Kiitos ystävällisestä vastauksesta ja Fred Pearcen artikkelista. Se on hyvä.
Kirjoituksessa Pearce osoittaa esimerkkeihin nojautuen, kuinka nykyinen vapaakauppapolitiikka maailmassa toimii. Se todella aiheuttaa puutetta ja kurjuutta köyhien maiden ihmisille ja luonnolle. Pitkällä tähtäimellä tämä ei ole eduksi kenellekään. Toinen asia on, ettei eristäytyminenkään näytä ratkaisevan näitä ongelmia. Suljetutkin rajat aiheuttavat puutetta ja kurjuutta ja kun rajat aukeavat, saattaa paljastua myös odottamattoman tuhoutunutta luontoa. Itä-Euroopassa tämä on jo todettu, Kiina voi olla seuraava yllätys. Tilanne on hankala, suo siellä vetelä täällä.
Tämä ristiriita on todellinen. Se koskee myös meitä, sillä talous ei voi missään säilyä muuttumattomana. Eikä siihen löydy ratkaisua vapaakauppa—ei vapaakauppa-akselilla. Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi tarvitaan tarkempi analyysi kaupan vapauden käsitteestä. Kun kaupan (eli markkinoiden) vapaus jaetaan kahteen vastakkaiseen suuntaan, myyjien vapauteen ja ostajien vapauteen, asiat selvenevät.
Piercen kirjoituksesta käy oivallisesti ilmi, kummaksi kaupan vapaus perinteisesti ymmärretään eli kumman vapauden laajentamista mm. GATT ajaa. Esimerkiksi pyrkimys aikaansaada yhtenäinen — ja mahdollisimman väljä — ympäristölainsäädäntö on pyrkimys laajentaa myyjien markkinoita. Monikansalliset yritykset haluavat lonkeronsa vapaasti joka paikkaan.
Mielenkiintoinen on myös patenttikysymys. Patenttien merkitys maailman teknistä kehitystä ohjaavana tekijänä on itse asiassa paljon merkityksellisempi kuin yleisesti tiedostetaan. Kun läntistä oikeudenmukaisuuskäsitystä ja patenttikäytäntöä ajetaan kehittymättömiin maihin, tarkoituksena on tekniikan vapauden (suuryritysten teollisten oikeuksien vapauden) levittäminen — ja tietysti voittojen kerääminen suuriin taskuihin. Kuitenkin — aivan kuten Pierce toteaa — patenttilait ovat perimmäiseltä luonteeltaan kaupan vapautta estäviä lakeja. Mihin Pierce ei osaa kiinnittää huomiota on, että patenttilait ovat nimenomaan ostajien vapauksia estäviä lakeja, eivät myyjien vapauksia estäviä lakeja — siitä syystä GATT:kin niitä kannattaa.
Ostajien vapaudet ovat vastakkaissuuntaisia myyjien vapauksille.
Jos olen myyjä (tuottaja, suuryritys, laajeneva talous), katson vapaiksi sellaiset markkinat, joilla voin vapaasti hinnoitella tuotteeni eri ostajille eri hintaisiksi, joilla voin vapaasti myydä yksinoikeuksia ja kieltäytyä myymästä niille, joista en pidä, ja joilla mikään kilpailija ei aseta esteitä tuotteiteni vapaalle markkinoinnille. Näitä vapauksia käyttäen voin mahdollisimman tehokkaasti edelleen kasvattaa tuotantoani ja valtaani.
Jos olen ostaja (kuluttaja, kehittymätön talous), katson vapaaksi sellaiset markkinat, joilla voin vapaasti ostaa tuotteita keneltä haluan maksamatta niistä sen enempää kuin muutkaan, mutta joilla minulla on myös vapaus kieltäytyä ostamasta tuotteita, joiden laatua en jostain itse valitsemastani syystä pidä hyvänä. Näitä vapauksia käyttämällä voin mahdollisimman hyvin kehittyä ja säilyä itsenäisenä.
Nyt jokaisen kehitysmaan ja jokaisen pienen maan, joka pelkää jäävänsä suurten alle, kannattaisi ehdottomasti ajaa maailmantaloutta ostajien puolelta vapaan kaupan suuntaan. Se on ainoa kelvollinen ratkaisu alussa esitettyyn umpikujaan. Käytännössä se merkitsisi uutta kansainvälistä talousjärjestelmää, jossa jokainen valtio voisi asettaa itselleen sellaisen ympäristölainsäädännön, patenttilainsäädännön, tullilainsäädännön jne. kuin se hyväksi katsoo. Näillä laeilla se säätelisi itselleen hyvien ostosten ja myyntien alueen. Jokaisen valtion vapaus itsenäisyyteen toteutuisi.
Kaupankäyntiä käsittelevät lait eivät kuitenkaan voisi kohdistua eri tavalla eri maihin. Jos valtio sallisi jonkun tuotteen tuonnin tietyllä tullilla, jokaisella maalla olisi vapaus myydä sitä tuotetta kyseisen valtion kansalaisille samalla tullilla. Jos valtiossa toimivat yritykset myisivät jotain tuotetta johonkin toiseen maahan, muidenkin maiden ihmisillä olisi vapaus ostaa näiltä yrityksiltä samaa tuotetta samaan hintaan. Näin toteutuisi nykyistä paljon laajempi kaupan vapaus. Mutta se ei olisi vahvojen vapautta alistaa heikkoja vaan se olisi heikkojen vapautta kasvaa tasa-arvoisiksi vahvojen kanssa.
