Tervehdys,
Kiitos ystävällisestä kirjeestäsi ja siinä olleista kirjallisuusehdotuksista. Valitettavasti en ole vielä onnistunut saamaan käsiini mielenkiintoisimmalta tuntuvaa Vanbergin kirjoitusta. Sen perusteella, mitä siitä kerroit, voin kuitenkin sanoa sen verran, että sen ydinajatus näyttää vastaavan omaa ajatustani: taloudellisessa kiertokulussa on kuluttajan toimiminen tuottajana olennainen osa taloutta. On hyvä kuulla, että joku toinenkin on päätynyt samaan ajatukseen. Kirjassani, joka koostuu lukuisista samansuuntaisista rinnakkaisista oivalluksista — joita näkyy siellä täällä yksitellen käsiteltävän muidenkin toimesta — tämä on esitetty sivulla 226.
Edellisessä kirjeessäni olin ehkä ollut epäselvä, kun sait sellaisen käsityksen, että ajattelen kapitalismin olevan "epäeettisesti toteutettua vapaata markkinataloutta". Näin luulen yleensä ihmisten ajattelevan, mutta itse määrittelen kapitalismin eri tavalla.
En näe, että käsitteet millään tavalla selvenisivät, jos kapitalismiksi kutsuttaisiin oman edun tavoittelun taloutta (rakenteellisista) ehdoista välittämättä. Tähän on selvä syy: oman edun käsitteen vaikeus. Jos ihminen ahkeroi omassa yrityksessään itseään säästämättä, jotta asiat menisivät hyvin ja työntekijöitä ei jouduttaisi lomauttamaan, ajaako hän vain omaa etuaan? Toimiiko yritys itsekkäästi, jos se pyrkii toiminnallaan edistämään yleistä kehitystä? Entä jos ihminen ajattelee vain omaa etenemistään, mutta työskentelee yleistä etua ajavassa virastossa? Millainen olisi omaa etuaan tavoittelematon valtio? Kuten huomaat, tällä suunnalla ei löydy sellaista kiintopistettä, jonka mukaan jokin taloudellinen toiminta voitaisiin nimetä joko kapitalistiseksi tai ei-kapitalistiseksi. Lopulta jouduttaisiin kaikkia talouksia pitämään jossain mielessä kapitalistisina — minkä asian huomaaminen on kyllä tärkeää, jos sitä tarkoitat.
Eettisen tietoisuuden tärkeydestä sinänsä olen kanssasi aivan samaa mieltä. Itse näen sen olevan jopa ensiarvoisen, tietoakin tärkeämmän kehityksen tekijän. Kuten sanot, moraalinen ja eettinen tajuttomuus eivät todellakaan paranna elämän laatua.
Moraalista puhuminen ja sen opettaminen on kuitenkin vaikeaa ja tuloksiltaan kaksipiippuista. Syy on se, jonka itsekin toteat: moraalin ei pitäisi olla ylhäältä pakotettua, opetettua moraalia — kenenkään opettamaa moraalia. Tässä ajattelen klassisen yksinkertaisesti: mielestäni moraalia voidaan "opettaa" vain positiivisen esimerkin avulla. Itse voi toimia niin eettisesti kuin haluaa ja osaa, siinä kaikki. Näin ajatellen olen mm. kirjoittanut kirjani; kyllä siinä varmasti on moraali mukana, vaikka siinä ei siitä puhutakaan. Lukija löytää sen tai ei löydä (oman moraalisen toimintansa mukaan) — tähän haluaisin kyllä suoraankin vaikuttaa, mutta en juuri voi.
Mielestäni talousjärjestelmiä kuvaavat termit tulisi sopia sellaisiksi, että ne ovat mahdollisimman yksiselitteisesti ymmärrettäviä. Tämä on edellytys talouksien yhteiselle käsittelylle ja kehittämiselle. Silloin määritelmien on oltava jollain tavalla rakennetta koskevia eikä päämääriä tai pyrkimyksiä koskevia.
Tähän asti "riittävä" tarkkuus on ollut olemassa niin, että ollaan rakenteellisesti puhuttu vapaasta markkinataloudesta ja ohjatusta (sosialistisesta) taloudesta. Ilman poliittista ohjausta tapahtuva talous on ymmärretty markkinataloudeksi. Siihen ohjaus tuo sosialistisen komponentin, mitä pyrkimyksiä sisältävä ja kuinka totaali se kussakin tapauksessa onkaan.
Kun nyt sosialistinen järjestelmä romahtaa, se ei merkitse vain tietyn suuntaisen ohjauksen kriisiä vaan koko ohjausjärjestelmän kriisiä. Syystä, että eivät sosialistisen ohjauksen päämäärät mitenkään huonoja ole. Vika on ohjauksessa sinänsä: sosialistisiakin päämääriä lähestytään paremmin siellä, missä ohjataan vähemmän. Kun hyvää ohjausta ei kaikista pyrkimyksistä huolimatta löydetä, markkinataloudelle ei jää mitään vaihtoehtoja: seurauksena on nykyinen aatteellinen tyhjiö ja "itsekäs" talous.
