Ilkka Niiniluoto,
ska olet niin monessa yhteydessä korostanut sitä, että tieteen tulokset on voitava testata julkisesti ja yhteisöllisesti, käännyn puoleesi erästä uutta teoriaa koskevassa asiassa.Ko
Olen jo vuosien ajan keskittynyt tutkimaan yhtä tämän ajan keskeistä, suurta ongelmaa: miksi nykyiset yhteiskunnat ja nykyinen tiede yhdessä kehittyvät "hyvän" kehityksen ohella "huonoon" suuntaan; miksi tavallisen, kehityksen kärjestä jäävän ihmisen asema heikkenee ja luonnon terveydentila huononee, vaikka kukaan poliitikko, tiedemies sen enempää kuin talousmieskään ei toivoisi näin käyvän. Tähän ongelmaan olen löytänyt ratkaisun, joka selittää sen, miksi näin on, ja myös sen, millä tavalla tämä kehityssuunta voidaan muuttaa.
Kun kysymyksessä on näin suuri ja "uskomaton" asia, on luonnollista, että se sisältää jollain tavalla nykyisestä poikkeavan tavan ajatella yhteiskunnallisia ja tieteellisiä asioita — nykyisestä poikkeavan maailmankuvan. Ja jottei heti alkuun pääsisi syntymään väärinkäsitystä, niin tarkennan: ratkaisuun kuuluva maailmankuva perustuu vielä selvemmin havaittujen tosiasioiden tunnustamiseen, kuin se maailmankuva, jolle nykyiset yhteiskuntatieteet — ja yhteiskunnat — rakentuvat. Tässä suhteessa esittämääni asiaa voi hyvin verrata Galilein esittämään asiaan. Galilein ratkaisu esitti selviä väitteitä konkreettisten kappalten liikkeistä, mutta sen sen oikeaksi todistaminen ja uskominen ei voinut tapahtua "kouriintuntuvasti". Jotta asia voitiin ymmärtää, piti luopua siitä luontoa koskevan tiedon irra- tionaalisuudesta, joka sisältyi vanhaan, uskonnollisen tiedon malliin. Minun esittämäni ratkaisu esittää selviä väitteitä konkreettisten yhteiskuntien liikkeistä, mutta senkään oikeaksi todistaminen ja uskominen ei voi tapahtua "kouriintuntuvasti". Tämänkin ratkaisun ymmärtämiseksi täytyy luopua vanhan yhteiskunnallisen tiedon mallin sisältämistä irrationaalisuuksista. (Itse asiassa ratkaisun avain on juuri siinä, että yhteiskunnallisten toimintaperiaatteiden tarkastelussa tunkeudutaan alueelle, jossa nykyiset näkemykset muuttuvat järjellä perustelemattomiksi.)
Tämän teorian ja sen sisältämien väitteiden — jotka on esitetty oheisessa kirjassa — haluan nyt asettaa yleisen ja tietellisen arvioinnin kohteeksi.
Kirjan esittämät perusväitteet voidaan tiivistää seuraaviksi. (1) Nykyisissä yhteiskuntajärjestelmissä ihmiset (keskimäärin) eivät voi, vaikka haluaisivatkin, toimia siten, että luontoon kohdistuva rasitus vähenisi; tätä voivat vähentää vain ihmisille epämieluisat katastrofit. (2) On mahdollista siirtyä uuteen yhteiskuntajärjestelmään, jossa ihmisten toiminnat (keskimäärin) kuluttavat nykyistä vähemmän luontoa, vaikka he eivät siihen mitenkään erityisesti pyrkisikään ja vaikka he eivät joutuisi luopumaan mistään mielekkääksi katsomastaan asiasta.
Kuten saatat huomata, nämä väitteet ovat — mikäli ne ovat tosia — ainakin yhtä merkityksellisiä kuin Galilein väitteet aikanaan. Tästä syystä ne ansaitsevat myös ainakin yhtä yleisen ja asiallisen käsittelyn kuin maan liikkuvuutta koskevat väitteet. Näiden väitteiden oikeellisuutta (vastakkaisiin väitteisiin verrattuna) on käsiteltävä ja se on tehtävä tavallisen järjen ja kokemusperäisen tiedon pohjalta — eikä ihmisten mielipiteiden ja auktoriteettien kirjoitusten pohjalta. Kun tämä tehdään, tullaan huomaamaan, että esittämäni väitteet kuvaavat paremmin todellisuutta kuin vastakkaiset väitteet.
Juuri Sinun puoleesi käännyn siitä syystä, että olet julkisuudessa antanut sellaisen kuvan, että nykyinen tiedeyhteisö pyrkii ja hyvin pitkälle myös pystyy objektiivisesti testaamaan yleistä todellisuutta koskevat rationaalit teoriat. Tästä syystä oletan, että Sinä tiedät asian olevan näin ja osaat käytännöllisen järjestelyn oheisen kirjan esittämien väitteiden järkeväksi tieteelliseksi käsittelemiseksi. Eiväthän näin merkittävät väitteet saa jäädä testaamatta parhaalla mahdollisella tavalla ja myös niin nopeasti kuin niiden tärkeys vaatii — ja ainakin minun on vaikea kuvitella, että nykyisellä tiedeyhteisöllä olisi käsiteltävänään mitään tärkeämpää kysymystä kuin tämä.
Jätän siis tavallaan vastuun tämän asian tieteellisestä käsittelystä Sinulle; itse en tunne tiedeyhteisöä enkä sen toimintatapoja — muuten kuin sillä tavalla teoreettisesti, että olettaisin sillä olevan tiettyjä vaikeuksia näin tärkeän ja tavanomaisuudesta poikkeavan asian esille ottamisessa. Tietysti olen kuitenkin valmis olemaan avuksi mahdollisuuksieni mukaan ja toivoisinkin, että ottaisit tässä mielessä yhteyttä aivan lähitulevaisuudessa.