Globaalista demokratiasta
On hyvä, että globalisaation ongelmia lähestytään avoimena erilaisille ajatuksille ja kysymällä kiperiä kysymyksiä, kuten Teivo Teivaisen johdolla käydyssä Porto Alegren paneelissa näytetään tehdyn.
Mitä demokratia voisi tarkoittaa globaalissa hallinnossa? Miten kansainvälinen hallinta voisi hyväksyä ja hyödyntää paikallisten yhteisöjen moninaisuuden? Mitkä ihmisoikeudet tulisi ja miten tehdä maailmanlaajuisiksi?
Toivon, että tämä uusien kansalaisliikkeiden uusille ajatuksille avoin asenne on aito, sillä pahoin pelkään – oikeastaan olen varma – ettei näihin kysymyksiin löydy vastausta nykyisten oppikirjojen demokratiasivuilta. Demokratiateoriaa on parannettava ainakin yhdellä suurella uudistuksella: Poliittista ja taloudellista demokratiaa ei tule käsitellä yhtenä kysymyksenä; ne on erotettava toisistaan.
Nythän tilanne on sellainen – myös Porto Alegressa – että keskeiseksi vaikeudeksi nähdään (poliittisen) demokratian syventäminen ja laajentaminen, vaikka pahimpana käytännön ongelmana on talouden epädemokraattisuuden aiheuttamat haitat. Toisin sanoen nyt kansalaisliikkeissä mietitään ensi sijassa sitä, miten saataisiin aikaan globaali tai paikallinen päätöksentekojärjestelmä, joka tekisi avoimesti keskustellen, alhaalta vaikuttaen maailman köyhien kansalaisten oloja parantavia päätöksiä. Tämä on kuitenkin aivan eri kysymys kuin se, millaisilla päätöksillä globalisoituvan kapitalismin haittoja voitaisiin ehkäistä. Vaikka saataisiin aikaan kuinka demokraattisia paikallisia toimintaryhmiä tai kansainvälisiä instituutioita tahansa, niiden tekemät päätökset voivat johtaa aivan eri tuloksiin kuin kyseisiä instituutioita luotaessa on ollut tarkoitus. Kun taloudellinen demokratia erotetaan poliittisesta, taloudellisen eriarvoisuuden ongelmaan pureutuva kysymys kuuluu: mikä on taloudellista demokratiaa ja miten sitä edistetään?
Sinänsähän demokratia nousee periaatteesta, ettei kukaan ole toista arvokkaampi asettamaan yhteisiä päämääriä eikä ohjaamaan muiden kehitystä. Kun tätä periaatetta sovelletaan politiikkaan eli yhteisten sääntöjen tuottamiseen, saadaan tunnettuja poliittisen demokratian tunnusmerkkejä: vapaa poliittinen toiminta ja keskustelu kaikille avoimella, julkisella torilla sekä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kyseisistä säännöistä päätettäessä. Aivan sama periaate määrittelee taloudellisen demokratian tunnusmerkit. Taloudellinen demokratia tarkoittaa siis vapaata taloudellista toimintaa ja tietojenvaihtoa kaikille avoimilla julkisilla markkinoilla ja jokaisen tuottajan tuotteisiin nähden yleistä ja yhtäläistä osto-oikeutta, jolla tuotantoa alhaalta päin ohjataan.
Mutta eikö tämä ole sama asia kuin vapaa markkinatalous? On; tämä on nimenomaan ALHAALTA päin vapaata markkinataloutta. Mutta se markkinatalous, joka tänään globalisoituu, ei ole tätä vaan se on YLHÄÄLTÄ päin vapaata markkinataloutta. Siitä sen alistava luonne ja käytäntö. Kapitalistisen markkinatalouden ylhäältä ohjaavuus johtuu siitä, ettei se perustu avoimesti tasavertaiseen kaupankäyntiin vaan se perustuu vapaaseen ja salaiseen, ”yksityiseen” sopimusoikeuteen. Ero tulee merkittäväksi kun huomataan, että tuotteen omistajana tuottaja ja kauppias ovat periaatteessa ylhäällä, kuluttaja on alhaalla. Myyjällä on periaatteellinen painostussuhde ostajaan nähden. Vapaan sopimusoikeuden vallitessa tuottajat ja kauppiaat voivat hyödyntää painostusvaltaansa syrjimällä toisia mutta muodostamalla joidenkin kanssa yhä laajempia tuotanto-organisaatiota ja myyntiverkostoja. Tuotannon ja myynnin eriarvoistava valta organisoituu ja moninkertaistuu ja omistajat ja organisoijat saavat yhä enemmän painostusvaltaa ohjata tuotantoa omaksi hyödykseen. Näin rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Kun sopimukset ovat lisäksi salaisia, niiden sisältämät valtasuhteet pysyvät yleiseltä kritiikiltä piilossa.
