HS:n pääkirjoitussivulla oli 3.3. kaksi tärkeää kirjoitusta. Toisessa Hilkka Pietilä käsittelee maailmankauppaa ja toteaa, että WTO:n vaatimus markkinoiden avaamisesta on useiden maiden mataloudelle ongelmallista. Toisessa Antti Blåfield osoittaa, millaisia vaikeuksia meillä on edessä, kun alkoholin veroton tuonti EU-maista vapautuu.
Tuonnin vapauttamisen ongelmista joku olisi voinut jatkaa kertomalla, millaisia uhkia valmisteilla oleva palveluita vapauttava GATS-sopimus merkitsee kansallisille yrityksille hoitaa mm. opetusta ja terveydenhoitoa. Mikä lääkkeeksi? Pietilä ehdottaa kansainvälistä säätelyä ja Blåfield kansallista itsepuolustusta. Ratkaisuun tarvitaan kumpaakin. Mutta mistä oikein on kyse.
Keiden etua yleinen maahantuonnin vapauttaminen ajaa, koko ihmiskunnan, kyseisen kansan vai suuryhtiöiden? Vallassa olevan selityksen mukaan se ajaa kaikkien etua, koska markkinatalouden laajeneminen on kaikkien etu. Sitä en käy kiistämään. Mutta se, mitä WTO ja EU vaatii, ei ole markkinatalouden laajentamista vaan kapitalismin laajentamista. Ja se on eri asia.
Markkinoiden idea on tori. Sinne jokainen voi mennä vapaasti myymään ja erityisesti ostamaan mitä haluaa – tai olla ostamatta. Hinnat ja laadut ovat kaikkien nähtävissä ja kaikille samat. Tori on tehokas, kun jokainen saa helposti haluamansa. Kapitalistiset ”markkinat” ovat olennaisesti toisenlaiset. Niiden idea on kaupustelu. Jokaisella on vapaus työntää jalkansa toisen oven väliin, selittää kuinka hänen myymänsä tuote on välttämätön, salata tuotteen torihinta ja sopia hinnasta asiakkaan mukaan. Kaupustelu on tehokasta, kun kaupustelija onnistuu myymään tuotteen, jota ostaja ei oikeastaan tarvitse, hintaan, joka ylittää torihinnan.
Kun WTO ja EU pyrkivät vapauttamaan kauppaa, ne eivät pyri laajentamaan markkinataloutta vaan vapauttamaan kapitalistisen kaupustelun ulottumaan kaikkialle. Ne pitävät sitä edullisena käytäntönä, koska näin aggressiivisimmat myyjät saavat suurimmat voitot. Jokaisen pitäisi ymmärtää, ettei se ole tavallisten kuluttajien etu. Näin ajetaan suuryhtiöiden etuja.
Miten kaupustelijoiden ”markkinoista” kehitytään oikeille markkinoille? Tarvitaan vielä yksi tarkennus. Kuka on se jokainen, jonka vapaudesta myydä ja ostaa torilla on kyse, yksilö, yritys vai kansakunta? Markkinateorian mukaan se on nimenomaan yksilö, koska markkinoiden tarkoitus on ihmisten eikä organisaatioiden hyvinvointi. Kapitalismin mukaan markkinayksiköitä ovat kuitenkin sekä yksilö että yritys muttei kansakunta. Juuri tämän tulkinnan mukaan yrityksillä pitää olla vapaus myydä tuotteitaan kaikkialle kansakuntien tahdoista riippumatta. Ja juuri tämä teoreettisesti vino tulkinta on nyt johtamassa monenlaisiin vaikeuksiin, kun jotkut yritykset ovat kasvaneet paljon mahtavammiksi kuin useat kansakunnat.
Ongelmaan on kaksi ratkaisumahdollisuutta. Toisen mukaan yritykset pirstotaan alkutekijöihinsä niin, että on vain yksityisiä ihmisiä, jotka käyvät vapaata ja julkista torikauppaa myös kansakuntien välillä. Jos näin ei tehdä, on valittava toinen tapa. Myös kansakunnille on annettava markkinayksikön status. Se tarkoittaa sitä, että jokaiselle kansakunnalle tunnustetaan oikeus oman poliittisen järjestelmänsä kautta päättää, mitä ja minkä laatuisia hyödykkeitä se ostaa ja mistä, tai olla ostamatta – aivan niin kuin yrityksillekin tunnustetaan. Tietäähän jokainen kansakunta itse parhaiten omat tarpeensa! WTO:n ja EU:n tehtäväksi jää pitää kansojen välistä toria ja katsoa, että siellä toimitaan sääntöjen mukaan. Kauppiaina yritykset ja kansakunnat eivät saa liittoutua keskenään eivätkä syrjiä ketään. Se on ensiarvoisen tärkeää, jottei kilpailu johda niin jyrkkiin vastakkainasetteluihin, että ne riistäytyvät kansojen välisiksi konflikteiksi.