Tässä astuu kuvaan väistämätön päätelmä: ei kiinnitetä huomiota ohjattuun talouteen vaan markkinatalouteen. Ei kiinnitetä huomiota pyrkimykseen vaan rakenteeseen. Eikä myöskään markkinataloutta tarkasteltaessa kiinnitetä huomiota sen päämääräominaisuuksiin vaan rakenteellisiin ominaisuuksiin.
Tehdään yksinkertainen mutta olennainen oivallus: ei ole olemassa yksiselitteistä rakenteellisesti määriteltyä vapaata markkinataloutta — kuten on luultu tai uskoteltu olevan. Markkinat eivät voi koskaan olla vapaat sekä myyjien että ostajien puolelta katsottuina.
Ellei asiaan puututa yhteiskunnallisesti, markkinat muodostuvat vapaiksi tuotteiden omistajien, myyjien näkökulmasta. Myyjillä on vapaus asettaa (ja he aina asettavat) ostajat eri arvoisiksi sen mukaan kuinka hyödyllisiä he kullekin myyjälle ovat. Tällöin yksille ostajille ei anneta samaa vapautta toimia markkinoilla kuin toisille. Kun noudatetaan myyjien vapauden periaatetta, talouden koko säännöstö ja käytäntö (mm. kansainvälinen kauppa, yritysostot, arvopaperimarkkinat, pankkitoiminta, mainonta, keskusliikekäytäntö, yksinoikeuskaupankäynti) muodostuu taloudellista valtaa keskittäväksi ja tuotantoa ja kaupankäyntiä (ylisuureksi asti) kasvattavaksi.
Mutta on toinenkin rakenteellinen mahdollisuus, ostajien puolelta vapaat markkinat. Sovitaan (yhteiskunnan, lain kautta), että otetaan perustaksi se, että kaikilla ostajilla on oltava sama suora vapaus markkinoille. Silloin talouden koko säännöstö ja käytäntö muodostuu taloudellista valtaa hajoittavaksi ja tuotantoa ja kaupankäyntiä neutraloivaksi.
Se miksi näitä kahta mahdollista järjestelmää kutsutaan on toinen asia. Mielestäni myyjien puolelta vapaan järjestelmän nimeksi sopisi kuitenkin kapitalistinen talous, koska juuri tälle periaatteelle nykyinen talous rakentuu ja koska juuri tämä periaate johtaa "kapitalistien" hallitsemaan maailmaan. Ostajien puolelta vapaata järjestelmää olen kirjassani kutsunut konsumismiksi, mutta tähän nimeen en ole oikein tyytyväinen, koska sitä on jo käytetty vaihtelevissa merkityksissä.
Omasta mielestäni edellä esitetty uusi perusta talousjärjestelmien jaolle on yksinkertainen, mutta ainakin teoreettisilta seurauksiltaan huimaava sosiaalinen keksintö. Antaahan se mahdollisuuden valita markkinatalouden sisällä kaksi eri suuntiin kehittyvää muotoa, joista toinen näyttää osoittavan juuri siihen suuntaan, jota yleiseltä kehitykseltä nyt toivotaan. Samalla uusi jaottelu selittää sen, miksi Adam Smithin näkymätön käsi ei oikein toimi nykyisillä markkinoilla. Markkinatalouden kapitalistisessa muodossa ohjausta ei tee näkymätön (nimetön, organisoitumaton) käsi. Siinä taloutta ohjaavat kapitalistien nimetyt ja järjestyneet kädet, jotka ohjaavat (ostajien eriarvoistamisella) taloudellista hyvää heidän omiin taskuihinsa. Vasta ostajien puolelta vapaassa taloudessa voidaan puhua näkymättömästä kädestä, koska silloin taloutta ohjaa kaikkien mahdollisten ostajien nimettömyys ja sattumanvaraisuus!
Tulevaisuudentutkimukseen tämä kaikki liittyy niin että voidaan — ja varmaan on moraalistakin — kysyä: entä jos jossain maailmassa alettaisiin noudattaa ostajien taloutta? Mihin suuntaan se ohjaisi kehitystä? Tältä pohjalta voidaan työstää vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia — joista alkua olen hahmotellut jo kirjassani.
Tulevaisuudentutkimushan on hedelmällistä silloin, kun voidaan esittää eettisesti tai tietoisesti valittavia vaihtoehtoja: jos teette näin saatte tällaisen maailman, jos teette noin saatte tuollaisen maailman. Toistaiseksi tilanne on kuitenkin se, ettei markkinatalouden sisältämää toista mahdollisuutta tunneta. Tämä puute olisi nopeimmiten korjattava ja tässä toivon Sinunkin voivan olla avuksi, onhan Sinulla yhteydet koko maailman tulevaisuudentutkijoihin.