Kapitalismi ja moraali
Sixten Korkman kysyy (SK 20/99), mitkä ovat markkinatalouden tai kapitalismin arvoperusteet. Sitten hän – keskusteltuaan piispan, filosofin, eurokansanedustajan ja yritysjohtajien kanssa – perustaa vastauksensa siihen, että "markkinatalous sallii yksilön vapauden. . . Markkinatalous on tehokas muttei oikeudenmukainen. . . Yhteiskunnan pitää säädellä markkinoita. . . Olemme kaikki oikeus- ja hyvinvointivaltion kannattajia. . . Yritystoimintaa tarvitaan yhteiskunnan ylläpitämiseksi sekä sosiaaliturvan ja korkeakulttuurin rahoittamiseksi." Jukra, kuinka en ole näitä asioita itse huomanut.
Miksi ihmeessä korkeasti koulutettujen talousmiesten, piispojen ja filosofien pitää jankuttaa näitä jo peruskoululaisille tuttuja asioita kirjoituksesta toiseen. Mikä on informaation arvo, kun kaikki jo tietävät asian.
Ehkä tässä ei olekaan kyse sellaisesta kirjoituksesta, jolla haluttaisiin auttaa ihmisiä ymmärtämään jokin asia vaan jolla halutaan vahvistaa jotain väärinkäsitystä. Onhan tunnettua, että kun samaa virhettä toistetaan riittävän monta kertaa, se muuttuu "totuudeksi".
Samoin kuin elämässä myös yksittäisessä kirjoituksessa on usein tietty kriittinen kohta, jossa mahdollisuudet ovat vielä avoimet ja jossa, jälkikäteen katsoen, olisi voitu valita toisin. Korkmanin kirjoituksessa tällainen kohta on alun lauseessa: "Ensinnäkin busineksellä voi tarkoittaa markkinataloutta tai kapitalistista järjestelmää ja kysyä, mitkä ovat sen arvoperusteet." Ensimmäisessä virkkeessä markkinatalous ja kapitalismi voidaan – aivan oikein – ymmärtää myös eri järjestelmiksi, mutta jo toisessa virkkeessä siirrytään yksikkömuotoon ja markkinatalous ja kapitalismi käsitetään samaksi asiaksi, mitä valintaa sitten noudatetaankin läpi kirjoituksen.
Miksei Korkman – eivätkä ilmeisesti myöskään yritysjohtajat, eivät piispat, eivät euroedustajat eivätkä filosofit – valinneet toista tietä; lähteneet tutkimaan kapitalistisen järjestelmän ja markkinatalouden eroja? Sehän se on mielenkiintoinen ja tärkeä kysymys, josta tavalliset kansalaiset tietävät vain vähän tai eivät ollenkaan. Talousoppineena Korkman olisi voinut tuoda ilmi sen olennaisen seikan, että oikeassa markkinataloudessa, jossa näkymätön käsi toimii teoreettisesti kaikkien yhteiseksi hyväksi, markkinaosapuolet ovat organisoitumattomia yksilöitä, joilla jokaisella on joka tilanteessa yhtäläinen pääsy markkinoille ja sama tieto tuotteista ja hinnoista. Miksei Korkman kerro, ettei oikeilla markkinoilla ole esimerkiksi osakeyhtiöitä, ei liikesalaisuuksia eikä yksinoikeuksia. Miksei hän pohdi sen seikan merkitystä, että kapitalistinen "markkinatalous" päinvastoin perustuu osakeyhtiöiden, liikesalaisuuksien ja yksinoikeuksien käyttöön. Miksei hän pysähdy miettimään tätä ristiriitaa ja ehdota – vaikkapa vain teoreettisessa mielessä – että ehkä nykytalouden vikana onkin sen liian vähäinen eikä suinkaan liiallinen markkinallisuus. Sen sijaan että hän nyt piispojen, filosofien, euroedustajien ja yritysjohtajien kanssa vaatii politiikoilta "oikeudenmukaista" säätelyä ja yritysjohtajilta "vastuullista" taloudenpitoa, tosin pystymättä sen paremmin määrittelemään mitä oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus tässä tarkoittavat, hän ehdottaisi esimerkiksi osakeyhtiöiden muuttamista henkilöyhtiöiksi, omistus- ja hintatietojen julkisuutta ja yksinoikeuksien olennaista rajoittamista.
No, jokainen tietää, miksi johtavissa asemissa olevat henkilöt eivät mene tällaisia ehdottamaan. He joutuisivat naurunalaisiksi ja menettäisivät auktoriteettinsa, koska kaikkihan "tietävät" että kapitalismi on oikeaa markkinataloutta ja ettei sen itsestään selviä periaatteita voida asettaa kyseenalaisiksi, ei edes teoriassa, puhumattakaan käytännöstä. Lisäksi asiasta vaikeneminen sopii heille hyvin, sillä näkymättömän käden talous veisi heidän näkyvien käsiensä vallan. Niinpä he vakuuttavat samassa kuorossa ja toinen toistaan tukien, että kapitalistinen vapaus on ainoaa ja oikeaa markkinataloutta, jota tosin hyvien johtajien on viisaasti säädeltävä.
Niinhän se on kuin Korkman sanoo, että markkinatalouden erityisiä ansioita on, että se kannustaa oma-aloitteeseen aktiivisuuteen. Vahinko vain, että emme elä markkinataloudessa vaan kapitalismissa.