Uskonnollista silmänkääntötemppuilua

"Se, jolla on uskonto ei kaipaa totuutta, kun taas se, joka rakastaa totuutta ei kaipaa uskontoa". Tämä tuntemattoman ajattelijan mietelmä muistui mieleeni lukiessani Eira Serkkolan Kotimaa-lehdessä 16.2.1996 julkaistua artikkelia "Melkein puolet suomalaisista pitää itseään uskovana". Niin hämmästyttävää tosiasioista piittaamattomuutta, tahallista harhaanjohtamista ja hulvatonta asioiden päälaelleen kääntämistä siinä esiintyy. Serkkolan artikkeli tarkastelee suomalaisten uskonnollisuutta ja se pohjautuu Kirkon tutkimuskeskuksen, Sana-lehden ja Suomen Gallupin haastattelututkimukseen sekä Kirkon tutkimuskeskuksen johtajan Harri Heinon tulkintoihin ja arveluihin.

Tutkimus vaikuttaa melkoiselta käsitteiden ryteiköltä. Tutkittaville oli annettu uskonnollisuutensa luokittelemiseksi neljä vaihtoehtoa: uskova, kristitty, luterilainen, ja ateisti. Näistä kolme ensimmäistä ovat enemmän tai vähemmän synonyymejä sanalle uskovainen. Luokittelu on yhtä mielivaltainen ja epätieteellinen kuin olisi vaikkapa eliöiden luokittelu ryhmiin mänty, honka, petäjä ja jättiläispanda. Itse asiassa mielivaltaisempikin, koska sanoja ei ole artikkelissa mitenkään määritelty. Epäselväksi jääkin, mitä vastaajat ovat kyseisillä sanoilla käsittäneet.

Uskonnottomille oli annettu vain yksi vaihtoehto, ateisti, jonka monet mieltävät negatiiviseksi sanaksi. (Sisältyyhän siihen ajatus kieltämisestä, ateismihan on määritelty teistien näkökulmasta.) Miksei kysytty, onko henkilö uskonnoton, vapaa-ajattelija, väestörekisteriläinen, uskontoihin kriittisesti suhtautuva, skeptikko, agnostikko, humanisti, tieteellisen maailmankatsomuksen kannattaja vai yliluonnollisten olioiden palvoja? Muutenkin jaottelu on kaikkea muuta kuin puolueeton ja tasapuolinen. Uskonnottomien syrjimisen lisäksi siitä myös puuttuvat selkeät vaihtoehdot muiden uskontojen kuin kristinuskon edustajille. Niinpä uskovien ryhmän täytyy olla niin kirjava, etteivät sen sisältämät luvut kerro itse asiassa juuri mitään. Sisältyväthän siihen kaikki jotka eivät ole kristittyjä eivätkä ateisteja, jos eivät sitten ole lyöneet tutkijalle luuria korvaan vaihtoehdot kuullessaan. Mikäli nyt kyseessä on ollut puhelinhaastattelututkimus, tutkimuksen suoritustapakaan kun ei Serkkolan artikkelista käy ilmi. Joka tapauksessa uskovien ryhmä on ainoa, johon sopivat esimerkiksi muslimit, hindut, buddhalaiset, erilaisten luonnonuskontojen kannattajat, horoskooppeihin ja muihin ennustuksiin uskovat, ufouskovaiset, saatananpalvojat sekä lukemattomat muut.

Artikkelien tietojen pitäisi olla tosia. Valitettavasti tästä artikkelista vastuussa olevat eivät vaikuta totuutta juurikaan arvostavan. Tahalliselta harhaanjohtamiselta vaikuttaa esimerkiksi se, että samassa virkkeessä kerrotaan kuinka suuri osa kirkkoon kuulumattomista piti itseään kristittyinä (51%), luterilaisina (32%) tai uskovina (22%), mutta ateistien kohdalla kirkkoon kuulumattomien tilalle olikin täysin epäjohdonmukaisesti sujautettu kaikki haastatellut. Selvää on, miksi ei ateistejakin oltu otettu kirkkoon kuulumattomien joukosta, jolloin vertailukelpoisemmaksi prosenttiluvuksi olisi tullut 16%. Heinoa näyttää enemmän miellyttävän lukuna 3%, joka on ateistien osuus kaikista haastatelluista ja väittää tuloksen muka asettavan uuteen valoon Vapaa-ajattelijain liiton edustavuuden.