Ostajien puolelta vapaan järjestelmän noudattaminen alkaisi heti tasapainottaa maailmantaloutta ja keventää luontoon kohdistuvaa kuormitusta, päinvastoin kuin suljettujen rajojen talous, päinvastoin kuin nykyinen talous ja päinvastoin kuin se talous, johon GATT pyrkii.
Miksei tällaista järjestelmää sitten kukaan tahdo tai ainakaan aja?
Yksinkertainen syy on, etteivät ihmiset osaa ajatella asiaa tällä tavalla. Tämän päivän ajattelun välineistä puuttuu ostajien puolelta vapaan kaupan käsite — samalla tavalla kuin joskus ajattelun välineistä puuttui aurinkoa kiertävän maapallon käsite. Kun tänään puhutaan markkinataloudesta, sillä tarkoitetaan markkinoita, jotka perustuvat myyjien vapauksiin, mutta joiden ajatellaan jonkun näkymättömän käden avulla ajavan myös ostajien etuja. Kun sitten huomataan, ettei näin tapahdukaan, yhteiskunnan toimesta yritetään poikkeustoimilla parantaa tavallisten ihmisten asemaa.
Juuri kun kirjoitan tätä, kuulen uutisen, että Suomeen ehdotetaan suunnattuja osakeanteja rajoittavaa lainsäädäntöä. Miksei niitä pyritä kieltämään kokonaan? Koska katsotaan, että antien suuntaaminen on periaatteessa oikein. Sen haitat ajatellaan erityisiksi eli erikseen poistettaviksi. Mieleen ei ole juolahtanut, että suuntaaminen olisi periaatteessa väärin, koska ei ole olemassa näin väittävää aatteellista perustaa. Tällainen perusta vaatii syntyäkseen uuden käsitteen: ostajien puolelta vapaan markkinatalouden käsitteen. Vasta sen kautta arvioiden suunnatut annit ovat periaatteessa väärin eikä niille ole mitään sopivaa tapaa — sen enempää kuin varastamisellekaan. Mainittu käsitteellinen puute aiheuttaa nykyisessä maailmassa totaalin taloudellisen väärinkäsityksen. Kaikkialla, ei vain Euroopassa, tämä väärinkäsitys johtaa pyrkimyksiin, jotka tulevat aiheuttamaan aivan päinvastaisia tuloksia kuin on toivottu.
Kun joku idässä kannattaa tänään markkinataloutta -- koska hän tahtoisi vain vapautua (sosialistisesta) keskittymisestä ja sen aiheuttamista haitoista --, hän todellisuudessa ajaa (kapitalistisen talouden) keskittymistä sen aiheuttamine haittoineen.
Kun joku Suomessa kannattaa tänään markkinoiden kansainvälistämistä -- koska hän lähinnä haluaisi asuntojen ja ruoan hintojen vapautuvan kotoisten suuryritysten säätelystä --, hän todellisuudessa tukee vielä suurempien yritysten säätelemiä hintoja. Hän ei ehkä haluaisi tehdä sitä, mutta muutakaan mahdollisuutta ei ole, ellei hän sitten suostu hintojen poliittiseen säätelyyn, joka tosin näyttää johtavan vielä surkeampaan tulokseen.
Jos nyt saataisiin ostajien puolelta vapaan markkinatalouden käsite yleistymään, tilanne paranisi olennaisesti. Tavaroiden kiihtyvää tuottamista kannattavat ihmiset voisivat edelleenkin kannattaa kapitalistista, myyjien puolelta vapaata kauppaa. Poliittiseen säätelyyn uskovat ihmiset voisivat edelleenkin kannattaa toivomansa laatuista sosialismia. Mutta nyt ne ihmiset, jotka eivät usko teollisuuden kasvun ratkaisevan tämän päivän ongelmia, mutta jotka eivät myöskään usko poliittisen toiminnan jalostavan ihmistä, oppisivat kannattamaan heidän toiveitaan vastaavaa talouden mallia. He voisivat yhdistää voimansa ostajien puolelta vapaan markkinatalouden puolesta.
Tästähän tuli aika pitkä kirje. Halusin kuitenkin mahdollisimman selvästi perustella sitä, miksi on tärkeää esitellä ihmisille tämä uusi käsite ja sen mukanaan tuoma ajatustapa. Tämä asia pitäisi todella saada suuren yleisön tietoisuuteen. Eräs keino olisi asian melko perusteellinen ja haastava esitys Hesarissa. Jos sillä onnistuttaisiin houkuttelemaan nykyisen talouden asiantuntijat väittelemään asiasta (mitä he eivät mielellään tee, koska he ovat tässä asiassa yhtä avuttomia kuin sosialistisen talouden asiantuntijat ovat tänään markkinatalouden asiassa), voitaisiin saattaa alulle todella merkittävä prosessi.
Mitä mieltä olet?