Ajattelun hyötysuhteesta
Vaalien aikana käytiin vilkasta keskustelua demokratiasta. Hyvinvoivien yleinen mielipide oli Demokratian kannalta on huolestuttavaa, jos äänestysprosentti jää alhaiseksi. Ensisijaisen tärkeää ei ole ketä äänestää, tärkeää on että äänestää. Mitä aktiivisemmin ihmiset ottavat kantaa asioihin ja äänestävät sitä parempi.
HS 15.2.1988, pieni uutinen maailman ihmisistä: Kalifornian yliopistossa on tutkittu ihmisten aivoja älykkyystestin aikana. Tulokseksi tuli: mitä parempi suoritus sitä vähemmän aivotoimintaa. "Vaikka voisi olettaa, että hyvin pärjäävän aivot 'työskentelisivät enemmän' kuin niiden jotka suoriutuivat testistä heikommin, testimme osoittavat päinvastoin" Haier sanoi.
Mikä on äänestämisen tarkoitus? Tehtävästä suoriutumisen kannalta katsoen se oli tässä ajankohtaisessa tapauksessa valitsijamiesten ja presidentin valinta. Olisivatko valitsijamiehet jääneet valitsematta, jos äänestysprosentti olisi ollut matalampi? Eivät tietenkään. Äänestysprosentti olisi saanut olla vaikka yksi ja tämä tehtävä olisi tullut hoidettua.
Oltaisiinko saatu eri presidentti, jos äänestäminen olisi ollut vähäisempää? Mikäli äänestysaktiivisuus olisi jakautunut suunnilleen tasaisesti eri henkilöä äänestäneiden välillä, lopputulos olisi ollut sama.
Entä jos äänestysvilkkaus olisi ollut heikko, äänet olisivat jakautuneet epätasaisesti ja oltaisiin saatu eri presidentti, oltaisiinko saatu huonompi? Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Joidenkin mielestä oltaisiin saatu parempi, joidenkin mielestä huonompi. Ja jos ajatellaan asiaa kaikkien kannalta ikäänkuin tulevaisuudesta katsoen, joudutaan tukeutumaan arvailuihin, jotka menevät useimmin harhaan kuin osuvat kohdalleen.
Tehtävän erinomaisenkaan suorittamisen kannalta katsoen korkeaa äänestysprosenttia ei tarvita. Itse asiassa mitä suurempi show vaaleista tehdään ja mitä enemmän ihmiset käyvät äänestämässä, sitä enemmän energiaa kuluu samaan tulokseen päätymisessä ja sitä tehottomampi koko prosessi on.
Mutta miksi useat, erityisesti hyväosaiset kansalaiset, pyrkivät lisäämään ihmisten intoa äänestämiseen? Kysymyksessä ei ole pyrkimys saada tehtävä hyvin suoritettua vaan saada uskollisuudenosoitus demokratialle, ideologialle, jossa enemmistän tahto on määräävä.
Lähestytään vaikeita kysymyksiä. Miksi on oltava uskollinen demokratialle? Mitä mainiota on siinä, että joka kerran tehdään enemmistön tahdon mukaan? Mikä on luovuuden asema tällaisessa järjestelmässä? Selvästikin se on huono. Luovuushan asuu yksilössä, ei massassa. Eikä luovuutta ole yksilöissä, jotka ajattelevat, että enemmistö on oikeassa. Vaikeita ongelmia pystyvät ratkaisemaan yksilöt, jotka uskovat tehtävän suorittamiseen; joiden mielestä tehtävä on ratkaistu oikein sen perusteella, että se on oikein ratkaistu, eikä sen perusteella, että muut ovat samaa mieltä.
Jos on tyytyväinen omaan asemaansa ja toimeentuloonsa, on luonnollista vastustaa yhteiskunnallista muutosta. Jos vastustaa muutosta, on luonnollista vastustaa yhteiskunnallista luovuutta. Jos vastustaa yhteiskunnallista luovuutta, on luonnollista vaatia uskollisuutta demokratialle.
Yksilön näkökulmasta katsottuna yhteiskunnan aivot toimivat periaatteessa samalla tavalla kuin yksilön aivot. Kummassakin tapahtuu miljoonia erilaisia valintoja, päätöksiä ja niiden yhteisvaikutuksena jokin haastava ongelma joko ratkeaa tai ei ratkea.
Kun yksilö on vaikean ongelman edessä -- esimerkiksi älykkyystestissä -- eikä hän onnistu ratkaisemaan sitä, miten olisi meneteltävä? Olisiko eduksi, jos hän ajattelisi vanhalla tavalla, mutta entistä enemmän, entistä voimakkaammin? Eivätkä ajatukset alkaisi kiertää kehää ja aivojen energiankulutus nousisi, mutta tehtävä ei siltikään ratkeaisi? Eikä näin saataisi juuri päinvastainen tulos kuin mihin pyritään: hyötysuhde heikkenisi ja mahdollisuudet luovuutta vaativan ratkaisun läytymiseen pienenisivät edelleen. Kävisi juuri niin kuin apulaisprofessori Haierin kokeissa havaittiin.
Kun yhteiskunta on vaikean ongelman edessä -- esimerkiksi sen, miten voitaisiin hoitaa samanaikaisesti ihmisten syrjäytymisen aiheuttama ahdistus, taloudellisen kilpailukyvyn säilyminen ja luonnon terveenä pysyminen -- eikä se ole onnistunut ratkaisemaan sitä tähän mennessä, miten olisi meneteltävä? Olisiko kaikkien ajateltava vaan samalla vanhalla tavalla, mutta entistä enemmän? Vai olisiko yritettävä jotain muuta?