Mielestäni kyseinen tulos ei valaise mitään muuta kuin Heinon huomautusten arvoa. Tässähän hän nimittäin antaa ymmärtää Vapaa-ajattelijain liiton edustavan vain tuota kolmea prosenttia väestöstä (sitä paitsi ateistienkin osuus on muiden tutkimusten mukaan moninkertainen), vaikka liitto ohjelmansa mukaisesti on uskontokuntiin kuulumattomien etujärjestö. Toinen asia taas on se, että liittoa ei, toisin kuin Heino väittää, juurikaan ole eduskunnan valiokunnissa kuultu: vain pari valiokuntaa on pyytänyt liiton lausunnon ja tällä hetkellä on ensimmäinen kerta koko itsenäisen Suomen historiassa, jolloin liiton edustaja on asiantuntijajäsenenä uskonnonvapauskomiteassa tai ylipäänsä missään valtion komiteassa. Kirkolla sen sijaan edustuksia riittää jopa uskonnottomiakin koskevissa asioissa. Voisiko Heinokin vaihteeksi ottaa asioista selvää ja ajatella pelkän uskomisen sijasta, vai lieneekö kyseessä tahallinen valehtelu?

Kyseinen tutkimus on melkoista hölynpölyä, kuten Serkkolan artikkelikin ja Heinon väitteet, eikä todista yhtään mitään. Tarkoituksena näyttää lähinnä olleen kirkon arvovallan pönkittäminen ja uskontoon sekä kirkon asemaan kriittisesti suhtautuvan Vapaa-ajattelijain liiton vähättely, jopa tosiasioista piittaamatta. Tutkimuksen otos alle tuhat henkeä on kovin pieni ollakseen tieteellisesti edustava, lisäksi uskontokuntiin kuulumattomien prosentuaalinen osuus otoksessa on selvästi pienempi kuin koko väestössä. Lisäksi tutkimustulokset ovat ristiriidassa muiden asiasta tehtyjen tutkimusten kanssa.

Esimerkiksi Valittujen Palojen 1998 Taloustutkimus Oy:llä teettämässä tutkimuksessa tulokset olivat aivan toisenlaiset kuin Serkkolan artikkelissa esitetyn. Valittujen Palojen tutkimuksen mukaan vain 28% suomalaisista uskoo kuten kristinusko opettaa. Tässä valossa Heinon päätelmä, että ihmiset ajattelisivat, että voi "uskoa kutakuinkin kuten kirkko opettaa kuulumatta kirkkoon", tuntuu vähintäänkin omituiselta. Tutkimusten välillä oleva ero uskonnottomien määrissä on sekin mielenkiintoinen. Valittujen palojen tutkimuksen mukaan uskonnottomia on 15%. Uskonnottomien määrä tosin lisääntyy jatkuvasti, mutta ei se sentään ihan viisinkertaistunut ole puolessatoista vuodessa, joka näiden kahden tutkimuksen välillä on kulunut.

Valittujen Palojen tutkimuksen jaottelu viiteen ryhmään Jumalaan uskomisen suhteen (‘kuten kristinusko opettaa’ 28%, ‘eri tavalla kuin kristinusko opettaa’ 16%, ‘uskoo, muttei osaa sanoa, miten’ 37%, ‘epäilee Jumalan olemassaoloa’ 8%, ‘ei usko Jumalaan’ 7%) on myös selkeästi asiallisempi ja yksiselitteisempi kuin Serkkolan artikkelissa käsitelty. Lisäksi tuskinpa kukaan väittää Valittujen Palojen olevan erityisesti uskonnottomia suosiva, mieluumminkin päinvastoin.

Järjen käyttöä kirkko ei koskaan ole kansalle suositellut, sillä järkihän on kirkon mukaan pirun morsian. Vankasti samaa linjaa näyttävät Eira Serkkola ja Harri Heinokin jatkavan.

Liisa Louhivuori 1999
(Ylläoleva on Tampereen aikuislukiossa kirjoittamani aineistoaine)

Takaisin Lissun omalle sivulle