Taloudellinen demokratia kohdistuu tämän ongelman ratkaisemiseen ja se vaikuttaa kapitalismiin samalla tavalla kuin poliittinen demokratia sääty-yhteiskuntaan. Luomalla suoran ja tasa-arvoisen vaikutusmahdollisuuden se poistaa rakenteelliset etuoikeudet ja eriarvoisuudet. Kun jokaisen myyjän on myytävä samoilla julkisilla ehdoilla ja hinnoilla kaikille ostajille, taloudellisen vallan keskittymiä ei pääse syntymään, koska valta tarvitsee aina syrjintää ja eriarvoistamista: valta ON syrjintää ja eriarvoistamista.
Edellisen perusteella alussa esitettyihin kysymyksiin saadaan vihdoin vastaukset.
Mitä demokratia voisi tarkoittaa globaalissa hallinnossa? Se voi ja sillä kannattaa tarkoittaa taloudellista demokratiaa. Ensiksi siitä syystä, ettei poliittisen demokratian käsite toimi globaalissa laajuudessa, ja toiseksi siitä syystä, että tämän päivän ongelmat ovat ensisijassa talouden globaalien valtaorganisaatioiden toiminnasta johtuvia. Eri kysymys mutta yhtä tärkeä on se, miten taloudellisen demokratian oppia tulisi levittää ja saattaa käytäntöön. Se on erilaisten ja eri kokoisten koulutuksellisten ja poliittisten demokraattisten ryhmien tehtävä, ja siinä tullaan onnistumaan sitä paremmin mitä aidommin demokraattisia ne ovat.
Miten kansainvälinen hallinta voisi hyväksyä ja hyödyntää paikallisten yhteisöjen moninaisuuden? Tähänkin kysymykseen taloudellinen demokratia antaa loogisen vastauksen. Taloudelliseen demokratiaan voidaan siirtyä sopimuksin nykyistenkin poliittisten instituutioiden avulla ja välillä. Taloudellisen demokratian aikaansaaminen ja ylläpitäminen ei vaadi erityistä hallinnollista organisaatiota, koska siinä ei säädellä resurssivirtoja eikä jaeta oikeuksia. Siinä vain sovitaan yhteisistä, kaikkia tasapuolisesti koskevista säännöistä, joiden noudattaminen on kansallisten viranomaisten valvonnassa kuten muidenkin sääntöjen. Itse taloudellinen toiminta demokratisoituu hyvinkin paikallisesti, koska perussääntönä on, että jokaisen kaupallisen yksikön on annettava kaikille ostajille suora, vapaa pääsy ostajaksi. Toisin sanoen paikalliset pienostajat saavat samat tiedot ja samat hinnat kunkin tuotantolaitoksen tuotteista kuin suuret kaukaiset ostajat riippumatta siitä, kuka tuotantolaitoksen omistaa. Tämä aiheuttaa sen, että globaalin tuotannon ja kaupan verkostoilla valtaa ja rikkauksia keskittävä sisaryritysjärjestelmä romuttuu.
Mitkä ihmisoikeudet tulisi ja miten tehdä maailmanlaajuisiksi? Vastaus on selvä ja käytännöllinen: taloudellisen demokratian edellyttämät ihmisoikeudet. Jokaiselle maailman kansalaiselle on tunnustettava tasavertainen, suora oikeus osallistua ostajana julkisille markkinoille. Kun tämä yksinkertainen perusoikeus on hyväksytty, voidaan päätellä, millaisia sääntöjä tämän oikeuden toteuttaminen vaatii. Keskeisenä vaatimuksena on markkinoiden säätäminen julkisiksi. Se tarkoittaa sitä, että kaikkia MYYTÄVIÄ tuotteita, myös rahaa ja arvopapereita, koskevat omistus-, hinta-, laatu- ja määrätiedot säädetään yhteiseksi, globaaliksi omaisuudeksi. Pankkisalaisuudesta luovutaan, yhtiöiden omistussuhdesalaisuudet puretaan jne. Toinen tärkeä vaatimus on syrjimättömyys kaupanteossa. Jokaiselle on myytävä suoraan ja samalla hinnalla kuin muillekin, mikä tarkoittaa sitä, että rajatuista kaupanteko-oikeuksista ja niiden kaupasta luovutaan. Tämä merkitsee käänteentekevää uudistusta erityisesti tieteen, taiteen ja keksintöjen kauppaan. Kun niitä ei voida myydä yksinoikeuksilla, jotka hyödyttävät lähinnä yksityisiä omistajia, heitä hyödyttävien tietojen tuottaminen vaikeutuu. Vastaavasti sellaisten tietojen kehittäminen tulee nykyistä kannattavammaksi, joista on yleistä hyötyä ja joista maksaminen on sen vuoksi kannattavaa julkisille yhteisöille.
Toisenlainen maailma on mahdollinen, kun ihmiset alkavat ajatella toisella tavalla.