Globalisaatio ja hitlerjugend

Paul Lillrank on varmaan oikeassa siinä (Talouselämä 26/2000), että globalisaation vastustajissa on totalitaristisen luonteenlaadun omaavia katutappelijoita, jotka eivät ymmärrä vapaan talouden etuja vaan jotka pyrkivät säilyttämään kansallisten hyväveliseurojen vaikutusvallan. Kaikkien globalisaation kriitikoiden leimaaminen nationalisteiksi tai totalitaristeiksi on kuitenkin väärin, sillä osa kriitikoista – ainakin minä – vastustaa nykyistä globalisoitumista tasan päinvastaisesta syystä. He pitävät nykyistä "vapaata" taloutta liian totalitaarisena projektina maailmanlaajuiseksi järjestelmäksi.

Väitettä lienee paikallaan tarkentaa. Globalisaatio sinänsähän on neutraali asia. Jos jokin hyvä asia, esimerkiksi lukutaito, globalisoituu, niin tuskin siihen on vastaan sanomista. Mutta jos esimerkiksi paikalliset sodat globalisoituvat, niin eipä moni siitä ilahdu. Näyttää lisäksi siltä, että on asioita, jotka pienessä koossa ovat hyviä mutta suurina muuttuvat huonoiksi. Esimerkiksi suunnitelmatalous näyttää toimivan hyvin yritysten kokoisena mutta huonosti valtioiden kokoisena. Kysymys on siis siitä, onko nykyinen kapitalistinen talous hyvä vai huono asia. Onko kapitalistisessakin taloudessa kenties liian keskusjohtoisia ja nationalistisia piirteitä, joiden globalisoituminen ei ole toivottavaa?

Vastaus riippuu siitä, mihin kapitalistista taloutta verrataan. Jos sitä verrataan sosialistiseen talouteen, kuten tänään yleisesti tehdään, Lillrank on oikeassa: globaali kapitalismi on parempi vaihtoehto kuin globaali sosialismi. Mutta jos kapitalismia verrataan ideaaliin markkinatalouteen, vastaus on päinvastainen: kapitalistinen talous on huono, koska siinä on ominaisuuksia, jotka globalisoituessaan kasvattavat elintasoeroja ja johtavat voimistuviin sosiaalisiin ristiriitoihin.

Toinen vertailukohta, ideaali markkinatalous, on talous, joka vallitsee vapailla toreilla: jokainen toimii yksityisenä henkilönä, jokaisella on vapaa pääsy myymään ja ostamaan, kaikkien tuotteiden laadut ja hinnat ovat avoimia kaikille, myyjät eivät liittoudu keskenään eivätkä ostajien kanssa vaan kaikille myydään samalla hinnalla. Tällainen talous on alhaalta päin vapaata ja sillä on ne edut, joita markkinataloudelta odotetaankin. Kapitalistinen markkinatalous ei ole lähelläkään sitä. Kapitalismissa tärkeimmät toimijat ovat yrityksiä, jotka noudattavat eri sääntöjä kuin yksityiset henkilöt, hintoja ja omistuksia salataan, myyjät liittoutuvat keskenään ja ostajien kanssa etupiireiksi, jotka myyvät toisille eri hinnalla kuin toisille.

Koko kysymyksen ydinongelma on se, etteivät markkinat kehity ideaaleimmiksi itsestään, siis vain taloudellisten kannattavuussuhteiden ohjaamina. Ellei poliittisesti laadittuja ja valvottuja sääntöjä ole, ihmiset käyttävät luonnostaan aivan toisenlaisia vaihdantatapoja kuin mitä ideaaleilla markkinoilla käytetään. He liittoutuvat keskenään, ottavat ja antavat etuoikeuksia, salaavat markkinatietoja ja he myös lahjovat, kiristävät ja varastavat. Jottei näin tapahtuisi, "vapaita" markkinoita täytyy rajoittaa. Siten eri maissa annetaan erilaisia rajoituksia vaihdannalle ja käytetään erilaisia vero- ja tukijärjestelmiä poliittisen järjestelmän ylläpitämiseksi. Kansainvälisessä kaupassa tällaisia rajoituksia on kuitenkin vähemmän ja ne joudutaan tekemään paljolti vahvimpien ehdoilla ja minimirajoitusten mukaan. Jos jokin maa antaa itsekkäistä, nationalistisista syistä etuoikeuksia yrityksille, muidenkin on annettava; jos jokin maa pitää pankkisalaisuuksista kiinni, muidenkin on pidettävä; jos jokin maa palkitsee menestyjiä erioikeuksilla, muidenkin on palkittava; jos jokin maa laajentaa yksinoikeuksien kattavuutta, muidenkin on laajennettava, jne. Näin kapitalistisen talouden globalisoituminen vie yhteistä taloutta yhä kauemmas ideaaleista markkinoista ja seuraukset ovat sen mukaiset. Niistä on jo kokemusta. Aivan kuten Lillrank kirjoittaa, kommunismi ja natsismi johtivat totalitarismiin ja sotiin. Mutta mikä johti kommunismiin ja natsismiin? Eikö ainakin osatekijänä ollut imperialistis-kapitalistisen maailmankaupan globalisoituminen ja sen jyrkentämä kuilu menestyjien ja menestymättömien välillä, joka sitten antoi aiheen poliittisille korjausliikkeille.

Tältä pohjalta on varsin perusteltua vastustaa markkinatalouden laajenemista sen nykyisessä muodossaan. Jos maailmankaupan vapautta ja kansojen rauhallista vaurastumista pidetään tavoitteena, markkinoiden säännöt on ensin muutettava kansainvälisin sopimuksin olennaisesti lähemmäksi ideaaleja markkinoita. Kaupan vapaus on tulkittava nimenomaan ostamisen vapaudeksi. Yrityksille ei saa antaa etuja, joita ei anneta yksityisille. Markkinatiedot, mukaanlukien pankki- ja hintatiedot on tehtävä julkisiksi. Kaupan yksinoikeuksista on luovuttava. Jos tällaiset toimet tuntuvat mahdottomilta toteuttaa, se vain osoittaa, kuinka voimakkaina ryhmäkuntaiset ja nationalistiset edut tänäänkin vaikuttavat. On suuri virhe pitää nykyistä talouden globalisaatiota vapaiden yksilöiden projektina.

Mitä tulee hitlerjugendin moderniin vastineeseen, siitäkin voidaan esittää toinen näkemys. Varmaan natsismin syntyyn vaikutti mm. menestyneisiin juutalaisiin kohdistunut kauna ja kateus, kuten Lillrank esittää, mutta varsinaisen tuhovoimansa hitlerjugend sai nuoruuden, voiman, menestyksen ja suuruuden uhosta: heikkojen halveksimisesta, luusereiden kuriin panemisesta. Olen ollut havaitsevinani tällaista asennetta yhtä hyvin globalisaation kannattajissa kuin vastustajissa.