Demokraattinen talous
Teoria antikapitalistisen ja antisosialistisen talouden määrittelemiseksi

In English

lähetä postia: matti.hyrylainen@nic.fi

Mitä on demokraattinen talous?   Mikä on demokraattisen talouden ja sosialismin ero?
Demokraattinen talous tarkoittaa sitä, että talouden kehitys ja varallisuuden jakautuminen ohjautuu alhaalta päin yksityisten ihmisten toiveiden mukaan. Siten se on analoginen demokraattisen politiikan kanssa, kun demokraattinen politiikka ymmärretään yksityisten ihmisten vapaasti ja välittömästi ohjaamaksi poliittiseksi toiminnaksi. Kun politiikka tuottaa yhteiskunnalle yhteisiä sääntöjä ja tavoitteita, niin talous tuottaa yhteiskunnalle taloudellisia hyödykkeitä. Demokraattisessa taloudessa taloutta ja politiikkaa käsitellään erillisinä demokratian kohteina.  
Sosialismin tarkoitus on korjata kapitalismin synnyttämiä epäkohtia poliittisella ohjauksella. Valtiovalta luokittelee erilaisia taloudellisia toimia ja toimijoita ja osoittaa eri luokille eri oikeuksia ja velvollisuuksia tarkoituksena ohjata kehitystä tiettyyn suuntaan.
Demokraattisen talouden tarkoitus on korjata kapitalismin epäkohtia tekemällä markkinoista entistä täydellisemmät. Se tarkoittaa sitä, ettei taloutta ohjata poliittisesti tiettyyn suuntaan vaan sen annetaan ohjautua alhaalta päin kieltämällä markkinoiden sisällä tapahtuva ohjaus.
Miten demokraattinen talous toimii?   Mikä on demokraattisen talouden ja kapitalismin ero?
Demokraattisessa taloudessa talouteen sovelletaan samaa periaatetta kuin demokraattisessa politiikassa politiikkaan. Olennaista on alhaalta päin vaikuttaminen ja se, että jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus ohjata yhteiskunnan kehitystä. Politiikassa tämä tarkoittaa muun muassa vapaata tietoa poliittisesta toiminnasta, avointa keskustelua ja yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, jolla poliittisia päätöksiä "ostetaan". Taloudessa tämä tarkoittaa avointa tietoa kaikista markkinatapahtumista, tietojen vapaata välittämistä ja yleistä ja yhtäläistä osto-oikeutta.  
Kapitalismi on yksityistä markkinataloutta, jossa kukin yksityisesti ja salaisin sopimuksin muiden kanssa määrittelee oman omistusoikeutensa rajat. Tällöin vahvemmat toimijat voivat tietojaan salaamalla ja muita syrjivillä sopimuksilla ohjata markkinoita omaksi edukseen.
Demokraattinen talous on julkista markkinataloutta, jossa kaikki kaupat ja sopimukset ovat julkisia. Siinä ei myöskään käytetä ketään syrjiviä sopimuksia eivätkä myyjät syrji ketään ostajia. Ostajilla on täysi vapaus valita, jolloin markkinat jakavat vaurautta niin kuin alhaalta päin ohjautuu.
Mitkä ovat demokraattisen talouden päämäärät?   Mikä on demokraattisen talouden ja kansanliikeiden suhde?
Kuten demokraattinen politiikka myös demokraattinen talous on nähtävä kehityksenä kohti ideaalia demokratiaa. Vaikka täysin demokraattinen talous on mahdoton saavuttaa, se määrittelee tavoitteen, jota kohti demokraattisten voimien tulee pyrkiä vanhaa valtajärjestystä puolustavia voimia vastaan. Seuraavat periaatteelliset päämäärät ovat loogisia seurauksia vapaan ja tasavertaisen osto-oikeuden vaatimuksesta ja siitä, ettei millekään taloudelliselle organisaatiolle anneta erityisiä taloudellisia oikeuksia.
 
1. Jokaisella on yhtäläinen oikeus tietää kaikki kaupankäynnin tekijät: omistajat, tuotteet, hinnat, laadut ja määrät.
2. Jokaisella on yhtäläinen oikeus ostaa kaikkea mistä käydään kauppaa. Yksinoikeuksilla tai muita syrjivillä oikeuksilla ei käydä kauppaa.
3. Yksilöillä on samat taloudelliset oikeudet ja velvollisuudet kuin kaupallisilla organisaatioilla.
 
