat tasaavat sekä voitot että tappiot siinä suhteessa kuin he sitä omistavat. Tällaisessa taloudessa rahalla ei olisi niin suurta valtaa kuin sillä nyt on. Äänestäisin innolla myös puoluetta, joka pyrkisi poistamaan talouden kasvulta sen nauttimat verotukselliset etuoikeudet, mm. investointien poisto-oikeuden. Järjestelmällinen investointien tukeminen ohjaa varoja yhä tehokkaampiin koneisiin ja yhä kovempaan kilpailuun. Kasvamattomassa taloudessa se johtaa ylituotantoon, velkaantumiseen, konkursseihin ja työttömyyteen. Kestävää taloutta ei voida rakentaa tällaiselle pohjalle.
Siis: vaikka en nyt äänestäkään, jaksan tuskin odottaa, että joskus voisin.