Tämän päivän talouden kaksi suurta ongelmaa ovat voimistuva sosiaalinen epätasapaino, joka johtuu syvenevästä kuilusta rikkaiden ja köyhien välillä, ja kasvava luonnon kuormittuminen, joka johtuu lisääntyvästä tuotannosta.
Näitä torjumaan on syntynyt lukematon määrä kansallisia ja kansainvälisiä liikkeitä. Toisilla on tietty ongelma, johon ne kohdistavat huomionsa, kuten naisten asema, luonnon saastuminen, paikalliset työttömöt tai kansainvälisten pääomien liikkeet, joita pyritään ratkaisemaan tietyillä poliittisilla ohjelmilla. Jotkut liikkeet pyrkivät muodostamaan maailmanhallituksen, joka ratkaisisi globaalin tason ongelmat. Ja joillakin liikkeillä ei ole muuta ohjelmaa kuin vastustaa nykyistä maailmaa ja korvata se paremmalla.
Demokraattinen talous ei kohdistu erillisten ongelmien ratkaisuun, ei maailmanhallituksen muodostamiseen, ei vastusta globalisoitumista mutta vastustaa kapitalismia. Se esittää markkinataloudelle säännöt, joiden noudattaminen hajoittaa yhtiövallan ja kaventaa rikkaiden ja köyhien välistä kuilua lisäämättä minkään poliittisen elimen ohjausvaltaa. Mutta kun markkinat demokratisoituvat ja valtakilpailu heikkenee, myös kaikkien erityisten taloudellisten ongelmien ratkaiseminen helpottuu.

Seuraavassa on vuosien varrelta kerääntyneitä kirjoituksia, jotka selvittävät demokraattisen talouden periaatetta ja sen liittymistä aatteiden historian virtaan. Ensimmäisissä kirjoituksissa periaatetta on kutsuttu konsumismiksi, koska olennaista on, että talous ohjautuu kuluttajien kautta. Joissakin kirjoituksissa sitä on nimitetty myös avoimeksi taloudeksi, ostajien puolelta vapaaksi markkinataloudeksi ja taloudelliseksi demokratiaksi. Demokraattinen talous on ehkä kuitenkin kuvaavin, koska se osoittaa analogisen yhteyden demokraattiseen politiikkaan.

Täydellisin esitys poliittisen ja taloudellisen demokratian sisällöstä ja kehitystarpeesta on kirjoituksessa Demokraattinen yhteiskunta. Kirjassa Uusi Yhteiskuntajärjestelmä on jo vuonna 1987 ennustettu se kehitys, joka tänään jakaa maailmaa kahteen taloudellisesti eriarvoiseen osaan. Kirja on vieläkin ajankohtainen ja vain odottaa suuren yleisön huomiota. Lyhyesti: Yleinen markkinateoria.

Demokraattinen yhteiskunta 2003. Laaja ja perusteellinen kirjoitus, jossa käsitellään käsitellään kahta tämän ajan keskeistä yhteiskunnallista ongelmaa: rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvenemistä ja luonnon ylikuormittumista.
Kapitalismi on kaupustelua 2003. Hilkka Pietilän ja Antti Blåfieldin globalisaatiokritiikkiä koskeva kommentti.
Tarvitaanko informaation ohjausta? 2002. Jo nyt informaatiota ohjataan liiaksi. Kun ymmärretään, että henkisen työn tuloksia voidaan omistaa joko käyttö- tai tekijäoikeudella, myös tämä asia selvenee.
Globaalista demokratiasta 2002. Puheenvuoro ATTACin keskustelupalstalla. Lähetetty myös asiaa työkseen pohtiville Teivo Teivaiselle, Heikki Patomäelle ja Mika Rönkölle.
Henkisen työn omistusoikeudesta 2002. Vastaus taiteilijoiden marmatukseen töidensä väärinkäytöstä.
Historian loppu? 2001. Yritys vakuuttaa Helsingin Sanomien lukijoille, että historian lopusta kannattaa ajatella eri tavalla kuin Fukuyama. Ei vakuuttanut edes HS:n toimittajia.
Lyhyt markkinateoria 2002. Miten valtakilpailu ymmärretään markkinoiksi ja yhteiskunnallinen kehitys markkinasääntöjen muutokseksi.
Nöyryys on herrojen keksintö 2002. Kommentti ja kirjeenvaihto koskien Paul Lillrankin kolumnia Talouselämä lehdessä.
Spekuloinnin hyödyllisyydestä 2001. Kommentti Jouko Ylä-Liedenpohjan kirjoitukseen Tobin-vero pintaa syvemmältä Tieteessä tapahtuu lehdessä.
Kilpailupaineteoria 2001. Kiljavan opistolla pidetty esitelmä.
Kahdeksan kohtaa nykytalouden paremmaksi ymmärtämiseksi 2001. Kun talous muuttuu, myös sitä kuvaava teoria muuttuu. Muuten törmätään vaikeuksiin.
Puheenvuoroja Attacin keskustelupalstalla 2001. Selviä vastauksia vaikeisiin kysymyksiin.
Taloudellinen demokratia 2001. Kirjoituksessa esitetään ehdot uusliberalistista taloutta vastustavan kansanliikkeen, esim. Attacin, ohjelmalle.
Kapitalismin musta kirja 2001. Kriittisen korkeakoulun luento sarjassa suuret aatteet.
Liberaali tapa tasata tuloeroja 2001. Tuloerokeskustelu käy kuumana, mutta tässä esitettyä mallia tuloerojen teoreettisesta perustasta on vaikea saada mukaan keskusteluun.
Voidaanko historiasta oppia? 2001. Lieventävätkö kauniit ihanteet surkean toteutuksen moraalista tuomiota? Kommunismin mustan kirjan kirvoittamaa keskustelua.

Aikaisempia kirjoituksia